Tonin Blogi

Ovo je Balkan!

2011-08-24T20:25:00.005+03:00

Pienehkön Balkanin kiertomatkan suunnitteleminen alkoi jo heti syksyn 2010 Kaukasian matkan jälkeen. Ajan myötä matkaseurue on suurentunut kuuden ihmisen porukaksi ja "pikavisiitti" laajentunut noin kahden viikon elämykseksi, joka alkaa Rijekan satamakaupungista Kroatiasta ja päättyy Thessalonikiin, Kreikkaan.

Matkasuunnitelma:
Rijeka-Zadar-Plitvice-Zadar-Makarska-Mostar-Sarajevo
Sarajevo-Durmitor-Dubrovnik-Tirana
Tirana-Ohrid-Skopje-Pristina (ja ehkä Prizren)-Thessaloniki

Tulen matkan edetessä linkittämään tänne paljon kuvamateriaalia sekä informaatiota matkan kulusta - unohtamatta hintatasoa ja täydellisiä tärppejä, joihin Balkanilla matkaavan kannattaa tutustua.

Ovo je Balkan - tämä on Balkan! Tosin tällä kertaa vain osa siitä, se läntinen osa.

25. elokuuta Kello 6.40 lentokone starttaa Helsinki-Vantaan lentoasemalta Berliinin ja Stuttgartin kautta kohti Rijekaa. Ennakkoon ajateltuna vaikuttaisi hankalalta vaihtaa konetta kahdesti, mutta taloudelliselta kannalta ajateltuna tämä vaihtoehto oli ihanteellisin. Toivoa sopii, että myös matkatavarat ehtivät vaihtaa konetta yhtä nopeasti kuin me.

Armenia ja Georgia - matkakertomus

2011-07-14T21:34:00.023+03:00

Hektinen tiistai-päivä ennen matkaa kului erilaisten dokumenttien varmuuskopioimisen parissa, jotta kaikesta olisi jotakin mustaa valkoisella, jos ja kun meidät ryöstetään päästä varpaisiin. Kuten olettaa saattaa, viime tippaan jätettynä mikään ei suju aivan taiteen sääntöjen mukaan. Asunnon siivoamiset ja tiskivuoren raivaaminen saivat väistyä maakuntamatkailun tieltä, kun yritin etsiä toimivaa tietokone-tulostin-yhdistelmää koko pääkaupunkiseudun alueelta. Onneksi apu löytyi lopulta ystäväpiiristä ja passista, Armenian viisumista sekä matkadokumeteista saatiin kopiot nätisti muovitaskuun. Armenian viisumia oli mahdollista anoa 15 euron hintaan suoraan internetistä, joka helpotti huomattavasti lentokenttäruliansseja.

Lopulta samaisena tiistai-iltana seitsemän aikaan tapasin matkaseurani Töölössä, josta suunnistimme lentokentälle. Lento Riikaan lähti hieman ennen kymmentä illalla ja luulimme olevamme hyvinkin ajoissa liikkeellä. Lentokentällä koneeseennousu aloitettiin kuitenkin jo ennakoitua aikaisemmin, joten ylimääräistä aikaa Helsingin päässä ei juurikaan jäänyt, vaan lähes suoraan turvatarkastusten sekä passikontrollien jälkeen, oli noustava lentokenttäbussiin ja Air Balticin propelli-Fokkeriin. Fokker 50 laskeutui Riian lentoasemalle hieman ennen yhtätoista myöhäisillalla. Kenttä itsessään oli tyhjillään ja auki oli vain pari hassua kahvilaa. Nälissämme tilasimme matkan kunniaksi sushilajitelman ja valkoviiniä. Tankkauksen jälkeen lähdimme etsimään oikeaa porttia ja yllätykseksemme huomasimme lentokenttämonitoreissa jo tuntia ennen koneen lähtöä tekstin "boarding" - eli koneeseennousu oli jo alkanut, vaikka maihinnousukortin mukaan sen piti alkaa vasta puoli tuntia ennen koneen lähtöä. Otimme Netan kanssa jalat alle ja luikimme nopeaan tahtiin passintarkastuspisteen luo. Järkytykseksemme passintarkastuspiste oli jo kiinni. Pienen kyselykierroksen jälkeen ymmärsimme, että olimme erään armenialaispariskunnan lisäksi viimeiset matkustajat matkustajahallin "väärällä puolella". Yrmeät passintarkastajaneidot avasivat kuitenkin huokaillen, joskin mekaanisen ystävällisesti tervetulleeksi luukulle toivottaen passikojut ja matka pääsi jatkumaan.

Pätkittäin nukutun yön jälkeen saavuimme Jerevanin kansainväliselle lentoasemalle aamulla kuudelta. Miellyttävä lämmin tuulahdus ehti tulvahtaa jo lyhyellä matkalla lentokoneesta lentokenttäbussille. Lentokenttäterminaalissa kävelimme päättäväisesti passintarkastukseen saksalaisen turistiryhmän jäädessä jonottamaan omaa viisumiaan lentokentän tiskiltä. Viimeistään tässä vaiheessa taputimme itseämme selkään, koska olimme älynneet hankkia viisumin jo hyvissä ajoin internetin kautta. Passintarkastuspisteessä kuitenkin odotti yllätys: merkintää elektronisesta viisumista ei ilmeisesti ollut missään, koska passiemme viisumittomuus tuntui olevan passintarkastajille aivan uutta ja ihmeellistä. Selitys elektronisen viisumin olemassaolosta meni kuitenkin läpi ja meidät toivotettiin tervetulleeksi Armeniaan. Passintarkastuksesta toivuttuamme juoksimme suoraa päätä täyttämään nikotiinin tarpeemme.

Jerevanin lentoaseman etuosa oli ilmeisestikin remontissa, koska oven edestä pääsi tasan kolmeen suuntaan kolmen metrin korkeuteen peltiseinin aidattuja väyliä pitkin. Ehdimme hädin tuskin asettaa tossumme Jerevanin kamaralle, kun kimpussamme oli jos jonkinlaista taksiyrittäjää ja taksiyrittäjän kätyriä tarjouksineen. Tiesimme kuitenkin jo ennakkoon, ettei taksimatkasta Jerevanin keskustaan tule pulittaa yli 3000 dramia (noin 6,5 euroa) enempää. Alle 5000 dramin ei tuntunut kuitenkaan taksia löytyvän, joten hyppäsimme keski-iän ylittäneen taksisedän matkaan. "Tuo mies tekee bisnestä, minä ajan normaalihinnoilla", mies kertoi. Viidestä dram-tuhannesta pari tuhatta meni epäilemättä taksikuskin kätyrin taskuihin. Sinänsä ihan kätevä bisnes - kuski saa varmoja asiakkaita ja kätyrit pääsevät osingoille. Viisi tuhatta dramia ei tuntunut kuitenkaan missään niiden 20 dollarin tarjousten joukossa, joita meille yritettiin tyrkyttää. Vanhan ruhjuisen Ladan takakontti nieli kantamuksemme ja me istuimme tupakantunkkaisille nahkapenkeille. Etsittyäni tovin pohjoiseurooppalaisittain turvavyötä, kuski kehotti lopettaa etsimisen, koska minkäänlaista turvavyötä ei kulkuneuvosta löydy. Niin armenialaisesta ystävällisyydestä kuin liikennekulttuuristakin kertoi se, että taksikuski keskittyi enemmän keskustelemaan meidän kanssamme venäjäksi kuin seuraamaan liikennettä. Lukio-venäjälle tuli kertaheitolla käyttöä jo shokeeraavissa määrin. Aamun jo sarastaessa kuskimme kertoi meille suu vaahdoten itsestään, perheestään, kotikaupungistaan ja maastaan. Ajelimme ympäri Jerevanin suurempia ja pienempiä katuja ja kielellisistä väärinymmärryksestä johtuen ehdimme Netan kanssa jo naimisiinkin. Kello löi jo aamuseitsemää, kun kuski päätti viedä meidät aamuteelle ja esitellä hienoista kuvakirjoistaan meille Armenian nähtävyyksiä historiankäänteitä kaihtamatta. Kun teet oli juotu, lähdimme suuntaamaan kohti majoitustamme. Tai niinhän me luulimme. Pikkuhiljaa Jerevanin kaupungin massiiviset rakennelmat jäivät taakse ja Ladan keula oli suunnattu kohti vuoristoista horisonttia. Muutaman minuutin matkan jälkeen älysin kysyä, mihin me oikein olemme menossa. Kuski kertoi varanneensa meille hotellihuoneen oikein mukavasta hotellista kaupungin laitamilta. Luulin tehneeni selväksi, että meillä oli jo majoitus, koska olimmehan antaneet osoitteenkin majoitukseen jo lentokentällä. Tämä tiedonanto oli kuitenkin ilmeisesti päässyt luisumaan kuskilta ohi korvien. Tiukka U-käännös valtatiellä, kuskin pahoittelevat anteeksipyynnöt ja kymmenisen minuuttia myöhemmin olimme Envoy Hostellin oven edessä ja vaihdoimme kuskin kanssa numeroita.

Envoy Hostellissa tervetulotoivo tus oli lämmin. Pari allekirjoitusta, avaimen takuumaksu, avaimet käteen ja hyvää yötä. Unta ei tarvinnut kauan odottaa. Havahduin kellon soittoon aamun vaihtuessa aamupäiväksi. Netta ei puhelimeni herätyksestä välittänyt, vaan käänsi kylkeä. Minä suuntasin lämpimään ja kaivattuun suihkuun. Tutkaillessani Lonely Planet -Raamattuamme, myös Netta oli saanut itsensä ihmisen näköiseksi ja kiskoi edustusvaatteita päälleen. Suuntana oli Jerevan nähtävyyksineen. Armeniassa viipyisimme matkallamme vain kaksi päivää, joten aika oli käytettävä tehokkaammin kuin hostellihuoneessa nukkuen. Nukkumiseen tulee käyttää kaikki ylimääräinen aika. Näin olin ainakin kuvitellut, mutta niinhän siinä yleensä kävi, että vaikka kulkuneuvoissa olisi jollain kummallisella tavalla saanut kuoppaisilta teiltä nukuttua, huikeat maisemat vuorenhuippuineen kiinnostivat unta enemmän. Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului runsaasti samoilua kaupungin keskustassa. Jerevan on arkkitehtuuriltaan melko yhtenäinen, vaikka vanhempaa ja uudempaakin talomateriaa on nähtävillä. Suurimman osan modernista Jerevanista on suunnitellut yksi ja sama henkilö, Alexander Tamanian. Tamanian heitti henkensä jo 30-luvulla, mutta miehen suunnitelmia tehdään toteen vieläkin, jotta kaupunkikuvassa säilyisi yhteneväisyys. Nykyisin tosin alkuperäissuunnitelmia on muutettu modernimpaan ja kolkompaan suuntaan. Esimerkiksi alun perin oopperalta Tasavallan Aukiolle johtavan kadun piti olla bulevardimaisesti puiden holvaama, mutta puistomaisuus sai väistyä valtavien kolkkojen luksustalojen tieltä, jotka eivät varmasti ota koskaan valmistuakseen. Jerevanin päivän kohokohta oli kiipeäminen ylös kaupungin ylle kohti Cascades-monumenttia. Täysin ylös asti emme päässeet, koska osa monumentille vievästä portaikosta oli raskaan remontin alaisena. Käytännössä monumentillekin olisi päästy, mutta unettoman yön jäljiltä niin kehon kuin mielenkin voimavarat kävivät säästöliekillä. Kapusimme siis kukkulalta alas jäätelöille. Oopperan ympäristön puistot ovat omiaan, jos tahtoo nauttia kuumasta kesäpäivästä vaikkapa jäätelön, kahvin tai pikkusuolaisen kera. Ja kuuma tuo ensimmäinen päivä olikin, reilusti päälle 30 asteen.

Toisena Armenia-päivänä oli tarkoitus suunnata omin päin yhteen jos toiseenkin suuntaan. Edellisen päivän iltana päädyimme kuitenkin siihen, että säästyy paljolta vaivalta, kun varaa Envoy Hostellin oman kierroksen Jerevanin lähiympäristöön. Kierros itsessään maksoi 12 500 dramia eli noin 30 euroa henkilöltä. Halpaa lystiä se ei siis varsinkaan armenialaisittain ollut. Toisaalta matkaan sisältyi useita vierailukohteita, lounas sekä opaspalvelu. Heti aamulla yhdeksältä nousimme yhdessä neljän muun matkaajan kanssa viileään ilmastoituun Ford Transit-minibussiimme eli marshrutkaan (tuttavallisemmin "marsaan"). Marsan penkeillä istui meidän ja oppaan lisäksi puolalainen Wojtek, serbialainen Milos ja brittiläinen pariskunnalta haiskahtava puhelias mieskaksikko. Pienessä ryhmässä oli mukava kuunnella jo pidempään reissanneiden matkakokemuksia Kaukasiasta ja saatiinpa muutamia hyviä vinkkejäkin. Kymmenen tu nnin päiväretken ensimmäinen kohde oli Sevan-järvi. Sevan on kokenut neuvostoaikoina kovia. Järveä jouduttiin lisämaan saamiseksi madaltamaan, joka taas tappoi järven kannalta oleellista flooraa ja faunaa. Pelastustoimenpiteinä järven pintaa on nyt muutaman vuoden ajan korotettu jokiuomia siirtämällä ja virtauksia muuttamalla. Vuosikymmenten aikana madaltuneille rannoille oli jo ehtinyt syntyä asutusta ja viljelyksiä, jotka ovat nyt jääneet osin nousseen vedenpinnan alle. Paikallishallinnolla maan hallituksesta puhumattakaan ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka mahdolliset menetykset järven rannan asukkaille korvattaisiin. Näkymät Sevanilla ovat kuitenkin erittäin kauniit ja rauhoittavat. Taivaalliset näkymät järvelle ovat houkuttaneet paikalle myös taivaallista seurakuntaelämää. Sevanavankin luostari nousi Sevanin rannoille jo reilusti yli tuhat vuotta sitten. Eikä tuo ihme ole, sillä Armenia oli ensimmäinen kansa, joka omaksui kristinuskon valtionuskonnokseen vuonna 301 jKr eli lähes tuhat vuotta ennen Suomessa tapahtunutta. Tällä hetkellä noin 95 prosenttia armenialaisista kuuluu Armenian kristilliseen apostoliseen kirkkoon. Sevanavankin lisäksi vierilimme mykistävällä Noratuksen muinaisella hautausmaalla, joiden hautakivet kertovat omaa tarinaansa. Kun kirjoitustaito ei ollut kaikille vielä tuttu, oli tehtävä kuvin selväksi, millainen mies mullan alla lepää. Kyseisiä noin 1000 vuotta vanhoja kivipaaseihin kaiverrettuja tarinoita sekä kirkollisia, mutta myös valloittajien pelotteena käytettyjä valtavia kristillisesti ornamentoituja khachar-patsaita uinui vanhan kappelin ympäristössä satoja. Kun mäeltä laskeuduttiin, matkustettiin lyhyen matkaa Sevan-järven rantaan, jossa saimme hengähtää ja kastella varpaitamme vilvoittavassa vedessä.

Tässä vaiheessa kiipeilyä matkailijoiden vatsoja alkoi jo kurnia sen verran, että oli aika pyyhältää lounaalle. Lounas ei ollutkaan ihan mikä tahansa lounas, vaan pöytä oli katettu kauniisti aidossa armenialaisessa kodissa. Emäntä oli varannut ryhmällemme kanakeittoa, salaatteja sekä tuoretta leipää niin, ettei kenenkään tarvinnut poistua tyhjin vatsoin. Ei sitä aina pääse syömään armenialaisessa olohuonee ssa! Hieman Sevanista länteen sijaitsee Geghard-niminen luostari, joka on osin louhittu paikalliseen kallioon. Mielenkiintoiseksi paikan tekee mm. se, että louhiminen aloitettiin pienestä ihmisen mentävästä aukosta katossa ja louhinta jatkui alas päin kohti lattiaa. Yhtäkään virhettä ei saanut tehdä tai muuten holvista ja kappelista ei olisi tullut sopusuhtainen. Kallioholvien akustiikka on suorastaan ihmeellisen kaunis ja pari laulutaitoista herraa ryhmästämme saivatkin avata ääntään kuorolle tarkoitetuissa holveissa. Geghardin pihamaastosta on upeat näkymät lähiympäristöön. Korkeuserot ovat valtavat, tiet ovat kapeat ja marsat ajavat teillä hurjaa nopeutta. Henkeäsalpaavat näkymät ylös rinteille ja alas laaksoon eivät pane ihmettelemään, miksi luostari perustettiin juuri moiseen kolkkaan. Matkan viimeinen etappi oli Garnin temppeli. Alun perin temppeli oli rakennettu jo 100-luvulla, mutta tuhoisan maanjäristyksen myötä temppeli jouduttiin restauroimaan lähes alkutekijöistään neuvostoaikana. Suurin osa temppelin seinäkivistä on alkuperäistä, mutta etenkin lähempää tarkasteltuna huomaa helposti tökerösti restauroidut uudemmat osaset. Garnin temppeli sijaitsee erittäin korkealla, noin 1400 metrin korkeudessa ja sen ympärillä aukeavat suuret laaksot ja rotkot, joiden maisemat olivat, jälleen kerran, mykistyttävät. Tuhti oli matkapaketti toiselle ja viimeiselle Armenian illalle. Illalla kävimme vielä Netan kanssa katsomassa Jerevanin keskustassa, Tasavallan aukiolla, tanssivia suihkulähteitä. Kauniita ja värikkäitä olivat. Myös ihmisiä oli arki-illaksi tolkuttoman paljon liikenteessä. Jerevanista jäi matkamuistona käteen jääkaappimagneetti, kuinkas muuten.

Kello löi aamulla kuusi ja taas mennään! Kolmas reissupäivä on edessä ja tällä kertaa vaihdetaan maata. Alkuperäisen suunnitelmamme mukaan meidän olisi pitänyt matkustaa Jerevanista Gyumrin piskuiseen kaupunkiin ja olisimme jatkaneet matkaa sieltä Tbilisiin - marshrutkalla, kuinkas muuten. Hostellin henkilökunnan mukaan se ei kuitenkaan ollut hyvä idea. Turvallisinta olisi ottaa bussiasemalta marshrutka suoraan Tbilisiin. Se on hassua, kuinka sanaa "turvallinen" voi käyttää niin monenlaisissa yhteyksissä - sen saimme kokea. Reissasimme taksilla bussiasemalle jossa oli marshrutkaa jos jonkinnäköistä ikkunoissa jos jonkinlaisia armeniankielisiä koukeroita. Hyvin monissa paikoissa tekstit lukivat armeniaksi, venäjäksi ja myös latinalaisilla aakkosilla, mutta marsa-asemalla oli pidettävä vain kaikki aistit avoinna. Jo ensimmäisen mutkan jälkeen kuului kysymys "Tbilisi?". Me nyökkäsimme ja asetuimme marsan eteen kuin köyhän talon porsaat. Hostellissa aamulla tapaamamme saksalainen parivaljakkokin oli hyppäämässä samaan marsaan, joten ainakin pari ihmistä, joiden kanssa pärjää muullakin kielellä kuin auttavalla venäjällä. Lippuja meillä ei ollut ennakkoon, emmekä tienneet mistä niitä voisi edes ostaa. Homma toimi niin, että kuskille dramit käteen, laukut taakse ja sisälle. Neljä paikkaa oli vapaana eli juuri riittävästi minun, Netan ja saksalaisen parivaljakon pehvoille. Nappasin laukustani kuulokkeet, pistin automaattisesti silmät kiinni ja Leilat ja Annukat soimaan. Marsa-retkistä kokeneena tiesin, että turvallisuudentunnetta marsakuskien kulkuneuvon ohjauksen tuntien lisää huomattavasti se, että silmät pitää visusti kiinni. Auto käynnistyi ja kaasu lyötiin lautaan niin, että laukut meinasivat pudota kyydistä. Samaa reilua satasen kilometrituntinopeutta jatkettiin aina Tbilisiin asti. Matka oli kieltämättä täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita: viiden auton ohituksia, kolmea autoa kahden kaistan leveydeltä, äkkijarrutuksia, tuuttauksia ja tööttäyksiä. Väliin mahtui pieni vessa- ja kioskipysähdyskin, jolloin sai selkää oiottua juuri mukavasti ennen kuin kuoppainen vuoristorata sai luvan taas jatkua. Tbilisiin saavuimme lähes tunnin "aikataulusta" etuajassa. Ja hyvä niin. Jäi mukavasti aikaa saada ensituntumaa kaupunkiin, jossa tulisimme kuitenkin viettämään eniten öitä.

Tbilisin marsa-asema ei sijainnut suinkaan kaupungin keskustassa, vaan aivan kaupungin laitamilla. Koska luulimme tietävämme, missä olemme, lähdimme samoilemaan lähiympäristöön todetaksemme vain, ettei meillä ole yhtään minkäänlaista käsitystä siitä, missä olemme. Tokkopa on vieläkään. Palattiin lähtötekijöihin aseman pihalle. Taksiehdotuksia ei ollut tarpeen Tbilisissäkään odottaa montaa minuuttia kauempaa. Sönkötettiin kadun nimi sujuvasti georgiaksi "Tsinamdsgvrishvili" ja kuski pudisteli päätään epäluuloisesti. "Govorish po-russki?", kysyi hän. "No tottahan minä venäjää puhun! Koko ajan yritän puhua. Tsinamdsgvrishvili ulitsa, pozhalujsta." Keskustelu oli edelleen tulokseton. Silti meitä oltiin jo kovaa vauhtia raahaamassa kohti taksia. Taksi lähettyvillä muistin kuitenkin, että uusien georgiankielisten katujennimien sijaan taksikuskeille tutumpia ovat usein vanhat kadun nimet. Tsinamdsgvrishvili tunnettiin aiemmin nimellä Klara Cetkin. Kuski reagoi. Laukut taakse ja menoksi. Näytti hyvältä - keskusta läheni ja näkymät muuttuivat aina vain hulppeammiksi ja upeammiksi. Äkkiä taksi kaartoi syrjäkujalle ja jyryytti toinen toistaan kapeampia mukulakivikatuja kohti ränsistyneitä taloja. Lopulta Lada pysähtyi hotellin viereen. "Green Stairs hostel?" - "Gostinitsa, hotel, avot." - "Jaaettämitäettä?". Tässä vaiheessa taksikuskilta loppui kielitaidottoman turistin kanssa pinna ja minut talutettiin hotellin vastaanottoon, jossa ystävällisesti pyysin virkailijaa kertomaan taksikuskille, että olemme matkalla Klara Cetkin -kadulle Green Stairs-nimiseen hostelliin. Ymmärtäminen oli suurempaa kuin koskaan aiemmin. Taksin ovet paukahtivat ja olimme noin viidessä minuutissa hostellin edessä.

Nimensä mukaisesti vihreiden portaiden yläpäässä meitä vastaanotti hymyilevä georgialainen perheenisä. "Welcome!" Miehen ilme vakavoitui kuitenkin nopeasti ja hän pyysi meitä istahtamaan hetkeksi, koska edessä oli ongelmia. Sydän kylmänä jäimme kuuntelemaan, millaisia. Noh. Huoneessamme asuneet kaksi miestä olivat jättäneet tavarat huoneeseemme ja poistuneet kaupungille avaimet mukanaan. Nyt hostellin omistaja ei sitten tiennyt, kuinka pitkäksi aikaa miehet aikoisivat hostelliin jäädä vai poistuisivatko vielä saman päivän aikana. Omistaja tarjosi meille samalla hinnalla huonetta tuttavansa hostellista, joka sijaitsi aivan vieressä. Meilläpä oli onni onnettomuudessa siinä mielessä, ettemme tarvinneet kuin paikan tavaroillemme, sillä suuntana oli jo samana iltana Batumin yöjuna. Miehen ilme kirkastui jälleen. Ongelma ratkaistu - ja mystisille huoneenvaltaajille hommattaisiin viimeisiksi öiksi uudet tilat, joten huone olisi tyhjä, kun tulisimme Batumista. Ja näin oli tapahtuva. Äkkiä reppuun tarpeelliset ja sitten kaupungille. Illalla suuntasimme kaupungilta rautatieasemalle, jonne löysimme muutaman mutkan jälkeen vallan vaivattomasti. Toisin kuin Armeniassa, Georgiassa kaikki oli kirjoitettu vain ja ainoastaan georgiankielisin koukeroin, joten Lonely Planetin viimeisten sivujen aakkosmuunnin oli kovassa käytössä. Pienessä hopussa siitäkään ei ollut suurta hyötyä. Pienten kyselykierrosten jälkeen meidät ohjattiin lippuluukulle, jonka edessä tulvi porukkaa kasana. Jonosta ei voinut todellakaan puhua. Suomalaisittain asetuimme kasan perälle suunnilleen siihen, mihin suomalainen jono loppuisi. Kehotin Nettaa käyttämään törkeästi hyväkseen kyynärpäätekniikkaa ja pikkuhiljaa aloimmekin lähestyä lippuluukkua. Tuntui, että jokaisen ihmisen lippuostokset kestivät vähintäänkin 10 minuuttia. Väkeä oli edessämme ainakin 25 ihmistä. Alkoi jo painaa pelko siitä, ehdimmekö junaan laisinkaan, vaikka lähtöön olisi aikaa lähes pari tuntia. Jono lyheni kuitenkin nopeasti, sillä pienen tarkkailun jälkeen selvisi, että jokaisella lipunostajalla oli mukanaan vähintään 2-3 saattajaa, jotka toivottivat matkalaisille Jumalan Äidin siunausta. Omat lippuostoksemme hoituivat suomalaisittain tehokkaasti, koska tiesimme jo valmiiksi, mitä tahdomme. Ensimmäiseen luokkaan emme päässeet, joten toisessa luokassa joudumme jakamaan makuuvaunumme kahden muun ihmisen kanssa. No problem. Sitten vaan laiturille tuijottelemaan ihmisiä ja arvioimaan, kenen kanssa emme ainakaan tahtoisi samaan vaunuun. Batumin junavaunu oli siisti ja beige-sävytteinen. Tuossa vaiheessa iltaa väsymys alkoi olla jo sen verran suurta, ettei unta tarvinnut kauaa odottaa. Kaksi herrasmiestä (joita aiemmin luulimme yhdeksi ja samaksi) asettuivat omille lavitsoilleen ja me omillemme. Silmät kiinni, tulpat korviin ja unta palloon.

Aamulla heräsin töytäisyyn. "Ollaan viiden minuutin päästä Batumissa", Netta sanoi. "No kiva kiva". Tukka kuin kyljyksellä vedetty, suu tappaa talossa ja puutarhassa ja muutenkin hikisen nihkeä olo - ja pissittääkin vielä. Mutta ei ehdi tehdä mitään, sillä vaunuisäntä hoputtaa jo ovella laittamaan kenkiä jalkaan. Sää oli kaunis, mutta univaje painoi ja sehän ulostui sitten rasittavana ruikutuksena. Nilkkani rasitusvammakin haittasi kävelyä ja Netta joutui tyytymään matkaseuraan, joka oli kuin kroonisesti masentunut papukaija. Merenrantabulevardia edettiin hitaasti keskustaan päin. Nälkä kurni ja rakko oli halkeamaisillaan, mutta mikään ruokapaikka ei lauantaiaamuna kahdeksalta ollut vielä auki. Vaeltelun ja valituksen päätteeksi löysimme kuitenkin lounaspaikan, mutta vessa oli ehkä se suurempi helpotus. Vai oliko sittenkään. Hostellimme rähjäinen hasardivessa edusti ilmeisesti kuitenkin hieman edistyksellisempää wc-muotia Georgiassa, sillä lounasravintolassamme, kuten lähes kaikissa muissakin paikoissa Georgian matkamme aikana, wc:n virkaa edusti lähinnä reikä lattiassa. Onneksi mukana oli rullallinen Emboa. Jotain luksusta sentään. Hiljalleen saimme energiaa kerättyä ja kiersimme kaupungin kauniita aukioita. Batumi on Georgian toiseksi suurin kaupunki, joka edustaa tyylillisesti jotakin mukavaa Sunset Boulevardin, Miami Beachin, Nizzan ja neuvostomatkakohteiden sekamelskaa. Kadut oli monessa paikassa käännetty täysin ympäri ja paljon rakennettiin myös uutta. Batumin varalle sekä minulla että Netalla oli vain yksi tavoite - päästä meren rannalle ja uimaan. Päivä rantailulle oli lähes paras mahdollinen. Aurinko helotti ja lämpöä oli lähes 30 astetta. Netan hankkiessa meille aurinkotuolit, minä kävin vaihtamassa uimahousut jalkaan ensimmäistä kertaa kuluvan kesän aikana. Talviturkki tuli lopulta jätettyä Mustanmeren aaltoihin. En olekaan aikoihin uinut niin lämpimässä vedessä. Päivän vaihtuessa illaksi, kävelimme vielä kaupungin kaduilla, söimme ja lopulta suunnistimme Makhinjauriin, reilun viiden kilometrin päähän Batumista, jossa lähin rautatieasema sijaitsi. Makhinjaurin aseman penkeillä oli hyvä parantaa maailmaa kaikessa pimeydessä. Takaisin tullessa jouduimme vaihtamaan toisesta luokasta kolmanteen eli istuinluokkaan. Mikäpä siinä - eipä sitä ole juuri aiempinakaan öinä nukuttu.

Aamulla väsyne et matkalaiset palasivat hostellille nukkumaan pitkät unet. Vuorossa kokemusten kavalkadissa oli hostellin suihku. Suihku oli sijoitettu samaan tilaan kuin vessa. Suihkun virkaa teki epämääräinen muovinen tötterö, joka näytti hieman kastelukannun sadetinpäältä - tosin sillä eroavaisuudella, että tuosta suuttimesta vettä tippui vain heikkona suorana norona. Varsinainen suihkun ottaminen vaatikin jo sitten akrobaattista lahjakkuutta. Suihkusta kun tuli pelkästään kylmää vettä. Jerevanissa tapaamani Milos oli saanut aikoinaan kyseisestä laitteesta myös vaihtoehtoisesti tulikuumaa vettä. Kylmä vesikin kävi vallan mainiosti, kun oli tarpeeksi paljon suihkun tarpeessa. Mihinkään ei sopinut nojata. Sen huomasin ihan itse, kun kerran otin epähuomiossa tukea wc-pöntön vesisäiliöstä joka lähti seinästä irti. Sitä sitten operoitiin takaisin paniikinomaisesti. Ainakin kylmä suihku, paniikki sekä wc-pöntön säiliön sisältö piristivät kummasti. Sunnuntaipäivä pyhitettiin tyystin Tbilisille. Kaupunkia käveltiin ristiin rastiin ja jalkoihin hankittiin pari uutta rakkoa. Tyyliltään Tbilisi eroaa Jerevanista hyvinkin paljon. Esimerkiksi arkkitehtuuri on huomattavasti vaihtelevampaa eikä venäjää näe katukuvassa läheskään yhtä runsaasti. Venäjällä kyllä pärjäsi lähes joka paikassa, tyypillisesti huomattavasti paremmin kuin englannilla. Ensimmäisen päivän pintaraapaisun sijaan tämä toinen kokonainen Tbilisi-päivä antoi kaupungista jo vähän kokonaisemman kuvan, se antoi kaupungille suorastaan kasvot. Rustaveli-pääkadulla voi aistia eurooppalaisen ilmapiirin: Pariisin tai Barcelonan, vanhassa kaupungissa taas on herkkä orientalistinen tunnelma. Erikoista oli muuten se, että koko reissun aikana emme nähneet Jerevanin tai Tbilisin kaduilla yhtäkään humalaista teiniä. Kerjäläisiä oli sen sijaan runsaasti.

Uusi viikko alkoi maanantailla. Edellinen yö oli mennyt valvoessa vatsavaivojen kourissa, joten jäin itse nukkumaan hostellille, kun Netta meni vanhan kaupungin kupeeseen kylpylään hierottavaksi. Maanantaina sain suunnistaa aivan itse hostellilta metrokanavia pitkin Didube-marshrutka-asemalle, josta ottaisimme marsan lähellä sijaitsevaan Mtskhetan kaupunkiin. Mtskheta on tunnettu historiallisista rakennuksistaan, jotka ovat kaikki UNESCO:n maailmanperintökohteita. Tällä kertaa Lonely Planetin kirjainmuunninta käytettiin jo hyvissä ajoin hostellihuoneessa, jossa kirjoitin ruutupaperille omat harakanvarvasversioni metroasemien nimistä. Jo tähän mennessä olin kuitenkin oppinut kielestä kirjaimet A, I ja E. Tbilisi, Didube, Mtshketa... kaikissa noissa sanoissahan oli juuri nuo vokaalit. Piti vain katsoa, missä vokaalit sijaitsivat ja purkaa koodi. Metro on Tbilisissä oikein helppokäyttöinen ja edullinen, jos vain aseman nimistä saa selvän. Suurimmilla asemilla nimet lukevat myös latinalaisilla aakkosilla. Didubessa etsittiin sitten marsaa, jonka ikkunan alalaidassa lukisi TBILISI - DIDUBE. Ei tarvinnut kauaa pyöriä, kun ystävällinen mies neuvoi meidät kulman taa oikean marsan luo. Sitten vain sisälle ja reissuun. Didube edustaa georgialaisille erityisesti kristinuskoa. Georgia oli Armenian jälkeen maailman toinen kansakunta, joka vastaanotti kristinuskon valtionuskonnoksi. Georgialaisista suurin osa tunnustaa Georgian ortodoksista uskoa, joka eroaa hieman venäläisestä ortodoksisesta uskosta. Uskonto näkyy Tbilisinkin katukuvassa vahvasti. Marshrutka-busseissa puoli bussillista tekee ristinmerkkiä, kun ohitetaan kirkko tai kappeli. Nuoret miehet ja naiset pysähtyvät kirkkojen eteen kunnioittamaan luojaansa sekä Pyhää Jumalan Äitiä. Mtskhetaan on vain reilun viidentoista minuutin bussimatka Tbilisistä. Maisemat ovat kuitenkin jälleen kerran omaa luokkaansa. Mtskhetassa on noin 20 000 asukasta, mutta useita katedraaleja ja luostareita, joista parissa mekin vierailimme. Palasimme hostellille takaisin kuitenkin hyvissä ajoin, jotta viimeisestä matkapäivästä olisi mahdollista saada kaikki irti.

Kasvitieteellinen puutarha ja Äiti Georgia. Ne ainakin kuuluivat viimeisen päivän suunnitelmiin. Suunnitelmat vietiin myös toteen. Kovan kiipeämisen jälkeen huomasimme, että energiaa ei juuri muuhun riittänytkään. Kasvitieteellinen puutarha sijaitsee Tbilisin keskustan laitamilla, mutta puutarha on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Mitään eksoottista puutarhalta ei voi odottaa, mutta kapuaminen korkealle kukkuloiden harjanteille palkitsee kyllä kävijän. Kasvitieteellisen puutarhan päällä kaupunkia tervehtii Äiti Georgia -patsas, jolla on kädessään miekka. Armenian ja Georgian hyväntahtoinen (?) kilpaileminen näkyy kaikessa. Jerevanissa on Äiti Armeniansa miekkoineen, Tbilisissä Äiti Georgiansa. Jerevanissa ja Tbilisissä on lähes identtiset televisiotornit, Tbilisissä vilkkuva ja välkkyvä versio. Molemmissa kaupungeissa soivat suihkulähteet, mutta georgialaiset pistivät omansa tanssimaan. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta matkan alkuvaiheilla kävi jo ilmi, että georgialaisilla ei ole aprikooseja - ne ovat vain ja ainoastaan armenialaisten omaisuutta. Sen sijaan georgialaisilla on viininsä - ja hyvät viinit onkin. Aprikooseja tai ei, Äiti Georgian helmojen katveesta oli mykistävä näkymä yli Tbilisin kaupungin. Oli vaikea kuvitella, että tuohon laaksoon mahtuu yli 1,5 miljoonaa asukasta ja niin paljon erilaisia ihmiskohtaloita. Nälkäisinä ja helteen paahtamina kapusimme kukkuloilta alas kaupunkiin, nautimme tupakansauhut puistossa ja kävelimme syömään. Tarkoitus oli syödä kevyesti, mutta moista käsitettä ei Georgiassa tunneta. Sopivien sattumusten summana pöytämme täyttyi pelmeneistä, saslikista, salaatista, tuoreesta leivästä, hummus-munakoisoista ja litrasta georgialaista viiniä sekä lähdevettä. Eipä meillä kiire ollut syödessä ja hintaa koko satsille, jolla suomalainen syöttäisi suurperheen, kertyi kahdelta hengeltä yhteensä 32 laria eli noin 15 euroa. Matkan päätös oli suorastaan ovella. Kävelimme sillan yli ja vilkuttelimme kaupungille hyvästit. Uutta päivää emme tulisi Tbilisissä näkemään ainakaan tällä reissulla. Haikea oli olo, vaikka kyllä Suomikin kieltämättä houkutteli. Alkoivathan taksikuskien kaupanteko, liikenteen sekasotku ja TV-tornin kornit glitterivalot jo hieman kyllöttääkin.

Matka päättyi, kuten alkoikin: Ladalla. Lada ajoi meidät lentokentälle, jossa lähtöselvitys aloitettiin jo lähes kaksi tuntia ennen koneenlähtöä. Jälleen kerran ihmettelimme, miksi moinen, mutta tällä kertaa ymmärsimme huomattavasti paremmin. Kaukasian väki kun on aina myöhässä tai pitämässä torikokousta keskellä passijonoa. Eihän siitä mitään tulisi, jos pitäisi toistasataa georgialaista tunkea koneeseen puolessa tunnissa. Ei todellakaan. Tässä ihan todistusaineistoa siitä, että aina voi oppia uutta ihan käytännön esimerkein. Paikallisesta mentaliteetista kertoi myös se, että kaikille yhteiset säännöt eivät aina kosketa "minua". Esimerkiksi vaikka muiden pitää ottaa puhelimet pois päältä lentokoneessa, "minun ei ole kuitenkaan pakko tehdä niin". Vaikka muut eivät saa tuoda nesteitä koneeseen, "kyllä minä voin tuoda, kun olen viemässä näitä viinejä tädilleni". Vaikka koneessa ei saisi seisoa koneen tehdessä nousua, "kyllä minun täytyy, koska juttu kauempana istuvan tuttavan kanssa on pahasti kesken". Vaikka lentokoneessa ei saa tupakoida, "kyllä lentokoneen vessassa saa". Huokaus. Onneksi ehdimme vaihtaa Riiasta Helsingin koneeseen. En olisi kestänyt enää sekuntiakaan kauempaa ulkomailla. Mutta älä ymmärrä minua väärin, matka on ihastuttava. Kaukasian mentaliteetti on suuressa mittakaavassa vain liian paljon lainkuuliaiselle, kaavoihin kangistuneelle ja sosiaalisesti vammaiselle suomalaiselle.

TO DO:

- Jerevan on nähty parissa päivässä, Tbilisi kolmessa. Lähde kaupungin ulkopuolelle ja tutustu luontoon ja nähtävyyksiin. Se on edullista ja turvallista.

- Ota mukaan hyvät kengät ja monipuolinen lääkelaukku. Auringon polttamana, mahavaivoissa ja ärtyneellä nilkalla ei ole kiva reissata.

- Puhu ja ole sosiaalinen sydämesi kyllyydestä. Keskusteluseuraa löytyy varmasti!

- Ota selvää matkakohteistasi jo etukäteen, mutta varaudu kuitenkin suunnitelmien muuttumiseen

NOT TO DO:

- Älä lähde matkaan ilman kattavaa vakuutusta

- Älä vuokraa autoa

- Elä hättäile, kaikki onnistuu

TO LOVE:

- Kaukasiassa kaikki tuntevat itsensä tervetulleeksi.

- Vaikka Jerevan ja Tbilisi ovat suurkaupunkeja, ne ovat hyvin turvallisia ja kaikki tarvittava on käsien ulottuvilla lähes kellon ympäri.

- Kaukasiassa välimatkat ovat lyhyitä. Voit samalla matkalla tutustua niin itäiseen Turkkiin, Armeniaan, Georgiaan kuin Azerbaidzaniinkin. Matkustaminen on usein vaivatonta ja edullista, tosin tiettyjä alueita (esim. Vuoristo-Karabakh) on syytä välttää.

TO HATE:

- Jonottaminen

- Kerjäläiset ja taksikuskit

Hyvää euroviisuiltaa vuosimallia 2010 kaikille!

2010-05-29T19:12:00.004+03:00

Tänään olisi sitten viisufanin hektisin päivä. Telenor Arena on valmis vastaanottamaan noin 15 000 katsojaa illan lähetykseen. Itse seuraan tätä suoraa lähetystä euroclubilta, joka on lehdistön sekä fanien yhteinen juhlapaikka kaupungin keskustassa. Pikaisesti oma veikkaukseni:

1. Israel

2. Armenia

3. Saksa

4. Espanja

5. Norja

6. Azerbaidzan

7. Belgia

10.

---

23.

24.

25.

Finaali - kenraaliharjoitus

2010-05-28T15:10:00.034+03:00

Hei taas "pitkästä aikaa"! Eilen oli tämä bloggaaja sen verran väsynyt, että jätti semifinaalin harjoituskommentoinnit tekemättä. Jäin hostelliin keräämään voimia illan toiseen semifinaaliin, joka olikin musiikillisesti huomattavasti parempi kuin ensimmäinen. Täytyy sanoa molempien semifinaalien osalta, että jatkoon pääsi jokseenkin erikoisia maita, tosin suosikitkaan (Kroatiaa lukuunottamatta) eivät pettäneet odotuksia.

Huomenna kilpaillaan 25 maan finaali, jonka kenraaliharjoituksen reaaliaikainen kommentointi alkaa kello 15.30 (Suomen aikaa).

Norjan televisioyhtiön 17 miljoonan budjetti on kasvanut 27-miljoonaiseksi, tosin ei sitä kyllä juuri mistään huomaa. Visuaalisuuteen on kuitenkin panostettu ainakin aloitusvideoissa. Finaalin avausnumeossa näytetään euroviisujen historian havinaa - sitä kuinka eurooppalaiset ovat jo vuosikymmeniä tuijotelleet tätä viihteellistä taidepläjäystä erilaisista televisiovastaanottimista. Euroviisujen historia on todentotta pitkä. Kuka olisi voinut vuonna 1956 uskoa, että vielä 54 vuotta myöhemmin juhlittaisiin 55. laulukilpailua eikä musiikkiviihteelle ole loppua näkyvissä. Historiakatsaus päättyy Norjan viime vuoden voittotunnelmien dramatisointiin, kuinkas muuten! Kilpailun alussa erinäköiset ja eri-ikäiset kasvot toivottavat mailleen onnea eurovision laulukilpailuun vuodelle 2010. Viimeisenä onnea toivottaa Norjan Alexander Rybak, joka myös avaa voittoisalla laulullaan tämän vuoden euroviisufinaalin.

Kolmen juontajan voimin jatketaan myös finaalissa. Juontajat vaikuttavat ainakin vielä tässä kenraaliharjoitusvaiheessa hieman kännisiltä. Hihityttää ja hekotuttaa eivätkä varsinaiset juonnot oikein pääse käyntiin. Teknisiä ongelmia tuntuu olevan riittämiin. Juontojen lisäksi kameratyö ontuu eivätkä valotkaan toimi niin kuin pitäisi. Alkuhankaluuksien jälkeen päästään kuitenkin asiaan. Finaalin käynnistää Azerbaidzan. Safura jatkaa hyvää laulusuoritustaan, mutta koreografiassa olisi osin muutoksen varaa. Valitettavasti tässä vaiheessa kilpailua siihen ei ole kuitenkaan enää mahdollisuutta. Loppupuolella pistetään taas semifinaalista tuttuun tapaan juoksuksi.

Espanja esiintyy finaalissa numerolla kaksi. Karismaattinen käkkäräpää on saanut taustalleen neljä hassunhauskaa tanssivaa sirkushahmoa. Tausta on esityksessä sininen, joka sopii hyvin, sillä taustaryhmät ovat reilusti valko-pinkissä. Kertosäkeessä myös lava vaihtuu pinkin ja lilan sävyihin. Hienosti laulaa mies ja lavalla on loppupuolella upeat ilotulitteet! Kilpailunumerolla kaksi ei ole koskaan voitettu, mutta en pitäisi Espanjan voittoa mahdottomana.

Isäntämaa Norja on saanut kolmannen esiintymisnumeron. Didrik aloittaa laulunsa täysin pimeällä lavalla. Laulu on alussa jotenkin ponnetonta ja poikakin näyttää mustassa puvussaan vähän väsähtäneeltä. Norjan karsintaesityksestä (eli esikatseluvideosta) sovitus on muuttunut niin, että taustalle on tullut gospel-kuoro. Valitettavasti ainakin kenraaliharjoituksen laulusuoritus jää karaoketasolle. Eivätkä sitä pelasta edes lopun korkeat kiekaisut. Laimeaa, laimeaa.

Neljäntenä pannaan ruutia koneeseen, sillä vuorossa on Moldova. Moldovan Olia on parantanut entisestään laulamistaan. Mitään erityisiä muutoksia itse esityksessä ei semifinaaliesitykseen nähden ole, ellei tytön uutta hiusmallia lasketa sellaiseksi. Rauhallisen alun jälkeen Moldova kyllä erottuu joukosta edukseen! Lopun kiitokset tulivat venäjäksi (!!!) ja englanniksi.

Viidentenä palataan takaisin rauhallisempiin tunnelmiin, kun esiintymässä on yllätysfinalisti Kypros. Kyproksella on tämän vuoden viisuissa todella kansainvälinen tiimiin. Lavajoukkioon kuuluvat walesilaisen Jonin lisäksi norjalais-kreikkalais-kyproslainen taustatiimi. Eurooppalaisella yhteistyöllä pyritään siis parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Jon toimii kamerassa mukavasti, vaikka laulu on itsessään kovin kotikutoinen.

Eikä ollut yllätyksetön tiistaikaan, nimittäin Bosnia-Hertsegovina palkittiin tiistai-illan päätteeksi finaalipaikalla. Esiintymisnumero tällä turhakkeella on kuudes. Tämä minimies kyllä jaksoi bailata illassa vielä semifinaalinsa jälkeenkin. Vähän diivamaisen kuoren takia löytynee kuitenkin ihan tavallinen tuittuipäinen homorokkari (tämä on siis oma päätelmä). Lavalla "Hanna-Riikka Siitonen" -wannabe sekä "Nina Tapio" -wannabe. Vaikka lava on näyttävä, ei se silti kanna tätä epäuskottavaa revittelyä jumbosijoilta ylemmäs. Sori Bosnia.

Belgian laulun alkaessa tekniset ongelmat tavoittavat myös lehdistökeskuksen, mutta sopivasti laulun alkaessa myös kuvayhteys palasi. Belgian poika on erittäin symppis ja kulki naama onnesta soikeana semifinaalinsa jälkeen. Ihan syystäkin, sillä Belgia ei ole ollut euroviisufinaalissa sitten vuoden 2004. Poika vetää herkästi, mutta onko esiintymisnumero tälle kauniille balladille hieman liian alkupäässä? Ainakin palaset olisivat kohdallaan vaikka mihin.

Herkistelyn jälkeen menee Serbia suoraan jalan alle kulkematta lähtöruudun kautta! "Ovo je Balkan" on ollut ainakin viisuviikon juhlien kestohitti, jonka imu vetää tanssilattioille aivan kenet tahansa. Olivatpa tuossa semifinaalin jälkeen allekirjoittaneellakin vähän jalat pakotuksen alaisena ja syy oli juurikin tässä laulussa. ;) Esityksessä ei ole suuria muutoksia. Mielenkiintoista panna merkille, miten energisenä ja tosissaan Milan hoitelee harjoitusrutiinit tälläkin erää. Energiapommi!

Sokerishokkia Euroopalle tarjoaa seuraavaksi Valko-Venäjä, jolle lahjoitettiin tässä musiikkikilpailussa finaalipaikka. Valko-Venäjän siivet olivatkin ainoat, jotka kantoivat finaaliin saakka Maltan jäädessä rannalle. Esityksestä ei voi sanoa muuta. Korni on. Mutta sitten olisi Irlannin vuoro. Nyt tarjottaisiin Niamh Kavanaghille mahdollisuutta euroviisuhistorian tekemiseen hopealautasella. Niamh voitti vuonna 1993, mutta tänään äänessä tuntuu kyllä pieni rasitus. Ammattilaisen elkein tämä Grammy-voittaja hoitaa harjoituksen alusta loppuun.

Parin balladin jälkeen saadaan taas riehakkuutta lavalle, kun Kreikan körmy pistää jalalla koreasti. Kreikan viisuvoiton saattaa estää tänä vuonna myös kilpailunumero. Totutusti euroviisuareenoilla on pärjätty selkeästi paremmin loppupään kilpailunumeroilla. Kreikan etu on esiintymispaikka kahden balladin perässä. Serbian sävelmän tavoin, myös Kreikka on tanssituttanut euroviisukansaa viikon aikana runsaasti. Giorgoksen äänessä on myös kuultavissa rasitusta hektisen viisuviikon jäljiltä.

Viisuviikkojen symppislistan kärkipäähän kuuluva Ison-Britannian Josh lähtee liikennöimään valkoisten laatikkojen sisästä ja jatkaa liikennöintiään eri korkeuksilla. Ennen kilpailua olin valmistautumassa brittien euroviisuhistorian toiseen nollatulokseen, mutta ehkäpä tämä tulee pisteitä saamaan. Esitys itsessään on tyylikäs. Tuskin kärkeen kuitenkaan. Lava on sini-valkoinen ja Josh esiintyy tummassa puvussa, kuten kovin monet miesartistit tänä vuonna. Brittien esityksen jälkeen tuli mystinen paussi. Mainospaussi?

Ja eiku etteepäite! Balladilinjoilla meitä viihdyttää Georgia. Tuttuun tapaan puna-valkoisessa ollaan lavalla. Mukavasti Sofia laulaa, mutta esityksen koreografia on kyllä balladille aivan liian tapahtumarikas. Vaikka Georgia tulee saamaan naapuri- ja siirtolaistukea, on vaikea kuvitella laulun menestyvän tuloslistan puolta väliä korkeammalle. Georgian jälkeen möykäksi pistää Turkki. Jos Eurooppa tahtoo rock-henkisemmän vaihtoehdon, se äänestää Turkkia, ei Bosniaa. Turkin esityksessä on paljon visuaalisuutta, mutta ei kuitenkana överimittakaavassa. Turkki on jälleen kerran panostanut. Tämäkään esitys ei ole merkittävästi erilainen semifinaaliesitykseen verrattuna.

Herkut ovat taas tyrkyllä, kun lavalla etsii aarretta sateenkaaren päästä Albania. Tämä "varttunut Lady Gaga" tuntuu muuttuvan päivä päivältä nasaalimmaksi. Olisiko flunssaa? Rytkyn ideaa en vieläkään oikein ymmärrä, mutta enpä minä muodin asiantuntija olekaan. Laulusuoritus on hyvä, jos nasaalista tykkää. Veikkaan, että balladivoittoisena vuonna Albania tulee löytymään kymmenen kärjestä lopputuloksissa. Albanian jälkeen tanssiliikkeitä sovitellaan Islannin muottiin. Valitettavasti Islanti tuntuu jäävän hieman Albanian "jatko-osaksi". Lehdistökeskuksessa Islannin varma esitys kuitenkin tuotti lämpimät aplodit.

Ukraina meni täysin ohi. Hohhoijaa. Hyvin tais laulaa. Ja sitten Ranskaan! Kovasti tanssataan lavalla ja ihan mukavasti ottaa yleisön, mutta tulee ehkä ennemmin mieleen body combat -tunti kuin euroviisufinaaliesitys... No further commentation needed. Flopiksi veikkaan. Lava on kyllä ranskan esityksen aikana upea. Helmiä sioille. Romania astuu lavalle Ranskan jälkeen ja esittää laulunsa täsmälleen samaan tapaan kuin semifinaalissaan ja niin monia kertoja aiemminkin. Paulan ääni toimii jälleen moitteitta. Upea koulutettu ääni.

Kilpailunumerolla 20 esiintyy Venäjä . Venäjä oli yllätysfinalisteja, joka sai osakseen valtavat buuaukset semifinaalin jälkeen. Finaalipaikasta huolimatta en jaksa uskoa, että Moskovassa kilpailtaisiin vuonna 2011. Toisaalta varsin miellyttävä kontrasti Romanian jälkeen - ja eihän tämä nyt ihan toivoton biisi ole, ainakaan näin 30 kuuntelukerran jälkeen. Viimeinen viidennes on lähdössä...

Ja askelta lähempänä unelmansa täyttymystä on 196-senttinen Eva Rivas, joka edustaa Armeniaa. Välillä Evan lavaliikennöinti menee vähän liiallisuuksiinkin ja joku voisi kutsua lavalla olevaa valtavaa aprikoosinkiveä hieman korniksi, mutta kyllähän tämä pistää jalan vipattamaan väkisinkin. Eva suoriutuu harjoituksestaan erittäin hienosti ja jaksaa vielä lopussa revitelläkin. Tukan olisi voinut kammata.

Azerbaidzanin lisäksi kilpailun suurimpia ennakkosuosikkeja on Saksa. Saksa on ehkä jopa todennäköisempi voittajaehdokas nyt, kun fortuna heitti Azerbaidzanin kilpailun alkupäähän. Nuori Lena löytää kyllä kamerakulmat mukavasti. Laulu ei kyllä mene koko kolmea minuuttia aivan niin kuin Strömsössä, mutta toisaalta tarvitseeko edes? Onhan sitä nyt keskinkertaisella lauluäänellä voitettu ennenkin. Lena täytti viisuviikon aikana 19 vuotta ja nuoresta iästään huolimatta on pyörittänyt lehdistöä pikkusormensa ympärille - niin hyvässä kuin pahassa. Kirjoittajakollegani naapurustossa juuri kommentoivat, että laimeaksi jää eikä menestystä tule. Saas nähdä... Erittäin hyvää tekisi euroviisuinstituutiolle, jos viisuvoiton veisi 13 vuoden jälkeen yksi neljästä suuresta rahoittajamaasta. Edellinen big4-voittaja oli Iso-Britannia ja "Love shine a light" vuonna 1997.

Humputuksen jälkeen saadaan jälleen tunnelmointia koneistoon. Esiintymässä on nyt Portugalin ihastuttava Filipa. Filipa näyttää kamerassa edelleen kauniilta kuin nukke sekä laulaa ja esiintyy moitteitta. Portugali on muuten pisimpään yhä kilpailussa mukana oleva euroviisumaa, jolla ei viisuvoittoa ole. Eikä sitä tule tänäkään vuonna, vaikka hyvästä esiintymispaikasta on varmasti apua.

Mutta nyt pannaan balladit uudelle tasolle, kun vuorossa on Israel. Eilisessä semifinaalissaan sekä saman päivän harjoituksissa Harel teki viisuviikkonsa huonoimmat laulusuoritukset. Väsyneen näköinen Harel säästelee selkeästi ääntään ja hyvä niin, sillä harjoituksia ennen tositoimia on vielä tiedossa eikä omaa instrumenttia sovi rääkätä liikaa. Harelin ääni särkyy kuitenkin myös tänään loppumetreillä, tosin ei pahasti. Israelin nostan yhdeksi potentiaaliseksi euroviisuvoittajaehdokkaaksi. Onnetar arpoi lisäksi Israeli euroviisuhistorian ylivoimaisesti parhaalle esiintymispaikalle, toiseksi viimeiseksi.

Vuoden 2010 euroviisufinaalin tulee päättämään Tanska. Tanska on myös yksi tämän vuoden ennakkosuosikkeja. Itselleni jäi toisen semifinaalin jälkeen hieman mysteeriksi, miksi juuri Tanska on finaalissa eikä esimerkiksi huomattavasti iskevämpi Kroatia. Tanskalaiset hoitavat esiintymiset ammattimaisesti, vaikkei yhteistä kemiaa tunnu lavalla löytyvän vieläkään. Kilpailun päättävänä lauluna Tanskan olettaisi löytyvän tulosluettelosta kirkkaasti kymmenen parhaan joukosta. Hyvä niin, sillä onhan Tanska minunkin henkilökohtaisia suosikkejani. Itse tosin pidän enemmän sävelmästä itsestään kuin esityksestä.

Päivän henkilökohtainen finaalipuntari:

1. Azerbaidzan
2. Israel
3. Tanska
4. Irlanti
5. Armenia

6. Turkki
7. Moldova
8. Romania
9. Islanti
10. Serbia
11. Kreikka
12. Saksa
13. Valko-Venäjä
14. Belgia
15. Albania

16. Portugali
17. Espanja
18. Norja
19. Georgia
20. Ranska
21. Kypros
22. Ukraina
23. Iso-Britannia
24. Venäjä
25. Bosnia

Välipäivän mietteitä

2010-05-26T15:35:00.007+03:00

(kuva: Tony Latva; kuvassa: vasemmalla turkoosissa paidassa minä ja pöydässä lisäksi suomalaisia ja puolalaisia semifinaalitulosten surijoita)

No eihän tuo eilinen mennyt ihan niin kuin suunniteltiin. Eilisen semifinaalin jäljiltä mieli on kaikesta huolimatta hyvä. Eihän joka vuosi voi olla finaalissa! Suomi on nimittäin ollut taukoamattomasti finalisti vuodesta 2006 lähtien. Finalistivalinnat kummastuttivat silti niin toimittajia, kotimaisia faneja kuin ulkomaisia fanejakin. Erityisesti ihmetyttivät Venäjän, Bosnian ja Portugalin finaalipaikat. Bosnia oli mielestäni hyvin keskinkertainen pop-rock-tekele: melodia ei tartu, laulu on keskinkertaista ja ulosanti suorastaan tylsä. Eurooppa kuuli toisin. Portugalin finaalipaikan ymmärrän hieman paremmin, sillä tyttö lauloi hyvin ja näytti hyvältä kamerassa, vaikka sävelmä itsessään olikin hieman unohdettava. Venäjän jatkoonpääsy on täysi mysteeri. Jos laulu on vitsi, en ymmärrä sitä - jos laulu ei ole vitsi, en ymmärrä sitäkään.

Syynä lopputulokseen saattaa hyvinkin olla uusi äänestyssysteemi. Tänä vuonna myös semifinaaleissa tuomaroimassa ovat puhelinäänestäjien lisäksi myös kansalliset asiantuntijaraadit. Jokaisen maan asiantuntijaraadissa on kuitenkin vain viisi jäsentä, joten varsinaisten raatiäänien tulokset saattavat olla hyvinkin heterogeenisia eri maissa. Tämä taas saattaa vaikuttaa siten, että raatien ja puhelinäänestäjien maut saattavat mennä totaalisen ristiin, jolloin lopputulos on kompromissiratkaisu. Viime vuoden finaalissa kuitenkin raadit ja puhelinäänestäjät olivat huomattavan yksimielisiä. Kiinnostaisi tietää, miten mahtaa tänä vuonna olla. Suomen lopullinen semifinaalisijoitus selviää lauantaina 29. päivä finaalin jälkeen.

Ensimmäinen semifinaali kilpailtiin puolityhjällä Telenor Areenalla. Areenan kapasiteetista oli käytössä vain puolet ja ylälehterit suorastaan huokuivat tyhjyyttä. Toki siitäkin huolimatta areenalla semifinaalia seurasi vähintäänkin 10 000 silmä- ja korvaparia. Ihmetystä on eri maiden delegaatioiden keskuudessa herättänyt myös se, ettei edes kenraaliharjoituksiin ole (ilmeisesti?) ollut myynnissä yhtäkään lippua, vaan artistit ovat esiintyneet lähes tyhjälle areenalle. Kuuleman mukaan sentään finaalin kenraaliharjoitukset ovat loppuunmyytyjä live-tapahtumia.

Ihmettelyn aiheita on muutenkin ollut viikon aikana riittämiin. Järjestelyt on täällä Oslossa tehty vähän vasemmalla kädellä. Suuressa mittakaavassa kaikki tuntuu olevan kunnossa, mutta hienosäätö on jäänyt organisoinnissa vähemmälle. Ongelmia on niin areenakuljetuksissa, informaationkulussa, lehdistön työtilajärjestelyissä kuin lehdistötilaisuuksien järjestämisissäkin. Olen reissanut läpi kuudet euroviisut ja kaiken kaikkiaan järjestelyt ovat täällä Oslossa olleet näistä kuudesta huonoimmat - eivät huonot, mutta huonoimmat. Mietintämyssyä herättää myös tämä Oslon hintataso. Budjetti hupenee ja kirstun pohja näkyy jo. Joutuukohan kävelemään kotiin.

Kun semifinaali oli käyty, lähdettiin juhlistamaan eurovisioiltaa euroclubille. Kallistahan tuo oli, mutta huikean hauskaakin. Suomalaiset jaksoivat pitää lippua korkealla loppuun saakka. Paikalla käväisivät bailaamassa myös Kuunkuiskaajat. Mukana juhlahumussa olivat ainakin Viron pojat, Puolan Marcin, Valko-Venäjän hyönteiset sekä moldovalaiset.

Tiistaihin asti oli aikaa äänestää Suomen sijoitusta Oslon euroviisuissa. 90 prosenttia äänestäneistä oli sitä mieltä, että Suomi pääsee finaaliin. Kuitenkin ainoastaan 15 prosenttia äänestäneistä uskoi Suomen selviytyvän finaalin kärkikymmenikköön. Äänestäjiä oli yhteensä 19. Kiitos kaikille äänestäneille. Uudessa äänestyksessä kysytään, mihin päin Eurooppaa lähtisit euroviisuilemaan vuonna 2011 mieluiten.

Tulipa tästä päivityksestä kovin negatiivisvoittoinen kuitenkin. Negatiivisuuteen ei silti ole aihetta. Suomessa on käynnistynyt jo uuden euroviisun etsintä vuodelle 2011. Kaikki halukkaat voivat lähettää avoimeen kilpailuun kappaleita elokuun 2010 loppuun saakka. Eli kaikki joukolla voittosävelmää rustaamaan!

Ensimmäinen semifinaali - kenraaliharjoitus

2010-05-25T16:00:00.023+03:00

Livekommentointia kello 16.00 (Suomen aikaa) alkaen

Eurovision laulukilpailu käynnistyy tänään illalla kello 22.00 Suomen aikaa ensimmäisellä semifinaalilla. Juuri tällä hetkellä Fornebun Telenor Arena valmistautuu ensimmäisen semifinaalin toiseen kenraaliharjoitukseen. Moskovaan verrattuna erikoista on se, että artistit joutuivat esiintymään kaikissa kenraaliharjoituksissa lähes tyhjälle salille.

Tämän vuoden euroviisuja juontaa kolmikko, kaksi naista ja yksi mies. Juontajien englannin kielen taidosta olisi kommentoitavaa, mutta toisin kuin viime vuonna, tänä vuonna juontajat tuntuvat suoriutuvan omista töistään kunnialla.

Kilpailun avaa Moldova. Vielä teknisissä harjoituksissa viime viikolla Moldovan laulajattarella oli jonkin verran äänessään vireongelmia, mutta mitä lähemmäs h-hetki tulee sitä paremmin Olia tuntuu laulamistaan petraavan. Todella voimakas aloitus tämän vuoden kilpailulle. Olia on verhottu voimakkaaseen siniseen silmämeikkiin, jota on käytännössä ympäri naamaa. Laulajattaren Lady Gaga-henkinen pukeutuminen sekä saksofonistin kaksimieliset instrumenttiinsa kohdistuvat tanssiliikkeet herättävät mielipiteitä varmasti puolesta ja vastaan.

Toisena lavalle esitetään Venäjän pateettinen (huumori)vuodatus. Jostakin syystä Venäjän esitys tuntuu tällä kertaa vaikuttavan huomattavasti voimakkaammalta livenä kuin esimerkiksi Venäjän karsinnassa, josta esikatseluvideokin oli pätkästy. Huumoria tai ei, hyvin mies laulaa. Peter on puettu tähänkin esitykseen arkisesti halpahallivaatteisiin. Tuulikoneen merkitystä en tässä esityksessä ymmärrä, mutta ehkäpä sekin on sitten osa tätä huumoria, jota en ymmärrä. Ei jatkoon.

Viron esitys on yksinkertaisen tyylikäs ja ammattitaitoinen. Porukka laulaa hyvin ja pukeutuminen mukailee ehkä 1960-luvulta tuttuja samettisia linjoja. Kovin David Bowie-hengessä mennään. Mahdollisesti tuomaristomenestyjä. Esitys sinänsä ei ole muuttunut Viron kansallisesta karsinnasta juurikaan (jos joku on sattunut sellaista katsomaan). Musta hevonen?

Slovakian Kristina ei ole muuttanut esitystään juurikaan sitten Slovakian karsinnan. Vihreissä sävyissä mennään ja töppöset iskevät suorastaan kipinää. Kaunis Kristina laulaa paremmin ja varmemmin kuin koskaan aikaisemmin ja se onkin selkeästi paras parannus esityksessä sitten Slovakian kansallisen karsinnan. Esitys on erittäin visuaalinen ja toimii televisiokuvassa varsin mukavasti. Tiedossa ehkäpä Slovakian surullisen viisuhistorian paras euroviisusijoitus?

Toistaiseksi illan suurimpien aplodien myötä esiintymään astuu Suomi. Suomen esityksessä lava on sini-valkoinen - tuskin välttämättä delegaation omasta pyynnöstä, sillä tänä vuonna sinisävyisiä lavoja on monellakin maalla. Sini-valkoinen sopii Suomen esitykseen kuitenkin loistavasti. Suomi esiintyy erittäin lennokkaasti ja inspiroi kansainvälistä lehdistöä tanssiin asti. Esitys toimii erittäin lennokkaasti ja näyttävästi. Luonnollisuutta, positiivisuutta, tyylikkyyttä! Yllätyksen ainekset saattavat hyvinkin olla kasassa!

Suomen esityksen jälkeen on lyhyt paussi.

Latvian Aisha on myös parantanut laulamistaan jopa tämän turnauksen aikana huomattavasti. Ensimmäisissä harjoituksissa Aisha veti vielä vahvasti epävireessä ja jopa ihan rehellisesti nuotin vierestä. Vielä tälläkin hetkellä Aishalla on hankaluuksia matalampien äänien kanssa, mutta ensimmäisen minuutin jälkeen esitys alkaa miellyttää myös korvia. Esitys kuvakulmineen on visuaalisesti kaunis. Lava on pääosin jälleen sinivoittoinen ja Aishalla on päällä satiinia ja kasvoissaan kevyen luonnollinen meikki. Latvian karsinnasta tutut pyykkimuijat on jätetty kotiin. Jos Aishan livelaulu onnistuu myös suorassa lähetyksessä, on finaalipaikka melko varma.

Balkan-musiikin elävä legenda Goran Bregovic on Serbian sävelmän takana. Esittäjäksi laululle valittiin Milan Stankovic, jonka pottamainen hiuskuosi ei ole muuttunut Osloonkaan mennessä. Esityksessä on mukana kaksi naistaustalaulajaa ja kaksi miestanssijaa. Kuten ei ollut Latvialla pyykkimuijia, ei ole Serbiallakaan kansantanssijoita. Esitys itsessään jättää laimeaksi, vaikka laulu itsessään pistääkin nilkan väpättämään. Hyvin todennäköinen finalisti kuitenkin.

Viikon varrella diivamaisesta asenteestaankin tutuksi tullut Bosnian Vukašin Brajić esittää laulunsa rock-henkisen musta-valkoisissa puitteissa punaisessa pikkutakissa. Ei kannattaisi diivailla, jollei ole parempaa biisiä. Sekavaa lavahengailua, keskinkertaista laulamista ja turhaa mahtipontisuutta heikosti kantavalla sävelmällä. Harvinaisen epäkiinnostava biisi, esitys ja artisti. Ei missään nimessä jatkoon.

Viisuviikkojen symppispalkinnon voittajaksi taas voisi olla hyvinkin ehdolla Puolan Marcin, joka on laulanut lähes täydellisesti kaikissa harjoituksissa - eikä tämäkään harjoitus ole poikkeus. Laulu itsessään on toki ehkä hieman vaikeasti avautuva, mutta mikäli tuomaristot arvostavat hyvää laulajaa, on tämä finalistimateriaalia. Lava on taas sininen ja seuraa lavalle Marcin on saanut kansanasuisista puolalaisdaameista. Loppua kohden sävelmä kasvaa uskomattomiin mittoihin. Erittäin mahtipontista. Toisin kuin Bosnialla, Puolalla esitys on hallittu loppuun asti.

Belgian Tom esiintyi erittäin karismaattisesti. Belgian karsintojen aikaisesta risupartaisesta muusikonrentusta on kuoriutunut söpö anopin unelma, joka varmasti varastaa ainakin pikkutyttöjen tekstiviestiäänet. Belgian balladi on kilpailun ensimmäinen balladi, jonka jaksaa kuunnella ja katsella loppuun saakka. Pitäisin Belgiaa myös lähes varmana finalistina.

Belgia ei esityksessään turvautunut korniuksiin, toisin kuin Malta, joka on tuonnut lavalle lokin. Maltan nuori Thea uskalsi bilettää vielä koko viime viikon, kun äiti ei ollut saapunut kaupunkiin. Myöhäiset illat eivät silti kuulu Thean lauluäänessä, joka toimii erittäin hienosti. Jälleen kerran sinistä taustaa vasten esiinnytään. Vaikka tämä laulu olisi voinut edustaa Maltaa jo lähes 20 vuotta sitten, uskon, että lauluääni ja paatos kantaa finaaliin saakka. Onhan Maltan kilpailunumerokin sille otollinen.

Seuraavasta esityksestä ei kyllä tule ensimmäiseksi mieleen Albania. Albanian taustalla on tummahipiäisiä amerikkalaisvahvistuksia ja Julianakin on ottanut tyyliinsä enempi vaikutteita Madonnalta kuin albanialaisilta supertähdiltä. Albanian artistilla laulu kulkee ja kyllähän tuo biisikin svengaa kuin hirvi, vaikka kovin tuttuja sanoituselementtejä onkin käytetty. Sini-puna-valkoinen lava on toistaiseksi ehkä tämän semifinaalin näyttävin. Finaaliin.

Ja kansainvälinen toimittajarahvas nosti taas takamuksensa penkeistä jo Kreikan laulun ensitahtien soidessa. Karismaa ei voi ostaa - näin se kyllä on. Muutama äijämäinen tanssiliike on Giorgokselle lisätty, mutta muuten tanssikoreografia on suurimmaksi osaksi taustalla tanssivien miespuolisten kreikkalaisten jumalolentojen vastuulla. Ja parempi niin. Laulaminen on ehdottomasti enemmän Giorgoksen juttu. Kyllä tämä rytmi menee suoraan jalan alle. Pressikeskuksen raikuvien aplodien myötä ehdottomasti finaaliin.

Portugalin nuoren Filipan lauluoppi ei ole mennyt hukkaan. Violetti-pinkki-sävyisellä lavalla tyttö esiintyy aikuisen varmuudella ja löytää kamerakulmat vaivatta. Tällä ilmeikkäällä söpöläisellä on myös kaikki mahdollisuudet finaaliin, jos vain Disney-balladi avautuu myös puhelinäänestäjille. Näyttävä esitys.

Taas pieni paussi.

Makedonia on päättänyt pistää kaikki valttikortit kolmeen minuuttiin. Sinänsä Gjoko ei ole hullumpi laulaja, jos ei nyt mikään mieleenjäävinkään. Karisma-asioissa Gjoko kilpailee samassa sarjassa Kreikan artistin kanssa. Musiikillisesti yhdistyy ihan kiva peruspoppi, rock-elementit ja täysin turha hiphop. Ainoa asia, mikä esityksestä puuttuu on taustatanssijoiden vaatetus. Melkein poskia punottaa. Kokonaisuus kusee. Jos tämä pökäle menee näillä keinoin finaaliin, menetän täydellisesti uskoni euroviisuinstituutioon. Eieiei.

Tänä vuonna Valko-Venäjän laulu lauletaan kielellä nimeltään valkovenäjänenglanti. Jos perhosista laulaminen tuntuu mielestäsi kornilta, se ei kuitenkaan ole mitään verrattuna audiovisuaaliseen kokemukseen, jonka tulette kaikki kokemaan tänä iltana. Neidot jollottavat vahvan camp-hengessä kullan, hopean ja pronssin värisissä paljettihirvityksissä. Miehet ovat reilusti siisteissä puvuissa. Loppukiihdytyksissä neitosten selkään rävähtävät perhosten siivet ja Tiimarin joulualennusmyynti onkin valmis alkamaan. Tämän esityksen jälkeen ripuloin glitterisuihketta. Eiköhän tämä finaaliin kuitenkin mene.

Illan viimeinen esitys tulee Islannista. Hera Björk on opiskellut laulutekniikkaansa Tanskassa ja upeastihan tuo vetää. Tämä hi-energy-esitys on ehdotonta finalistimateriaalia etenkin siitä syystä, koska itse kilpailussa ei ole edellisvuosista poiketen paljonkaan tanssittavaa dance- tai teknomusiikkia. Sini-valkoiselle lavalle Hera kävelevine taustakuoroineen saapuu punaisissa.

Postikorteista kerrottakoon sen verran, että tänä vuonna on pysytty simppelillä linjalla. Areenataustaa vasten näytetään kussakin maassa kuvattua kuvamateriaalia kyseisten maiden viisufaneista. Suomen oma postikorttihan kuvattiin Senaatintorilla huhtikuussa.

Toni kiittää ja toivottaa kaikille miellyttävää semifinaali-iltaa. Nyt täytyy lähteä valmistautumaan.

Kuinka sitä kuuta oikein pitäisi kuiskata?

2010-05-24T14:24:00.007+03:00

Kuunkuiskausoperaatio jatkuu jo kolmatta päivää. Tänään on tiedossa jo tositoimia sekä faneilla, lehdistöllä että artisteilla, nimittäin ensimmäinen kenraaliharjoitus on edessä! Kenraaliharjoituksista on tulossa suoraakin kommentointia vielä huomenna, tiistaina, kun harjoituksia on mahdollista seurata pressikeskuksesta käsin. Tänään ajattelin rentoilla ja mennä katsomaan harjoitusta itse areenalle, kun nyt sellainenkin mahdollisuus on suotu.

Eilen euroviisukaupungissa vietettiin virallisia avajaisia pormestarin residenssissä. Kutsuja tarjottiin delegaatioille kuitenkin niukasti eikä sellaista minunkaan edustuslokerooni tullut. Tästä ei huonerahvaamme kuitenkaan masentunut, vaan päätimme järjestää aivan omat, astetta virallisemmat avajaiskemut! Avajaisista poiki runsaasti artistikuvia, joita on mahdollista tarkastella lähemmin esimerkiksi facebookissa. ;) Eiliseen päivään mahtui kuitenkin myös paljon muuta. Olihan tuo viimeinen tekninen harjoituspäivä. Nyt pitäisi siis kaikilla artisteilla olla viimeistään paketit kasassa ja kretongit tanassa. Seuraavassa muutama otos eiliseltä päivältä. Kuten aina, lisää kuvia ja tunnelmia on vielä tulossa. Huomenna on tiedossa ensimmäisen semifinaalin kenraaliharjoituksen (mm. Suomen esityksen) livekommentointia kello 15 alkaen, joten pysykäähän kuulolla!

Ylläolevassa kuvassa Irlannin Niamh Kavanagh - maansa tämän vuoden euroviisuedustaja sekä vuoden 1993 viisujen voittaja. Lehdistötilaisuudessaan Niamh sekä nauratti että itketti toimittajia. Parhaita lehdistötilaisuuksia euroviisumatkojeni varrelta.

Raakaa duunii!

2010-05-23T13:46:00.006+03:00

Ensimmäisen päivän ilta päättyi mukaviin juhliin. Juhlia oli yhteensä kolme, joiden jälkeen juhlija itse oli melko ryytynyt (ei kuitenkaan alkoholista johtuen ;)).

Ensimmäisessä kuvassa ystäväni Iida Marin näyttää, miten uskomattoman ihanaa on omata pressiakkreditointi. Toisessa kuvassa on yönäkymää EuroCafén parvekkeelta. Yhteiskuviin kanssani pääsivät Maltan, Bulgarian ja Kroatian artistit. Illan ikimuistoisin kohtaaminen oli kuitenkin vuoden 1993 euroviisuvoittaja Niamh Kavanaghin kanssa, joka edustaa maataan myös tänä vuonna. Tuo yhteiskuva ei kuitenkaan löydy omasta kamerastani.

Ensimmäisiä tunnelmia Oslosta

2010-05-22T15:25:00.010+03:00

Täällä vihdoin!

Oslo on tänään vielä aurinkoisen paahtava ja ilmanala pressiteltassa on suorastaan eksoottinen. Osloa on nähty toistaiseksi lähinnä bussin ikkunoista, mutta ensimmäinen viisupäivähän on tavallisesti melko hektinen ja varsinaiseen kisakaupunkiin pääsee tutustumaan vasta reissun loppupuolella - jos kunnolla silloinkaan. Selväksi tuli kuitenkin se, että Norja ei todentotta ole mikään edullinen maa.

Lento lähti tänä aamuna Helsinki-Vantaan lentoasemalta puoli kymmeneltä ja lentoaika oli kerrankin mukavan lyhyt. Euroviisumatka alkoi pienellä kuohuviinillä, kuinkas muuten. Oslon lentokentällä odotti varsin euroviisuisa näky: vuoden teemaa mukaillen erilaisia värikkäitä "euroviisupalloja" oli jo lentoasemalla ja "Share the moment"-logoihin sekä iloisiin euroviisutervehdyksiin on törmännyt vähän joka puolella kaupunkia. Matkatavarat jätettiin Anker-hostelliin, koska emme ehtineet saada vielä huonetta. Hostellilta suunnattiin kevyemmässä varustuksessa suoraan Telenor-areenalle, johon on Oslon keskustasta noin 20 minuutin linja-automatka. Jotta pääsisimme lehdistölle tarkoitettuihin tiloihin, tarvitsemme erityisen akkreditoinnin, jota haettiin etukäteen jo aiemmin keväämmällä. Akkreditointikeskuksesta tie vei lehdistön krääsähyllylle, josta jokaisen journalistin omaa lokeroa oli täytetty jos jonkinlaisella promootiomateriaalilla. Kun oma lokero oli tyhjennetty, lähdettiin tutustumaan varsinaiseen halliin. Ja onhan se iso, hyvänenaika. Nyt ollaan sitten lehdistökeskuksen paahteessa totuttelemassa jälleen uuteen euroviisuvuoteen. On tämä vaan erikoinen harrastus. On.

Ps. Suomi oli suurimpiin norjalaisiin sanomalehtiin kuuluvan Dagbladetin lukijaäänestyksen ykkönen! Lisäksi Suomi on supersuosittu ainakin journalistien keskuudessa. Harvinaista herkkua!

Pps. Kuvia on otettu jo kahdeksan tunnin aikana 52 kappaletta. Taitaa tulla enkat. Helsingin viisujen jälkeen kamerasta tursusi muistaakseni noin 550 kuvaa.

Camppii ja kitschii - mitä vitsii?!

2010-05-21T18:41:00.003+03:00

Camp- ja kitsch-käsitteet kulkevat käsi kädessä aina euroviisuista puhuttaessa. Kyseiset ilmiöt toki ulottuvat myös muuhun kulttuuriin ja arkipäiväänkin. Käsitteet tulevat todeksi niin pop-taiteessa kuin matkamuistomyymälöiden hyllyillä. Mutta mitä nämä käsitteet oikeastaan tarkoittavat?

Camp-sana tulee ranskan kielen verbistä "se camper", joka tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin suomen "tehdä vaikutus". Camp-kulttuurin ilmentymiksi kutsutaan juuri niitä populaarikulttuurin ilmiöitä, jotka ovat suosittuja juuri siksi, koska ne ovat mauttomia, outoja tai yliampuvia - joskus jopa huonoja. Kitsch taas tulee saksan kielestä, jossa se tarkoittaa rojua tai krääsää. Kitschillä tavallisesti tarkoitetaankin tyylittömiä taide- tai koriste-esineitä - ja ylipäänsä teollista Hongkong-rihkamaa. Kitschiin liittyy usein myös vahva tunnelataus, tosin hyvin epäaito sellainen. Kitsch ei kuitenkaan rajoitu pelkästään tavaraan, vaan sillä on myös kulttuurissa oma merkityksensä. Kitsch voi olla nostalgista, värikästä ja humoristista. Esimerkiksi Abbaa pukeutumisineen pidettiin kitschinä eikä kovin moni silti pitänyt Abbaa musiikillisesti mauttomana, outona tai epäaitona. Kitsch on myös aina yhteydessä vallitsevan yhteiskunnan ja kulttuurin makuseikkoihin. Itse olen ollut todistamassa sitä, kun kouluttajakollegalleni annetaan räikeän sateenkaarimaalattu vilkkuva ja soiva fajanssinen jouluhirvitys, joka varmasti Thaimaassa ansaitsisi aitiopaikan olohuoneessa, mutta pohjoismaisessa Ikea-kodissa se piilotetaan kellarin pimeimpään nurkkaan.

Euroviisuissa kitsch ja camp ovat olleet läsnä jo alusta lähtien. Alussa se kaikki oli ehkä enemmän aikasidonnaista - eli siis sitä, jolle me tänään naureskelemme, kun vanhoja euroviisuvideoita katsomme. Kitsch ja camp saivat täysin erilaisen arvon kuitenkin silloin, kun niiden merkitys euroviisuissa ymmärrettiin. Viimeistään 1970-luvulla euroviisuesityksetkin alkoivat täyttyä värikkäistä vaatteista, kimalteista ja koreografioista, joilla pyrittiin tehostamaan musiikin vaikutusta. Mikäpä olisi euroviisufanille sen uskottavampi rakkauslaulu, kuin tuulikonein ja pukutempuin tehostettu sävelmä kolmella modulaatiolla, joka vielä päättyisi artistin kyynelehtimiseen. Tuossa esimerkissä ehkä kiteytyy euroviisumaailman camp- ja kitsch-ajatusmaailma. Tänä vuonna viisulavalla nähdään ainakin aprikoosinkivi, paljettishortsit, perhosen siivet ja tietenkin tuulikone. Kaikki tuo on campia ja kitschiä tyynni.

Euroviisujen pukutempuista kohahdettiin vuosituhannen vaihteessa. Lehdistö reagoi merkittävästi siihen, miten euroviisuista on tullut yhdenlainen visuaalinen telmimiskenttä, jossa rajoittavana tekijänä on ainoastaan kolme minuuttia sekä televisioyhtiön euroviisubudjetti. Euroviisujen pukutemppujen historia on kuitenkin jo vähintäänkin 70-luvulla - riippuen tietysti siitä, mikä lasketaan pukutempuksi. Tuulikoneet taas tulivat euroviisuihin Carolan viisuvoiton myötä vuonna 1991. Tosin Carolan jälkeen tuulikonetta käytettiin seuraavan kerran näkyvämmin vasta reilusti seuraavalla vuosituhannella. Viimeistään Carolan toinen euroviisuyritys vuonna 2006 laukaisi uudestaan tuulikonevillityksen. Vuonna 2009 Moldovan laulun aikana ihmettelin suuresti, miksi niin lennokas koreografia edes tarvitsee tuulikonetta. Samaten saman vuoden Viron laulun yhteydessä taivastelin, miten erikoiselta näyttää Viron laulajan tukka, joka on tärkätty niin huolellisesti, että tuulikoneen käynnistyessä neidon hiukset avautuvat kuin ladon ovet. Kaikki tämä johtuu tämän päivän euroviisujen ajatusmaailmasta. Tämän päivän euroviisut tarvitsevat camp- ja kitsch-elementtejä. Kuka jaksaisikaan katsoa neljääkymmentä lauluesitystä täysin ilman muita virikkeitä. Onhan meillä taivasteltavaa oltava!

Seuraavassa esimerkkejä eri vuosikymmenten camp- ja kitsch-arvoja ihannoivista esityksistä. Mikä on sinun mielestäsi campeintä ja kitscheintä euroviisuissa? Miksi? Kommentoi ja kerro!

Iso-Britannia 1959: Teddy Johnson & Pearl Carr - Sing little birdie

Alankomaat 1966: Milly Scott - Fernando en Filippo

Itävalta 1977: Schmetterlinge - Boom Boom Bomerang

Norja 1984: Dollie de Luxe - Lenge leve livet

Venäjä 1994: Youddiph - Vechni strannik

Georgia 2008: Diana Gurtskaya - Peace will come

Tekninen harjoitus 2

2010-05-20T22:56:00.007+03:00

Suomen osalta toinen harjoitus sujui mielestäni jo paljon paremmin ottein kuin ensimmäinen. Tällä kertaa aistittavissa oli jo ihan totisen yrittämisen makua, hyvässä mielessä kuitenkin. Sävelmän uusi ja tarttuvampi sovitus sopii huomattavasti paremmin euroviisulavalle kuin alkuperäinen. Suomen koreografia toimii myös mukavasti, vaikka taustapoikien "äijämäinen" askellus vaatii vieläkin hieman totuttelua. Laulajina Susanilla ja Johannalla ei tule olemaan viisuareenalla ongelmia, kuten ei sen ulkopuolellakaan. Kansainvälinen media on ihastunut ellei jopa rakastunut suomalaiseen kaunotarkaksikkoon. Tyttöjen hymyilevät kasvot sekä koko esityksestä huokuva positiivinen tunnelma ovat olleet erityisten kehujen ja ylistysten kohteena. Eipä kansainvälisissä ympyröissä ole suljettu pois menestysmahdollisuuksiakaan, on puhuttu jopa superyllätyksestä.

Jos "The winner of the Eurovision Song Contest 2010 - Finlaaaaand!" lausahdus saavuttaa kuulijoiden korvat Telenor-areenan 18 000 -päisen yleisön keskuudessa tai Euroopan noin 120 miljoonan katsojan televisiovastaanotinten ääressä, voi sitä tapahtumaa pitää jo suomalaisen musiikin ja suomen kielen riemuvoittona. Siinä missä Armi Kuusela vuonna 1952 todisti, että "mongolimaan perunanokista ja taikinanaamoista" voi tulla Miss Universum, suomenkielellä laulettu euroviisuvoittaja todistaisi sen, että suomen kielestä on tullut vihdoin salonkikelpoinen sivistyskieli - ainakin eurooppalaisten korvissa. Suomelle riittäisi kilpailun finaalissa seitsemäs sija saavuttamaan kaikkien aikojen parhaan sijoituksen suomen kielellä. Sen korkeampaa sijoitusta ei saavuttanut "La dolce vita" -sävelmäkään vuonna 1989, vaikka kyseisenä vuonna kilpailusävelmiä kuultiin vain 22.

Tässä Suomen toinen harjoitusesitys Eurovision.tv:n joukkojen kuvaamana. Katsokaa ja pohtikaa, voisiko tästä tulla seuraava suomalainen euroviisumenestyjä. Miten sinä varautuisit uuteen suomalaiseen euroviisuvoittoon?

Tekninen harjoitus 1

2010-05-16T21:32:00.005+03:00

(kuva: Giel Domen, EBU; saat suurennettua kuvaa klikkaamalla)

Vaikka Suomen ensimmäinen harjoitus jätti ainakin minut vielä hieman ristiriitaisen odottaviin aatoksiin, sai se kuitenkin niin kotimaisilla kuin kansainvälisillä foorumeilla sangen innostuneen vastaanoton.

Esitystä luonnehdittiin simppeliksi ja rennoksi - yhdellä sanalla mukaansatempaavaksi. Tämähän oli Suomen delegaation tarkoitus jo ennen varsinaista kilpailua. Koreografiasta tahdottiin tehdä isommalle lavalle sopiva, mutta Suomen karsinnassa koettu intensiteetti tahdottiin säilyttää. Koreografia ihastuttikin kaikessa yksinkertaisuudessaan, mutta etenkin taustapoikien askel-viereen-askel-viereen-koreografia herätti myös kritiikkiä. Ainakin nimimerkit Daniel C ja Roza Bela olisivat tahtoneet esityksestä vieläkin yksinkertaisemman, mutta sehän ei tietenkään käy päinsä, eihän?! ;) Itse ainakin toivon reipasmielisen riehakkuuden näkyvän myös koko Euroopalle. Eihän Suomesta tarvitse aina tulla valtimoveriä vuodattamaan!

Seuraavat englanninkieliset kommentit on poimittu satunnaisesti esctoday-foorumin käyttäjiltä:

- 100% folk! A happy tune that makes you wanna dance. The vocals are flawless and the stage presentation is simple yet effective. A deserving qualifier! (nimim. dimitris calling)
- I like the mood of it.A happy folk tune ;) (nimim. Donnie Darko)
- Out of all the songs and performences till now- Finland is the best! (nimim. Rita Markovich)
- Great so happy. I know this will do well in Oslo. It will make the Final of course unless Europe is full of the dullest people on earth.. One of my favourites of 2010. (nimim. Zanic x Lena Meyer-Landrut The Nordic/German Crossover !!)
- the sidesteps the 2 backing guys from finland did made me lol! so tacky (nimim. ProjectZero00)
- Finland 10 is the best proposal coming from the Northernmost European countries. The Finnish team has come up with simple and effective ideas to improve this song's chances of doing well. I am a fan. Go, Finland! (nimim. Shevek Urras)
- Finland is great as ever, the performance just shows completely what the song it's all about, it's just good innocence, fun and charm :D The vocals are strong, and it's just generally perfect for me :D I hope it makes the final (nimim. Marky !!)
- Finland starts off well but goes downhill quickly, a simpler presentation would be better and stop that awful shouting during the song! (nimim. Daniel C)
- I like Finland very much. But it seems to me now they have too much choreography; the song has lost something... (nimim. Roza Bela)

Ilmeisesti nyt on hyvä aika alkaa syödä sanoja Suomen ensimmäisen harjoituksen osalta. Hienostihan se meni! En tiedä, mitä minä oikein ensimmäiseltä harjoitukselta odotin. Kai sitä on sitten vuoden euroviisuodotuksen jälkeen kilpailuodotuksetkin niin sfääreissä, että jo ensimmäiseltä harjoitukselta odottaa silkkaa täydellisyyttä. Täytyy sanoa, että itse pidän esityksestä, tyttöjen asenteesta ja uudesta sovituksestakin. Koreografiassa sen sijaan olisi vielä vähän hienosäädettävää.

Suomen ensimmäinen harjoitus on katsottavissa esimerkiksi youtubessa.

Kaikki joukolla kuuta kuiskaamaan!

2010-05-15T12:03:00.009+03:00

Useat delegaatiot saapuvat Osloon tänään lauantaina 15. toukokuuta. Lähtötunnelmissa ovat myös Kuunkuiskaajien Johanna (kuvassa) ja Susan. Allaolevassa kuvassa on lisäksi Kuunkuiskaajien euroviisulennon kapteeni, joka nähdään myös tyttöjen kanssa euroviisulavalla. (Kuvat: YLE Euroviisut -facebook-ryhmä)

Päivän tapahtumista tulee päivityksiä heti, kun päivitettävää on! Pysykäähän kuulolla!

(Ennakko)suosikkeja

2010-05-15T02:36:00.002+03:00

Joka vuosi euroviisujen ympärillä käy kova kuhina jo kuukausia ennen varsinaista euroviisulähetystä. Fanit tekevät omat viisupuntarinsa jo heti, kun kaksikin edustussävelmää on valittu. Vedonlyöntilistoilla tahti kovenee lumien sulaessa. Toimittaja-parat joutuvat vastaamaan poliittisesti korrektisti kysymyksiin omista viisusuosikeistaan kilvan lähestyessä. Tarkastellaanpa hieman, miltä näyttävät suosikit eri valossa tänä vuonna!

Vedonlyöntitilastoja 15.5.2010 (http://www.oddschecker.com/specials/tv/eurovision/win-market)

1. Azerbaidzan
2. Saksa
3. Israel
4. Tanska
5. Armenia
6. Kroatia
7. Norja
8. Ruotsi
9. Keikka
10. Turkki
--
31. Suomi

Vedonlyöjien ykkössuosikkeina jatkavat yhä Azerbaidzan ja Saksa. Saksa pääsi jo jossain vaiheessa ohittamaan Azerbaidzanin tilastoissa, mutta jälkimmäinen on kyllä suvereenisti hallinnut tilastoja viimeiset viikot ja kuukaudet. Suomi on parhaimmillaan ollut kyseisissä vedonlyöntitilastoissa jopa sijan 25 tuntumassa, mutta tällä viikolla sijoitus laski 39 laulun joukossa vaatimattomalle 31. sijalle.

Kansainväliset fanisuosikit 15.5.2010 (OGAE)

1. Tanska
2. Israel
3. Saksa
4. Norja
5. Armenia
6. Kroatia
7. Islanti
8. Azerbaidzan
9. Espanja
10. Irlanti
--
32. Suomi

Kun 33 kansallista euroviisuharrastajien OGAE-klubia ovat omat suosikkinsa pisteyttäneet, fanien suosikiksi on noussut melko ylivoimaisesti Tanska. Vuoden 1993 euroviisuvoittaja Niamh Kavanagh on uudella tulemisellaan innostanut kansainvälisiä viisuharrastajia siinä määrin, että pistesija irtosi. Suomen on ollut tyytyminen parilta maalta saatuihin jämäpisteisiin.

YLE:n kommentaattorien suosikit (Asko Murtomäki, Jaana Pelkonen, Jorma Hietamäki, Sanna Kojo ja Tobias Larsson)

1. Israel
2. Saksa
3. Armenia
3. Portugali
5. Espanja
6. Latvia
7. Suomi
8. Irlanti
9. Kroatia
10. Islanti
10. Liettua

Yleisradion kommentaattoritiimiin puri parhaiten Israelin laulu. Hieman yllättäen myös Portugalin balladi oli arvostettu suomalaistoimittajien puntarissa koko kilpailun kärkijoukkoon. Kotiinpäinvetoa tai ei, myös Suomi löytyy näiden oman alansa viisuveteraanien kymmenen parhaan joukosta.

Escnation-sivuston pistesimulaattori (www.escnation.com)

1. Puola
2. Armenia
3. Moldova
4. Viro
5. Islanti
6. Ranska
7. Bosnia-Hertsegovina
8. Ukraina
9. Suomi
10. Belgia

Escnation on jokaisen euroviisuhömpästä kiinnostuneen fanin taivas. Kyseisellä sivustolla saa kukin itse jännittää pistelaskua, joka on jokaisella kerralla hieman erilainen. Voit itse valita mm. tulevatko pisteet täysin satunnaisesti vai kenties tämänhetkisten vedonlyöntitilastojen suosikkien perusteella. Tahtoessasi voit määritellä laulujen menestysmahdollisuudet itsekin. Jos tahdot äänestyksestä totuudenmukaisemman, voit lisätä siihen myös naapuri- ja siirtolaisäänimahdollisuuden. Jännittävää, eikö totta?! Itse tietysti annoin escnationin sivuston itse päättää tämän vuoden voittajan ja valitsin satunnaisen voittajan mahdollisuuden sallien kuitenkin naapuri- ja siirtolaisäänet. Suomesta simulaattori näytti ainakin pitävän, sillä kymmenen joukkoon mentiin reilusti. Mitäköhän muut fanit ovat mieltä simulaattorin voittajaehdokkaasta... hmm.

Viisukuppilan puntarit 2.5.2010 (www.viisukuppila.fi)

1. Slovakia
2. Israel
3. Islanti
4. Espanja
5. Saksa
6. Romania
7. Serbia
8. Norja
9. Azerbaidzan
10. Kroatia
--
21. Suomi

Suomalaiset internetissä aktivoituneet viisufanit ovat voineet jättää omat viisupuntarinsa viisukuppila.fi-sivustolle muiden fanien tarkasteltavaksi. Puntareiden yhteenvedossa on yhteensä huikeat 122 fanipuntaria. Pisteet on laskettu euroviisutyylillä poimien jokaisen käyttäjän puntarin top 10 euroviisupistein (12-10-8-7...). Viisufanien ykkössuosikki juuri vapun jälkeen oli Slovakia. Suomen viisu tehosi faneihin tänä vuonna keskinkertaisesti. Uutta puntaripäivitystä voit tarkastella osoitteessa www.viisukuppila.fi jo sunnuntaina 16. toukokuuta.

Tonin henkilökohtainen kärki 15.5.2010

1. Azerbaidzan
2. Kroatia
3. Tanska
4. Israel
5. Bulgaria
6. Slovakia
7. Armenia
8. Moldova
9. Irlanti
10. Sveitsi
--
27. Suomi

Ja kukapa viisuista oman arvonsa tuntevana enempää voi tietää kuin blogin kirjoittaja itse. Tästä syystä pidätän itselläni oikeuden verrata tietotaitoani kaikkiin edellisiin ennakkosuosikkeja valinneisiin instansseihin. Oma suosikkini on jo pitkään ollut Azerbaidzan. Sen sijaan pitkäaikainen kakkonen, Israel, on joutunut luovuttamaan "perintöprinsessasijat" Kroatialle ja Tanskalle. Vaikka pidänkin Suomen edustussävelmää mukavana, ei se kuitenkaan listallani nouse keskikastia ylemmäs.

Yhteispisteet:

1. Israel 47 pistettä
2. Armenia 34
2. Saksa 34
4. Azerbaidzan 29
5. Tanska 27
6. Kroatia 23
7. Islanti 19
8. Slovakia 17
9. Espanja 15
10. Norja 14
--
15. Suomi 6

Jos kaikkiin ennakkosuosikeihin on luottaminen, voiton tänä vuonna vie siis Israelin Harel Skaat (kuvassa). Suomenkin tulisi löytyä siis finaalissa sijalta 15. Tuo sijoitushan olisi paras finaalisijoitus sitten Lordin viisuvoiton. Mitäs mieltä olette tuloksesta?

Oslo 2010 countdown

2010-05-15T01:16:00.001+03:00

Tervetuloa seuraamaan Tonin euroviisublogia vuosimallia 2010.

Lento Osloon lähtee nyt tasan viikon päästä. Tänään, lauantaina 15. toukokuuta avautuvat ovet kansainväliselle lehdistölle ja myös Suomen edustajat saapuvat jo paikalle. Ja paikalla sietää ollakin, sillä harjoitukset alkavat täydellä tohinalla jo heti sunnuntai-iltapäivällä kello 13.10.

Seuraavan kahden viikon aikataulu tulee olemaan hektinen fanien ja lehdistön edustajien lisäksi myös kilpailun järjestäjille ja tietysti artisteille. Kullakin 39 maalla on ensin kaksi teknistä harjoitusta, joissa kiinnitetään erityistä huomiota ääneen, valoihin, kamerakulmiin ja tietysti koreografian toimivuuteen isolla euroviisulavalla. Suomi esiintyy ensimmäisessä semifinaalikattauksessa kilpailunumerolla viisi, joten Suomi on myös ensimmäisten harjoittelevien maiden joukossa. Sunnuntain lisäksi Suomen tytöt ovat harjoitusmielessä tulessa myös torstaina 20. toukokuuta. Teknisten harjoitusten jälkeen alkaa tositoiminta. Semifinalisteilla on vielä mahdollisuus hienovirittää esityksiään kenraaliharjoituksissa, joita on yhteensä kolme kappaletta ennen kumpaakin semifinaalia. Suuria muutoksia ei kuitenkaan ole mahdollista tehdä, sillä kaikki kolme kenraaliharjoitusta ovat loppuunmyytyjä yleisönäytöksiä ja pukuharjoituksia, joissa koko massiivinen tv-show on tarkoitus vetää alusta loppuun käsikirjoituksen mukaisesti.

Totuttuun tapaan semifinaalien ja finaalin kenraaliharjoituksista on luvassa myös kommentointia tähän blogiin, joten pysykäähän lukuetäisyydellä! Semifinaalien kenraaliharjoitukset alkavat ensimmäisen semifinaalin kohdalla maanantaina 24. toukokuuta ja toisen semifinaalin kohdalla keskiviikkona 26. toukokuuta. Finaalin kenraaliharjoitusta päästään kommentoimaan todennäköisimmin perantaina 28. toukokuuta.

...mutta jos nyt ensiksi päästäisiin matkaan! Matkalaukku odottaa vielä avonaisena eteisen lattialla. Vielä viikko aikaa saada siihen täytettä.

Tämä on kaiken kaikkiaan kuudes euroviisumatkani itse kisakaupunkiin. Toistaiseksi jokainen kokemus on ollut omassa ihanuudessaan erilainen. Oslolta odotan jotakin suurta ja mahtavaa, kuten jokaiselta kilpailukaupungilta joka vuosi. Pettymystä ei toistaiseksi ole tullut kertaakaan - tuskin tälläkään kertaa.

Finaalin kenraaliharjoituksen kommentteja

2009-05-16T14:47:00.000+03:00

Kello 15 alkaen reaaliaikaisia kommentteja harjoituksista!

SISALTAA PALJASTUKSIA, JOTEN LUKEMINEN OMALLA VASTUULLA ;)

Vuoden 2009 Euroviisujen finaali alkaa Cirque de Soleil -sirkuskokoonpanon upealla showlla, joka sisaltaa runsaasti upeaa akrobatiaa, tanssia ja mystiikkaa. Kaikki on toki sovitettu venalaiseen kulttuuriin istuvaksi. Kuvissa nahdaan taas maatuska-nukkeja ja neuvostoaikaisia, samoin kuin modernkinkin Venajan symboleja. Taustalla soi drum 'n bass -henkinen musiikki oopperalaululla. Esityksen jalkeen tutut viime vuoden voittosavelet tayttavat salin ja Dima Bilan lentaa hallin halki lavalle, josta han juoksee vastatuuleen esteiden lapi kotiyleison eteen. Nayttavan alun paatteeksi kuullaan lopulta viime vuoden voittoisa "Believe", jonka Dima esittaa mm. lavalla maaten, kuinkas muuten. Esityksen aikana lava hohtaa punaisena, Diman taustalla on tanssijoita ja viulisteja valkoisissaan ja savayttavina elementteja kaytetaan Diman nayttavan sisaantulon hidastusta. Esityksen jalkeen lavalle saapuvat juontajat Alsou ja Ivan Urgent. Alsou on pukeutunut lampiman keltaiseen ja Ivan on tavallisessa mustassa puvussa. Juonnossaan Alsou vaittaa auringon paistavan helteisessa Moskovassa. HAH! Olenko mina samassa kaupungissa?! :D

- Ja show alkaa Liettualla. Taman vuoden viisufinaalin alussa on kovin monta balladia, joka saattaa alkaa puuduttaa katsojia viimeistaan ensimmaisen viiden laulun jalkeen. Kannattaakin siis tyhjentaa jaakaappi suoraan kotikatsomon viereen, ettei tarvitse juosta jaakaapille kesken kaiken. Liettuan esitys on totutun tyylikas, mutta en usko suurta menestysta Liettualle. Laulun loppu lauletaan venajaksi, kuten semifinaalissa (vaikka mina sita liettuaksi aluksi luulinkin).
- Balladien putki jatkuu Israelin laululla. Semifinaalissa Israelin lauluosuudet menivat huutamiseksi etenkin kiharatukkaisemman Noan osalta. Talla eraa laulut on ilmeisesti miksattu niin, etta myos Miran aani paasee paremmin kuulumaan. Jostain syysta aanet kuulostavat hieman vasyneilta ja kaheilta. Vanha rentous puuttuu.
- Finaalin esiintymisjarjestyksen mukaan kolmantena esiintyy ensimmainen viidesta suorasta finalistista eli Ranska. Ranskan Patrician aikana yleiso suorastaan mylvii. Patricia on tummassa silmameikissa ja yksinkertaisen tyylikkaassa tummansinisessa polvimittaisessa asussa, toinen olkapaa peitettyna. Lavalle on pyritty tuomaan intiimimpaa meininkia ja siina on osin onnistuttukin. Talla kertaa vahemman on enemman. Yksinkertaisen tehokas esitys, mutta onko esiintymisjarjestyksessa liian alussa voittaakseen?
- Balladiputken katkaisee hetkeksi Ruotsi. Malena saa jo alussa osakseen lampiman yleisovastaanoton. Kuten useimmilla muillakin mailla, Ruotsillakin esitys on sailynyt taysin samana semifinaaliesitykseen nahden. Jostain syysta tanaan Ruotsin esitys ei kuitenkaan jaksa erityisemmin sykahdyttaa. Onko flopin paikka?
- Seuraavaksi esiintyy Kroatia. Kroatia ja Bosnia ovat ainoat entisen Jugoslavian maat taman vuoden finaalissa, joten nama kaksi maata tulevat varmasti jakamaan myos koko Balkanin alueen pistesaaliin. Luulen, etta vertailussa Kroatia tulee haviamaan kylla Bosnialle melkoisesti. Laulullisesti keskinkertaista ja savellyksena kaunis, mutta tassa seurassa varsin unohdettava.
- Kroatian peraan pistetaan vahan raikkaamman puoleista sekamehua mukiin. Esiintymisvuorossa on Portugali. Eilisen vasyneen kenraaliharjoitusvedon jalkeen Daniela tuntuu olevan nyt taysin vireessa, niin laulullisesti kuin visuaalisestikin. Taustahanuristin hymy ei sen sijaan ole hyytynyt missaan vaiheessa. Viisuviikon ilopillerit. Toivoisin kovasti naille symppiksille menestysta, mutta veikkaanpa, etta liian etnoviisuksi menee yleiseurooppalaiseen makuun.
- Portugalista jalkeen paastaan fiilistelemaan Islannin kauniin balladin tahdissa. Yleison reaktio oli ainakin jo aluksi hyvin positiivinen. Laulullisesti myos Yohanna kuulostaa hieman vasahtaneelta vai saasteleeko sitten paukkujaan finaaliin. Jotenkin tama balladi on niin tehokas, etta pienet virehairiot eivat tassa edes haittaa. Menestyksen kannalta tama kilpailun kaunein balladi on valitettavasti aivan liian alkupaassa esiintymisluetteloa. Kymmenen joukkoon tata korkeintaan uskaltaa veikata. Yohanna puhkeaa ehdottomasti kukkaansa yleison ja kameroiden edessa. Upea on.
- Illan ensimmainen jalan vipatus tullaan kokemaan vasta tassa kohden kilpailua, kun Kreikan Sakis astuu lavalle. Jostain syysta aanet on miksattu jotenkin "tynnyrimaiseksi", joka ei ole hyva uutinen, varsinkaan kun Sakis ei tunnetusti ole mikaan miespuolinen Whitney Houston. Yleiso rakastaa tietenkin moisen balladiputken jalkeen tallaista rynkytysta ja tama on ehdottomasti esiintymisluettelon alkupaan pistesampo. Esitys toimii hyvin, mutta yha tassa on minun mieleeni vahan liikaa koreografisia elementteja. Kaiken lisaksi Sakis ei tahdo oikein itsekaan pysya perassa koreografioissaan.
- Tasta eteenpain tuleekin sitten enemmassa maarin rynkytysta - ja seuraavaksi Armenia. Semifinaalissa tuntui, etta Armenia on menettanyt tenhonsa, mutta taas tuntuu toimivan. Olisiko syyna juurikin tuo balladiputki. Timing-ongelmaa on tytoilla hieman, mutta muuten sujuu laulullisesti ja esityksellisesti mukavasti. Eikohan tama hauska etnohumppajollotus puolen valin paremmalta puolelta tulosluettelosta loydy.
- Nyt on isantamaan, Venajan vuoro - ja yleiso huutaa luonnollisesti hurmiossa. Edellisen vuoden voittajana Venaja on tietenkin suora finalisti. Venajan lava on hyvin mielenkiintoinen. Anastasian taustalla ovat kuvassa hanen ovat kasvonsa, jotka puhkeavat itkuun laulun loppupuolella. Se "oikea" Anastasia on pukeutunut valkoiseen veistosmaiseen kokopitkaan iltapukuun, joka muistuttaa hieman verhoja tai pussilakanaa. Anastasia suoriutuu loistavasti pateettisesti esityksestaan ja yleiso on samaa mielta. Tuskin voittaja-ainesta tana vuonna siltikaan.
- Seuraavaksi Azerbaidzan. Arash on yha taman duon heikoin lenkki, silla herran vireet ovat olleet hakusessa Azerbaidzanin laulunjulkistuksesta lahtien. Sahakalle Ayselille sen sijaan toivoisi menestysta, vaikka talla kertaa myos hanella laulu oli totuttua heikompaa. Loytyisipa Suomestakin yhta kauniita nuoria ja lahjakkaita naispoppareita. Vahan yllatykseton on Azerbaidzanin laulu enka jaksa uskoa Azerbaidzanin karkitilaan ainakaan.
- Vuorossa finaalin toinen ex-Jugoslavian maa eli Bosnia-Hertsegovina. Bosnian esitys on yha erittain visuaalinen, mutta vasymisen merkkeja on kuultavissa tamankin artistin aanessa. Hyva veto silti - ei erityisen suurta muutosta edellisiin esityksiin nahden. Bosnia sai yleisolta ehka toistaiseksi harjoituksen suurimmat aplodit.
- Taukoinsertissa ylistettiin venalaisten laulunlahjoja ja insertin jalkeen siirrytaan tarkastelemaan Moldovan Nelly Ciobanun laulunlahjoja. Kyllahan tuolla aanella ainakin lehman kotiin kutsuu. Ei tasta laulusta liene muuta sanottavaa talla eraa, paitsi etta lehdistokeskuksen aputytot nayttivat tasta innostuvan. Herran haltuun.
- Sitten saapuukin Chiara Maltalta esittamaan kolmannen yrityksensa, mutta luulen, ettei tamakaan jarin voittoisa yritys ole. Vaikka laulusta pidankin, niin tassa seurassa hieman vessabiisiksi jaa. Hyvin laulaa ja yksinkertaisen tehokkaasti esiintyy kylla. Onhan naita balladeja kuultu jo 90-luvulla ja aiemminkin.
- Viron Urban Symphony esiintyy seuraavaksi. Kovin on lavalla tuulista jalleen ja ihan tukka putkella joutuu Sandra esiintymaan. Laulullisesti Sandra on jopa ehka parantanut esiintymistaan, timingin osalta etenkin. Sen sijaan savelpuhtaus karsi hieman talla eraa. Viisuviikon ehdottomasti varmimpia esiintyjia on Sandra kuitenkin. Tassa harjoituksessa esiintyminen oli hieman vahaeleisempaa kuin semifinaalissa ja flirttailu oli jatetty vahemmalle, vaikka tyttomaista huuli- ja silmapelia oli nahtavissa piirun verran nytkin. Nahdakseni kuvakulmia oli hieman muutettu mm. siina kohdassa, missa Sandra tarttuu viuluunsa.
- Vuorossa Tanska, joka saa teinitytot kirkumaan jo heti alkuunsa. Olen joutunut viikon aikana pyortamaan sanani Tanskan Brinckista useampaankin otteeseen, silla jonkinlaista imua tassa nayttaa olevan ja nayttaahan tuo taitavan flirtin vallan samaan tapaan kuin Viron Sandrakin. Laulullisesti keskitieta (esikuvaansa?) Ronan Keatingia mukaillen liikutaan. Enpa ole Ronania edes taalla nahnyt, vaikka biisin tekijatiimiin kuuluukin.
- Seuraavaksi kolmas ja ehdottomasti huonoin suora finalisti eli Saksa. Hopeisissa paljettipoksyissa mauttomasti meille esiintyy tama puunattu poika. Tissimannekiini, burleski-taiteilija Dita von Teese on myos esityksessa ja eipa tama laulu esityksineen meille juuri mitaan ilman Ditaa tarjoaisikaan. Tosin talla kertaa ei nahda edes tissia. Migreenin puolelle menee.
- Turvotus Turkin Hadisen naamasta nayttaa toistaiseksi laskeneen. Laulullisesti tama harjoitus tuntuu sujuvan huomattavasti paremmin kuin semifinaalissa ja aiemmissa harjoituksissa, tosin melkolailla taustalaulajien varassa ollaan vielakin. Kylla se vain niin on, etta Turkki tullaan nakemaan finaalissa - ja mahdollisesti korkeallakin. Lehdistokeskus ei jaksa innostua, liveyleiso nakojaan senkin edesta.
- Sitten Albaniaan. Yha voin vaittaa Kejsin olevan naiden viisujen varmin artisti ikavuosistaan huolimatta. Pidan myos pienena ihmeena sita, etta ujosta tonkkosuolatusta muikusta on saatu moinen keimaileva yon kuningatar naille areenoille. Kisavasymysta on toki Kejsillakin nahtavilla, mutta toisin kuin muilla, hanella se nakyy - ei juurikaan kuulu (lopun muutamia vireongelmia lukuunottamatta).
- Sitten suursuosikki Norjaan. Viela viisuviikon alussa Norja sai lehdistokeskuksestakin mahtiaplodit. Talla hetkella norjalaiset ovat lehdistosalissa ainoat, jotka jaksavat hurrata esiintyjalleen. Ne pari norjalaista journalistia siis. Alkaako Norjan ennakkosuosikin paikka horjua?!!! Varmaa on ainakin se, ettei tama laulu erityisen hyvin kuuntelua kesta. Esitys on viimesita piirua myoten totutun kaavan mukainen. Tottahan 20. esiintymisnumero takaa Norjalle jo paikan vahintaankin puolen valin ylapuolella, mutta ainakaan ylivoimaisena voittajaehdokkaana Norjaa ei voi pitaa. Symppis on tuo poika silti, vaikka hanesta on jo ehditty taalla diivaakin leipoa.
- Sitten on taas Alsoulla ja Ivanilla asiaa, jonka jalkeen vieraillaan green roomissakin. Lapatysten jalkeen Ukrainaan. Toisin kuin Norja, Ukraina on noussut viisuviikon aikana suursuosikiksi, ja jopa varteenotettavaksi voittajasuosikiksi. Svetlana saakin yleison villiksi jo pelkalla olemuksellaan. Yleiso on transsissa. Ja kieltamatta valtaa tuo transsi pikkuhiljaa minutkin, nimim. "Fuck the crisis" -paidan onnellinen omistaja.
- Romanian Elenan vuoro on seuraavaksi aika ylistaa Balkanin tyttojen tanssitaitoja. Ja melko hyvinhan nuo lanteet liikkuvat. Laulu jaa jotenkin puuroksi, joten kisavasymysta Elenallakin havaittavissa. Talla laulamisella ei kylla paikkaa kymmenen joukossa tule. Lopussa laulettiin jo selkeasti nuotin vieresta. Noh, Suomen lamppariksihan tata on kutsuttu jo semifinaalissakin. ;)
- Iso-Britannia ja Jade on myos yksi ennakkosuosikeista. Ei ehka niinkaan savelman omaperaisyyden takia, vaan tietysti Andrew Lloyd Webberin takia, joka nahdaan lavalla myos illan esityksessa. Harjoitusvaiheessa Webberia tuuraa sen sijaan statisti. Jade laulaa keskinkertaisesti ja sortuu viela yliesiintymiseenkin. Vaikka tytto onkin herttaisen ujo symppis, niin en ole tata pakettia ostamassa. Ja miksi ostaisinkaan, kun pressikeskuksen avuliaat Aatut kuljettavat naita levyja pressiluukkuun hartiat krampissa.
- SUOMIIIII!!!! Eiliset iltaharjoitukset olivat kuulemma menneet Suomen osalta laulullisesti penkin alle. Karoliina kun on flunssassa. Kieltamatta Karoliina tuntuu saastelevan aantaan vielakin. Siita huolimatta Karoliina pysyy aanessa loistavasti! Esitys on yhta energinen kuin semifinaalissakin. Nahdakseni kuvaukseenkin on lisatty muutamia extrakikkoja tehostamaan laulun syketta. Hienosti meni! Todella hienosti! Suomalaisten lehdiston jasenten lisaksi muut eivat tuntuneet jostain syysta suuremmin innostuvan.
- Finaalin paattaa viimeinen viidesta suorasta finalistista eli Espanja. Usean vuoden matalalennon jalkeen Espanja on kylla nousemassa takaisin kymmenen parhaan joukkoon. Suomen kannalta on erittain harmillista, etta Espanjan dancepop-henkinen rytke on vuorossa heti Suomen peraan. Espanja on myos panostanut esitykseensa suureellisesti. Soraya esiintyy sini-kultaisessa minimittaisessa mekossa ja suoritetaanpa lavalla katoamistemppukin. Laulullisesti Espanja onnistuu mainiosti. Toivottavasti kilvassa ei kay niin, etta Espanja kumoaa Suomen.

Kuinka kilpailussa sitten kay, se nahdaan illalla kello 22 Suomen aikaa. Toivotan kaikille oikein hyvaa viisuiltaa! Mina lahden nyt pizzalle ja sen jalkeen valmistautumaan iltaan!

Kuin kaksi marjaa!

2009-05-16T13:44:00.001+03:00

Pyha Jumala! Hehan ovat kuin kaksi marjaa:

Toni ja Maiken toisen semifinaalin afterpartyssa!

Israelin Noa ja Mira Moskovan lavalla!

Perjantai on valipaiva :D

2009-05-15T16:49:00.000+03:00

Ei siis mikaan VALItuspaiva kuitenkaan, vaan enemman lepopaiva. Eilisia Viron "voitonjuhlia" juhlittiin viela myohemmillakin pikkutunneilla ja kieltamatta se vahan tuntuu viela kehossa. Tanaan olisi tarkoitus syoda venalaisen kaavan mukaan ja tutustua Eurocafeen. Eurocafe on siis tietaakseni paikallisen faniorganisaation jarjestama kohtaamispaikka, joka on tarkoitettu juuri euroviisufaneille (siina missa EuroClub eli EuroDom on lappukaulaihmisille). Koneet eivat taas tanaan olleet suostuvaisia yhteistyohon siina maarin, etta olisin saanut eilisia kuvia naytille, mutta pistan taas myohemmin jotain kivaa tulemaan.

Tanaan oli mahdollista seurata myos finaalin ensimmaista kenraaliharjoitusta, joka ei (jos vanhat merkit paikkansa pitavat) kerro koko totuutta varsinaisesta showsta. Suomen delegaation taudista huolimatta Karoliina veti hienosti ja tulet raiskyivat. Ainoa harmillinen seikka Suomen kannalta on Espanjan esiintymisnumero juuri Suomen jalkeen. Espanjan laulussa on nimittain runsaasti samankaltaisia ja ehkapa viela aavistuksen koukuttavampia elementteja. Finaalissa on onneksi eri juontajat kuin semifinaaleissa, ettei tarvitse enaa takeltelua kuunnella. Finaalin juontavat Alsou ja Ivan. Alsou oli Venajan viisuedustaja vuonna 2000, mutta yha maassaan tunnettu laulaja ja taman paivaisen perusteella ura voisi urjeta juontajanakin.

Toisen semifinaalin kenraaliharjoitus

2009-05-14T15:04:00.001+03:00

Terveisia harvinaisen sateisesta Moskovasta! Kuulemma samankaltaista ilmaa on luvattu loppuviikoksikin. Ilmeisesti Siperian tuulet puhaltavat. On tuolla sen verran kylma.

Toissapaivan semifinaali sujui ennakko-odotuksista huolimatta melko mukavasti. Toisen semifinaalin alussa soitetaan venalaisittain sovitettuja legendaarisia euroviisuja. Lavalla nahdaan matryoshka-nukkeja eli suomalaisittain maatuskoja, jotka loistavat eri vareissa. Venajan voittolaulun balalaikkaversion soidessa lavalla tanssii jaakarhuja ja tavallisia karhuja. Juontajat ovat vielakin mielestani melko tonkkoja, joskin juonnot tuntuvat sujuvan talla eraa hieman paremmin. Naispuolinen juontaja tuntuu olevan vielakin rlunttien tarpeessa.

- Ensimmaisena lavalle nousee Kroatia. Kroatian sininen lava on taytetty laulaja Igorin lisaksi viidella eteerisella kaunottarella, kaikki mustiin puettuja. Koreografiassa on nayttava V-muodostelma ja laulun kertosaetta tehostetaan kasiliikkein. Igorin laulu sujuu mukavasti, mutta Andrean laulu tuntuu valilla menevan uikutuksen puolelle. Luulen, etta tassa on silti mahdollinen finalisti. Lopun kailotukset tuntuvat tosin menevan Igoriltakin huutamisen puolelle. Taustalaulut toimivat kuitenkin hyvin.
- Toisena nahdaan ja kuullaan tyttoenergiaa Irlannista. Irlannin laulu on miksattu jotenkin erikoisesti, nimittain bandin "soitto" kuuluu melkolailla kovemmalla volyymilla kuin levyversiossa. Laulaja Sinead on puetto punk-henkisesti revittyihin leggingseihin, punaiseen polvimittaiseen tunikan ja t-paidan yhdistelmaan (kertokoon joku muodin asiantuntija, miksi tuollaista on tapana nimittaa). Laulu sujuu mukavasti ja Sinead nayttaa ikaiseltaan kerrankin. Kuitenkaan en jaksa uskoa taman lapimenoon. Lava loistaa rock-henkisesti keltaisissa konserttivaloissa. Pyrotekniikan ja tuulikoneen voimaan luotetaan myos vihrealla saarella.
- Latvia rajayttaa yleison kolmantena.... tai sitten ei. Lava on toistaiseksi toisen semifinaalin hienoin, varikkaan vauhdikkaat sinisena ja punaisena seka loistavat taustat. Intarsin ja taustalaulajatarten laulu sujuu vaihtelevaan savyyn ja ylle on Intars pannut tyylikkaan mustaa, pinkki kravatti ja vanhoja kunnon rintamerkkeja. Vahan turhan sekavaksi menee taman hitin ulospano. Kovin vaikea uskoa tamankaan jatkopaikkaan, vaikka samasta semifinaalista ystavia loytyykin aanestamaan.
- Avautuuko Serbian vitsi minulle talla eraa. Olisi aika! Ollaanhan jo semifinaalin kynnyksella. Serbian muka-hauskasta esityksesta on taidettu saada semifinaaliin jo oikeastikin vahan hauska. Taytyy sanoa, etta laulajan tukka on kylla eksoottisuudessaan katseita keraava. Artistilla on paallaan keltainen saamiskan oloisesta kankaasta ommeltu bleiseri. Taustan musisoijat ja "tanssijat" ovat harmaa-valkoisissaan. Ensimmaisen minuutin jalkeen tamakin vitsi on jo nahty. Jos Eurooppa lampenee keskinkertaiselle biisille, vitsille ja laulamiselle, niin tassa saattaa olla potentiaalinen finalisti. Yleisolta irtoaa Serbialle korkeintaan ystavallishenkiset aplodit.
- Meil ois nyt se Puala. Lidia esiintyy kuin joku isompikin Celine Dion, mutta valitettavasti vireet ovat jalleen taysin kateissa ja laulu on erittain epavarmaa. Esitys on sinansa tyylikas. Pari tanssijaa valkoisissaan, samoin taustalaulajat. Nayttaa Lydiakin valkoisessa veistoksellisessa iltapuvussa viihtyvan. Onko turhan paljon vartijana kuitenkin?! Varmasti hyva levylaulaja tama nainen, jonka aanialaksi vaitetaan nelja oktaavia. En silti osta tata pakettia.
- Vuorossa ehdoton ennakkosuosikki Norja, joka sai yleisolta jo lampimat aplodit ennen esitystaan. Alexander nayttaa melko vapautuneelta, joskin ilmeet tuntuvat kovin etukateen harjoitelluilta. Esitysta ei ole juurikaan muutettu itse esikatseluvideosta. Lava on mielestani hyvin sekava. Taustalla on taloja, kuu ja tahtia sinisella pohjalla. Paallaan lavan miespuolisilla on mustaa ja valkoista, taustalaulajanaiset ovat reilusti aniliinissa. Mutta voittaako tama sittenkaan? Ei valttamatta ehka edes semifinaaliaan. Kovin ponnettomalta tuntuu.
- Mainoskatkon videolla fiilistellaan vanhoja euroviisuja. Haastateltavina ovat jopa mm. Dana International, Lys Assia ja Ruslana.
- Seitsemas maa on Kypros. Kyproksen artistin lauluaani on ollut suuri mysteeri. Viikon varrella eri juhlissa 16-vuotias Christina on jo nayttanyt taitojaan esiintyjana ja artistina positiivisessakin mielessa. Live-tilanteessa aanen heikkoudet toki korostuvat, mutta mielestani Christina sailyttaa silti laulussaan herkan otteen ja esiintyy oivallisen hyvin! Christinalla taustalaulajineen on valkoiset asut ja koreografiaa toteutetaan valkoisten valaistujen palikoiden paalta. Lavan tausta on jalleen kerran sininen. Taustalle heijastetaan myos erilaisia kuvioita. Toimii ihan mukavasti livena, mutta mielestani laulu kaynnistyy yha liian hitaasti.
- Slovakia esiintyy kahdeksantena. Nela esiintyy valkoisissaan ja miespuolinen artisti on puettu hieman tylsastikin tummaan pukuun. Lavalla nahdaan kynttiloita ja kultakoristeisia tauluja. Vielakin Nelan laulu tuppaa menemaan vahan huutamiseksi. Dramaattista tulkintaa tama toki on - ja sellot soivat taustalla! En jaksa uskoa Slovakian finaalipaikkaan, vaikka yleiso bravota huutaakin.
- Yhdeksantena Tanska. Tanskan pojalla on yllaan tummanharmaa liivi ja vaaleampaa savya olevat farkut. Jotenkin tuon Bricnkin herran karisma ei jaksa vielakaan tulla ruudun talle puolelle. Lava on melko tumma, mutta valkkyy valkoisissa valoissa. Laulullisesti tama harjoitus ei ole Brinckin parhaita. Vireet ovat kadoksissa ja muunkinlaisia aaniongelmia on havaittavissa. Muutenkin vaikean nakoista laulamista. Pyrotekniikkaa on kaytossa myos tassa esityksessa.
- Pulkannaru ehti seota tassa valissa jo taas juonnoissa kertaalleen, mutta emme ehdi sita sen suuremmin murehtimaan, silla vuorossa on Slovenia. Lavan taustassa on jousia ja nuottipapereita pornon punaisella pohjalla. Miehet ovat tyylille sopivasti siisteissa puvuissa. Ainakin viela semifinaalivaiheessa Slovenian Martina kajauttaa laulunsa sloveniaksi ja englanniksi. Hieman tylsyys alkaa jo uuvutaa ihmista ensimmaisen 1,5 minuutin kohdalla, mutta sitten verho repeytyy ja saadaan vihdoin beigeen sukkahousukankaaseen iltapukuun puettu Martina myos nakyviin. Jestas, etta tuolla lavalla taas tuulee...
- Tayden kympin on esiintymisnumerokseen saanut Unkari. Pukutemppuja on luvassa tassa esityksessa. Unkarin poika on viihtynyt selkeasti laulutunteja enemman kuntosalilla. Miehella on yllaan vihreat farkut ja paita, jonka varia on mahdoton kuvailla. Artistia vasten kyhnyttaa kolmesta eri ilmansuunnasta kolme blondia, jotka on puettu pinkkiin ja tipunkeltaiseen. Kieltamatta tarttuvat ja iloiset koreografiat voltteineen paivineen, mutta riittaako se? Ehkapa. Pakkohan tastakin semifinaalista on silti saada 10 laulua finaaliin asti. Tausta on tassa esityksessa sini- ja punasavyinen. Ei mielestani tayden kympin esitys kuitenkaan.
- Yhdestoista lauluesitys tulee eksoottisesta Azerbaidzanista. Ayselillaan on yllaan valkoinen laahuksellinen roiskelappa ja musta-valkoinen korsetti seka puolitoista kiloa helyja molemmissa ranteissa. Ayselilla on lisaksi jalassaan yksi kultainen sukka. Arash on tyylikkaan musta-valkoisissa. Laulullisesti Aysel hoituu tyotehtavistaan erinoimaisesti, mutta Arash voisi ketkutukseltaan keskittya enemman laulupuuhiin. Tuli on oleellinen elementti lavaesityksessa ja lava on muutenkin puna-keltainen. Kovin jankkaava esitys eika mitenkaan rajayta tajuntaa, vaikka yleiso reagoikin mukavasti.
- Seuraavana Kreikka. Kreikka on panostanut huomattavan paljon tanakin vuonna koreografisiin elementteihin. Alun omituiset kasiliikkeet vaikuttavat lahinna korneilta ja Sakis tyohonsa hieman yli-ikaiselta. Nojaa. Ehka nyt on hanen viimeinen aikansa kokeilla, josko viisumenestysta olisi viela tulossa. Sakis ketkuttaa ja pomppii kokovalkoisissa, kun taustalaulajat on verhottu mustiin. Koreografian timingit tuttuvat melkolailla tokkivan ainakin harjoituksessa. Esityksensa aikana Sakis hyppaa tyylikkaasti korkeuksiin, liikkuu kavelematta ja nojautuu hiihtositeiden kaltaisten varkkien avustuksella eteen ja taakse. Vahan ehka liikaa yhteen kolmiminuuttiseen minun mieleen. Laulu sujuu ihan mukavasti ja taustalla nahdaan sinista ja hopeasavyja.
- Liettuaan jatkuu musiikkimatkamme. Sasha Son soittaa tyylikkaana flyygelinsa takana sinisavyisella lavallaan, lavan screeneissa valkahtelevat valilla myos flyygelin koskettimet. Kovin kauaa ei Sasha jaksa flyygelinsa aaressa istua, vaan lahtee liikenteeseen jo heti ensimmaisen kertosakeen jalkeen. Hienoista yliyrittamista ehka havaittavissa, mutta parempi niin pain. Saattaa olla mahdollinen finalisti, vaikkei tuo englanti varmasti artistin vahvimpia kielia olekaan. Lopussa kuullaan kertosae viela liettuaksi ja saapa Sasha sytytettya tulenkin kouraansa laulun lopussa.
- Moldovasta kuullaan seuraava. Nelly on puettu kansallishenkisesti royhelopaitaan ja limenvihreaan kirjailtuun korsettiasuun. Taustatanssijamiehet reilusti kansanasuissa myos. Laulu nayttaa Nellylta ainakin sujuvan. Lava hohkaa punaisena valkoisissa ja vihreissa etnohenkisissa kuvioissa. Tanssikoreografiat on tahan lauluun myos poimittu ilmesimmin moldovalaisesta kulttuurista. Jostain kasittamattomasta syysta tahankin esitykseen on lisatty tuulikone. En vasy ihmettelemasta, miksi ihmeessa. Kyllahan tukka saa kyytia tuossa tanssikoreografiassa jo muutenkin.
- Albaniaan menkaamme! Lava on ainakin jo heti aluksi taman semifinaalin mielenkiintoisin. Kejsilla on paallaan tyttomaista vaaleanpunaista. Taustatanssijana toimii kokovihreaan (kasvoja myoten) verhottu mies, jonka tehtava tassa esityksessa jaa ainakin minulla hieman hamaran peittoon. Laulullisesti Kejsi suoriutuu erittain hyvin, taysin ilman minkaanlaisia ongelmia. Hienoista yliyrittamista jopa esityksessa, mutta parempi toki sekin kuin maan karsinnassa tai esikatseluvideossa nahty saalittava vahaeleisyys. Tassa esityksessa on mukavan vauhdikas koreografiakin - ja tuulikone, kuinkas muuten. Lavan yleisilme on punainen. Lopussa kohotaan korkeuksiin, niin modulaation keinoin kuin koreografisinkin.
- Paussia pukkaa ja green roomin mies puhuu.
- Ukraina esiintyy kisassa seuraavana. Mikali oheisrojun maaraan on uskominen, niin Ukraina on jo varma voittaja. Lahes joka toisella ihmisella hallin ymparistossa on paallaan joko "Anti-Crisis Girl" -paita tai sitten "Fuck the Crisis" -paita. Ukraina luottaa taas vahvaan lavaesiintymiseen ja lavalle onkin roudattu kolme kappaletta metallisia rataspyoria, sisallaan Svetlana ja pari tanssijaa, kuinkas muuten. Tankotanssia ja akrobatiaa Svetlana tarjoaa meille kirkkaanpunaisessa kimaltelevassa roiskelapassa ja tummissa loistavissa polvenylisaapikkaissa. Taustatanssijat on puettu antiikin Rooma-henkisiin sotilasmukaelmiin, jotka ovat suorastaan rivot! Esityksen aikana Svetlana nahdaan rumpujenkin takana. Jos tama ei ole finaalissa kolmen karjessa, niin syon Azerbaidzanin promolippiksen.
- Seuraavana Viro. Viron Sandra on puettu kiiltavaan mustaan iltapukuun. Lava on totuttuun tapaan sinisen eri savyissa. Laulu sujuu, tytto nayttaa natilta ja sellot soivat taustalla. Yksinkertaisen tyylikas! Lopun tuulikonetta en taaskaan ymmarra. Esikatseluvideosta poiketen Sandra jopa hieman flirttailee kameralle. Viro sai lehdistokeskuksesta lampimat aplodit - ja niita lapytyksia ei ihan kaikille jaetakaan!
- Semifinaalin viimeisena esiintyy Alankomaat. Voi ukkoraasut sentaan! Kimaltavaa on paalla kovin, mutta se tietysti vain korostaa sita faktaa, etta nama miehet ovat parempiakin paivia nahneet. Esitys on kaikkinensa korni ja ponneton, mahdollinen nollakerholainen. Koreografinen plussa sanottakoon esityksen huumoripuolesta ja taustatatien kanssa flirttailusta, mutta silla ei viela pitkalle potkita. Jos jotakin nyt kiinnostaa, niin sanottakoon viela, etta lavan tausta on sinisen savyissa.

Valiaikanumerossa tylsahkosti tanssia ja hilipatipippanmusiikkia.

-THE END-

Onnellisia naamoja ja yhteiskuvia!

2009-05-14T14:49:00.001+03:00

Tassapa muutama tunnelma kuva tiistai-illalta semifinaalikatsojaisista seka keskiviikkoillalta Venaja-bileista, jossa tama journalisti edusti kuumetaudissa.

Tietamattoman onnellisia faneja ennen semifinaalia:

Mina ja kaikkien aikojen ensimmainen euroviisuvoittaja Lys Assia:

Keskiviikon Venaja-juhlissa tormasin Tatu-yhtyeen Julia Volkovaan. Kovin diiva oli han:

Mina ja Romanian Elena:

Tama kuva on vallan talta paivalta, kun kavelimme sateessa Punaisella Torilla. Olihan se valtava kylla! Samalla reissulla kavimme GUM-tavaratalossa. Itse valttelin vahan kameraa, koska olo on vielakin niin flunssaisen hutera, ettei hymy oikein jaksa irrota.

Ensimmaisen semifinaalin kenraaliharjoitus

2009-05-12T12:40:00.000+03:00

Sisaltaa paljastuksia!!!

Lukeminen omalla vastuulla! ;)

REAALIAIKAISET KOMMENTIT

Terveisia taalta Olimpiskij-areenalta, ukkosmyrskyn ja rankkasateen keskelta. Viimeinen harjoitus ennen varsinaista koitosta on nyt alkanut.

Koko ohjelma alkaa "tulilinnun tarinalla", jossa kerrotaan kansantarinan keinoin, kuinka Euroviisujen taman vuoden virallinen logo "tulilintu" on saanut alkunsa. Alussa vuoden 2006 Junior-euroviisujen voittajat, Tolmachevyn kaksoset laskeutuvat tulilinnun selassa areenan huipulta lavalle. Teknisia ja kuvaongelmia on nahtavissa jo heti alussa. Heti alkujuontojen kohdalla kuva on taysin poikki ja kuvatekniset ongelmat toistuvat. Ainakin alkujuonnoista juontajat selviytyvat talla eraa ilman suurempia ongelmia.

- Ensimmaisena on esiintymisvuorossa Montenegro. Postikorteissa nahdaan Miss Maailma, Ksenija Suhinova. Postikortit on erittain taitavilla tietokonegrafiikoilla tehty ja ne sisaltavat kuvia jokaisesta edustusmaasta. Lisaksi niissa opetetaan myos eurooppalaisille venajaa. Montenegron edustaja Andrea on pukeutunut kultaiseen mini-mittaiseen mekkoon, miestanssija on tyyliin sopivasti valkoisissa housuissa ja harmaassa hihattomassa paidassa. Koreografiassa on 70-luvun travoltamaisia elementteja ja myos tuulikone on kovassa kaytossa koko esityksen ajan. Lavan taustan hallitseva vari on vaaleanpunainen ja lila. Laulullisesti Andrea suoriutuu tehtavastaan hienosti. Mahdollinen finalisti.

- Toisella esiintymisnumerolla nahdaan Tsekki. Tsekin esiintymisessa nahdaan huumorilla hoystettya ja nykyaikaiseen muotoon sovitettua mustalaisromantiikkaa. Esityksessa on mukana lavan taydelta ihmisia, yhteensa kuusi. Itse esitys on varikas, mutta yleistunnelma on hieman sekava, kuten laulukin. Kilpailunumero kaksi on euroviisuareenoilla pahamaineinen eika finaalipaikkaa taida Tsekillekaan tana iltana irrota. Artistilla on yllaan supersankarimaiset punaiset asusteet viittoineen paivineen. Vauhdikas ja hauska, mutta ei menestyja.

- Kolmantena esiintyy Belgia. Belgian edustaja vaittaa laulussaan Elvista kopioijakseen, mutta jostain syysta laulu ja esitys itsessaan on maneereineen Elviksen esityksista melko kaukana. Taustalaulajat on puettu 60-lukulaisesti punaiseen ja peruukkeihin, artisti itse sen sijaan on kultaisessa Elvis-henkisessa takissa. Lavalla on lisaksi kitaristi ja kontrabasisti. Lavan yleisvaritys on hopea. Nahdaanpa lavan yli reissaamassa avoautossa itse "copycat" eli elviksen nakoinen kissaelain.

- Neljantena esiintyy Valko-Venaja. Jo heti alusta lahtien artistilla on ison areenan elkeet. Lavalla tervehditaan areenaa, kaupunkia ja koko Venajaa. Lavalle on tuotu tanssija, paallaan loysa kangas, johon on heijastettu erilaisia kuvioita, kuten tulta. Artistilla on yllaan valkoinen tyylitelty puku. Talla eraa hiuksetkin on saatu jakaukseen. Lavan perusilme on vihrea. Valko-Venajan Petr on tahan mennessa kuulluista artisteista taitavin laulaja.

- Viides esiintyja on Ruotsi. Ruotsin karsinnasta poiketen taustalle vaihdettiin "pop-henkisempi" taustakuoro, joka selviytyy tehtavastaan varsin mallikkaasti. Lavakoreografia on tyylikas jakaikessa monimutkaisuudessaan nayttaa silti yksinkertaiselta. Artisti Malena on totuttuun tapaan erittain vokotteleva yleison suuntaan. Paallaan Malenalla on valkoinen iltapuku, jonka laahuksessa on hoyhenkoristelua. Lavan tausta on esityksessa valkoinen ja vihrea. Lauluesityksena ehdottomasti koko kilpailun paras.

- Kuudentena esiintyy Armenia, jota on pidetty taalla Moskovassa yleisesti kilpailun mustana hevosena. Armenian lavatausta on erittain kauniin eksoottinen kuvioinaan itamaisia koukeroita ja ympyroita. Inga ja Anush ovat pukeutuneet tummansiniseen ja esiintyvat sinisella podiumilla neljan naistanssijan ymparoimana. Eilen live-tilanteessa Armenian esitys villitsi yleison taysin. Jostain syysta tama samanlainen hurmio ei vality television valityksella. Tehostekeinoinaan Armenian ryhma kayttaa laulun lopussa viela vihreita kasi-laser-valoja.

- Armenian jalkeen on mainostauko.

- Tekniset ongelmat eivat ole viela ottaneet loppuakseen, kun lavalle astuu Andorra, jonka esitys loistaa sinisissa ja punaisissa yleisteemassa skea lukuissa muunvarisissa valoissa. Esitys jaa hyvin etaiseksi ja laulullisesti keskinkertaiseksi. Susanna joukkoineen on pukeutunut tyttomaisen valkoiseen, joka on ehka jo vahan liiankin tyttomaista 30 ikavuoden ajat sitten ohittaneelle artistille. Hyvin todennakoinen finaalista tippuja.

- Kahdeksantena Sveitsi, jonka lavataustassa nahdaan "heighest heights" -teeman mukaisesti korkeimpia korkeuksia, vuoria, suurkaupunkeja ja lopussa vallan avaruutta. Visuaalisesti upea, mutta laulullisesti kovin keskinkertainen ja esityksena jopa unohdettava, vaikka artisti loppupuolella yrittikin saada yleisoa viela mukaan. Artisti taustatiimeineen on pukeutunut tylsasti mustaan, joka tuskin auttaa laulua erottumaan muiden joukosta. Taitaa olla Sveitsilla luvassa tippuminen finaalista tanakin vuonna.

- Yhdeksantena Turkki, joka ottaa epailykset pois jo heti laulun alussa, jossa lava helottaa punaisena ja tulet leiskuvat. Pornon punaiseen napatanssiasuun puettu Hadise toipuu parhaillaan kasvojen tulehdustilasta (ilmeisesti paha allerginen reaktio), josta joutui alkuviikosta ihan sairaalahoitoon. Haidsen laulusuoritus jai korkeintaan keskinkertaiseksi. En tieda ovatko miksaukset menneet pieleen vai onko Hadisella tulehdusta aanihuulissaankin. Kiireiseksi napatanssiksi meni. Ei oikein vakuuttanut, mutta melkoisen varma finalisti silti.

- Israel esiintyy kilvassa kymmenentena. Myos Israel on ehtinyt viisuviikon kuluessa nousta monilla jonkinlaiseksi suosikiksi, vahintaankin ammattitaitonsa takia. Israelin artistien laulu kuulostaa maan karsinnan versioon verrattuna jokseenkin kovalta kilpalaulannalta eika siksi lainkaan hyvalta, vaikka molemmat ovat toki loistavia artisteja. Lieko sitten laulua ylisovitettu. Artistit ovat pukeutuneet mustaan ja tausta on sininen, kuinkas muuten. Koreografia on yksinkertaisen tyylikas, kuten rauhallisessa laulassa tuleekin olla.

- Tassa valissa pulkannaru kavi esittelemassa taas "kieli- ja juontamistaitojaan". Vahan on homma juontajilla edistynyt, mutta vielakin saa pelata, mita sielta suusta oikein ulos tulee.

- Seuraavaksi vuorossa Bulgaria, kilpailunumerolla yksitoista. Bulgarian artistin laulunlahjat, tai lahinna niiden puute, olivat ennen kilpailua ennakkoon puhutuimmat. Tulet leiskuvat jalleen taustalla, kun Krassimir sekalaisine seurakuntineen ryhtyy selattamaan laulua. Laulu sujuu melko mukavasti, mutta suoraan sanoen luulen, etta Krassimir olisi voinut hoitaa taman esityksen yksinkin. Nyt esityksesta jaa lahinna erittain sekava tunnelma. Lavalla on nelja eri laulajaa, jotka kaikki kirkuvat eri korkeudelta. Jotta kokonaisuus olisi viela sekavampi, vaatetus on kaikissa sateenkaaren vareissa. Loppuun oli viela ympatty pukutemppu. Veikkaan, ettei tule Bulgarian panos riittamaan finaalipaikkaan.

- Islanti saapuu esiintymaan sinisavuiselle lavalla, taustallaan sinista ja valkoisia pilvia seka ohi lipuvia laivoja, kyyhkyja ja delfiineja. Yohanna on pukenut ylleen kasittamattoman ruman vaaleansinisen kirjaillun pitsihorhelon. Taustalaulajanaiset on puettu tatimekkoihin, mutta sentaan taustalaulajamiehella on parempi retonki yllaan. Laulullisesti Islannin esitys sujuu taydellisyytta hipoen. Nuori Yohanna on ruudussa eteerinen ja lasna. Toivottavasti puku ei vie finaalipaikkaa. Niin en toivoisi kayvan, silla laulu on erittain kaunis ja sai toistaiseksi ainoana lehdistokeskuksessa myos lampimat aplodit koko pressijoukolta!

- Kolmantenatoista kornia kasarirokkia saapuvat esittamaan veljekset Makedoniasta. Tukat ovat tassakin esityksessa jaaneet 80-luvulle. Myos vaatteet ovat ihan hirveat kirpputoriryysyt. Esitys itsessaan on taynna esiintymisen iloa ja energiaa. Lava loistaakin 80-lukuiseen tyyliin monissa vareissa ja valoissa. Laulu ainakin pojilta sujuu mukavasti. Esitys huipentuu sing-along-taputuksiin ja pian onkin aika siirtya jo seuraavaan maahan eli Romania.

- Romanian Elena kaannetaan yleison eteen kivituolin takaa. Nelja taustatanssijaa pukeutuvat turkoosiin ja vaaleanvihreaan. Elenalla itsellaan on beigen varinen kimalteleva roiskelappa. Makedonian jalkeisena kontrastina Romania jopa vaikuttaa piristavalta lisukkeelta tassa joukossa. Laulusta Elena suoriutuu vahintaankin tyydyttavasti, vaikka vireongelmaa yla-aanissa on havaittavissa. Lavan taustassa on sinista savya seka erilaisia kukkia. Lopussa ryhdytaan viela ryhmatanssiin ja langetaan polvilleen mainostamaan Balkanin naisten bailauskykya.

- Suomen ryhma on pukeutunut paasaantoisesti mustaan ja kultaan. Tausta on tumma, mutta valot valkkyvat pitkin areenaa upeasti. Tuli on ehdottomasti taman esityksen merkittavin elementti. Laulullisesti Suomi suoriutuu mielestani paremmin kuin koskaan aiemmin taalla Moskovassa. UPEA ESITYS!!!!!!!!! Lehdistokeskuksessa Suomi sai osakseen ainakin suomalaisten applodit seka muutaman lammittavan kommentin! ;)

- Valissa taas green room -kommentteja. Kieltamatta vihrean tuvan juontaja parjaa juontotoimissaan paljon paremmin kuin varsinaiset juontajat! Mieshan on suorastaan hauska!

- Pienen tauon jalkeen ohjelma jatkuu Portugalin yksinkertaisella mutta ammattitaitoisella esityksella. Esiintyjana on pirtean Flor-de-Liz -yhtyeen pirtea laulajatar Daniela, joka esittaa meille pirtean kansanlaulun. Lava on verhottu sateenkaaren vareihin hieman retrohenkisestikin. Danielan paalta loytyy kansallisin kuosen koristeltu puna-musta mekko. Samat varit toistuvat myos muiden lavalla esiintyvien ylla. Laulu erottuu kaikessa kursailemattomuudessaan mukavasti tasta joukosta. Pitaisin itse Portugalia jopa kilpailun mustana hevosena. Kerrottakoon karsinnan ulkopuolelta, etta laulaja Daniela on myos aivan loistotyyppi! ;)

- Toiseksi viimeinen esiintyja on Maltan Chiara. Chiara esittaa mahtiballadinsa tahtientayteisen sinisen lavan keskella. Chiaran paalla on tayspitka tumma mekko, jonka olkapailta laskeutuu kaksi kimaltelevaa koristenauhaa kohti maata. Chiara on erittain varma artisti, jonka pienet eleet ja flirtti lumoavat yleison. Chiara saisi vaan ymmartaa, etta joskus vahemman flirttia on itse asiassa enemman flirttia. Eli overiksi valilla menee. Mutta ehdoton menestyja ja pomminvarma finalisti. Lehdistokeskuksessa Malta ei saa sen suurempaa huomiota osakseen kuin Suomikaan, itse asiassa aplodien maarassa Suomi jopa ohitti taalla Maltan! ;)

- Bosnia-Hertsegovina on ensimmaisen semifinaalin viimeinen esiintyja. Ei ole ihme, etta Regina -yhtye toi juuri Moskovan viisuihin taman kaihoisan slaavihumpan seka esityksen taynna neuvostohenkisia merkityksia. Esiintyjat ovat tyylikkaan valkeassa punaista taustaa vasten. Lopun mahtipontisuus kiteytyy upeaan ryhmamuodostelmaan artistien kesken - ja musiikillinen nostatus loppua kohden vain jatkuu. Taman kilpailun ennakkosuosikkeja ehdottomasti.

Taman illan osalta kommentit ovat tasta. Muutaman tunnin kuluttua ollaan sitten tositoimissa! Jannittavaa iltaa!!!

Tie uuteen paivaan!

2009-05-12T10:53:00.001+03:00

Eilinen maanantai-paiva paattyi kovin glamourintayteisissa tunnelmissa, kun paasin yhteiskuvaan hallitsevan Miss Maailman Ksenija Suhinovan kanssa (viides kuva), tosin tuo armas yhteiskuva on toisella kameralla. Naytettakoon se myohemmin! Kseniahan on tuttu kasvo Eurovision 2009 -mainoksista seka myos laulujen valissa esiteltavista "postikorteista", jotka ovat kerrassaan upeita. Tassa myos muutama otos hallin sisalta eilisista harjoituksista. Lava on VALTAVA! Eika tuo hallikaan mikaan ihan minimaalinen ole.

Maanantai meni rauhallisissa merkeissa, lahinna toipuessa sunnuntaisista juhlallisuuksista. Tanaan tiistaina sen sijaan on SE paiva! Eli ensimmainen semifinaali on vuorossa illalla Suomen aikaa kymmenelta. Muistakaahan katsoa ja aanestaa! Itse katsomme tassa paivalla viela pressikeskuksen naytoilta tuon semifinaalin viimeisen kenraaliharjoituksen. Nahtavaksi jaa, onko myos Natalia petrannut. Tahan valiin ei oikein muuta voi sanoa. Huomenna toivottavasti kirjoitellaan sitten jo innostuneen hysteerisissa merkeissa, jos ja KUN Suomi sen tiensa finaaliin raivaa.

Kaikki nama kuvat suurentuvat klikkaamalla ;)

Semifinaalin kenraaliharjoitus

2009-05-11T15:05:00.001+03:00

Yksinkertaisesti - olen jarkyttynyt. Jo heti shown alkaessa tuli ilmi yksi suurimmista ja nolottavimmista ongelmista, nimittain illan juontajatar oli selkeasti valittu tehtavaansa vain ulkoisten ominaisuuksiensa perusteella. Tama hampputukkainen pakkasen raiskaama pulkannaru osasi hadin tuskin kavella omalle paikalleen lavalle ja lunteista huolimatta puolet ranskankielisista ja suuri osa englanninkielisista juonnoista meni aivan penkin alle. Tytto tuskin itsekaan tiesi, mista puhui. Juontajapari joutui toistuvasti rauhoittelemaan tyttoa ja jopa lukemaan osan hanen juonnoistaan. Tuota ongelmaa on hankalampi huomiseen iltaan mennessa korjata. Toivottavasti Natalia lukittautuu illaksi hotellihuoneeseensa tekemaan kotitehtavaansa. Myotahapeaa tunsin, taytyy myontaa.

Toinen iso ongelma on tekniikka, joka ei tunnu toimivan lainkaan. Pienia ongelmia ilmeni pitkin ohjelmaa. Ohjelman alussa kaikkiin rakennelmiin ei saatu valoja (en paljasta enempaa, mista rakennelmasta on kyse, jotta jannitys sailyy), taman lisaksi Tsekin esityksissa saliaanta ei tullut kuuluviin lainkaan. Ohjelman lopussa pikauusinnat menivat sekaisin ja Makedonian pikauusintaa ei nahty ollenkaan. Ja kaiken kaaoksen kruunasi se, ettei lavaa saatu useammankaan esityksen kohdalla tyhjennettya tai taytettya tarpeeksi nopeasti.

Taytyy sanoa, etta olen erittain ylpea siita, etta Suomi isannoi vuonna 2007 ilman mitaan vastaavanlaisia ongelmia. Tekniikka toimi moitteitta ja juontajat olivat ammattitaitoisia ja kemiat olivat kohdillaan. Moskovassa muuten kaikki toimii melko mutkattomasti, vaikka valilla on ollut ongelmia saada lehdiston tyoskentelytilassa valokuvia siirrettya kamerasta tietokoneelle. Koneita on sen sijaan riittavasti ja kysymyksiin vastataan ongelmatilanteissa. Tanaan kuulin ohimennen tyypillisen paikallisen kommentin saksalaisen toimittajan kysyessa, kuka on vastuussa lehdistotilan ilmoitustaulusta. Lehdistokeskuksen tyontekijan vastaus oli kaiken kertova: "Vahan kaikki eika oikeastaan kukaan."

Mita harjoituksen sisaltoon tulee, on hyvin vaikea veikata etukateen jatkoonmenijoita. Suomen harjoitus sujui mallikkaasti, vaikkei yleiso yhtyeesta suuresti villiintynytkaan. Esiintymisvaatteissa on mustaa ja kimaltelevaa kultaa. Pitkia jalkoja tullaan siis nakemaan! Pitkia jalkoja tarjoavat myos tietysti monet muut maat, joten hieman ehka tuntuu Suomi katoavan muiden joukkoon. Suomen tulet ja pyrot ovat kylla ehdottomasti taman vuoden hienoimmat ja ne on sovitettu tyylikkaasti rytmien mukaan sopiviin kohtiin. Jatkoon veikkaan melko varmoina Ruotsia, Armeniaa, Turkkia, Maltaa ja Bosniaa. Viitta muuta onkin sitten vaikeampi veikata.

Sunnuntai paatti tavallisen viikon ja avasi viisuviikon

2009-05-11T11:32:00.001+03:00

Eilen illalla tuli todistettua monen euroviisulegendan olemassaolo. EuroDomin avajaisjuhlissa lavalle nousivat mm. kaikkien aikojen ensimmainen euroviisuvoittaja Lys Assia seka Carola, Dana International, Ruslana, Tatu, Valko-Venajan vuoden 2005 edustaja Angelica Agurbash, Alsou ja venalainen supertahti Filip Kirkorov. Lisaksi historian nostalgisia momentteja tarjosivat live-esityksillaan Dschinghis Khan ja Teach-In. Illan jalkeen kamera varmastikin huutaa hoosiannaa, silla yhteiskuvia tuli rapsittua vahan kaikkien kanssa. Avajaisissa tarjoiltiin mm. venalaiseen tapaan blineja ja matia, kalaa, juustoja ja suolaisia leivonnaisia ja tietenkin viinia, vodkaa ja kuohuviineja - kaikki ilmaiseksi tietenkin. Glamourin tuntua lisasi punainen matto, jonka ymparille kansainvalinen lehdisto oli kokoontunut sankoin joukoin odottamaan illan ja koko eurovisioviikon sankareita. Avajaisilta sai upean paatoksen Venajan voitettua jaakiekon maailmanmestaruuden. Takaisin majoitukselle kavellessa vastaan tuli iloisen hiprakkaisia voitonjuhlijoita ja venalaiseen tapaan liput liehuivat ja autot tuuttailivat

Viisut on nyt siis avattu ja uusi viisuviikko alkaakin hektisissa merkeissa. Maanantain ohjelmistoon kuuluu tiistain ensimmaisen semifinaalin kenraaliharjoitukset, joita jarjestetaan kaksin kappalein. Toinen iltapaivalla ja toinen myohaan illalla. Tiistai-iltapaivalla jarjestetaan viela kolmas kenraaliharjoitus. Taman paivan paivaharjoitus on kaikille akkreditoiduille lehdiston edustajille ilmainen. Eli sinne siis! Tuskin maltan odottaa, mihin Waldo's People on puettu. Ja se on tietysti myos tarkoin varjeltu salaisuus, jota edes mina en paljasta. ;) Vaikka varmasti semifinaaliesitykset ovatkin kaytannossa jo varmasti nahtavissa youtubessa ja vastaavissa taman paivan aikana. Huomenna sitten kansa television aareen. Mina aion nauttia eurovisiohengesta huomenna pressikeskuksen vilskeessa. Jannittaa!

Kuvissa:

1. mina ja Irlannin Sinead taustayhtyeineen

2. mina ja yhden sortin eurovisiolegenda, Chiara

3. Israelin Noa ja taas mina

4. Peltsi ja Jaana hassuttelevat

5. Portugalin "hiljainen ja pidattyvainen" Daniela

6. mina ja Bulgarian Krassimir (jonka laulu sujuu taalla jo ihan mukiinmenevasti)

7. Armenian Inga ja Anush

8. Viron Sandra edusti melko vaatimattomissa vaatteissa

9. Bosnian edustaja ja tuttu naama

10. Irlannin tyttorokkarit ja Sveitsin poikarokkarit yhteiskuvassa

11. Kyproksen eteerisen kaunis Christina

12. Liettualaiset hostellinaapurimme

13. Marko ja Karoliina eli Waldo's People

Survivers

2009-05-10T12:41:00.000+03:00

Ensimmainen eurovisiopaiva on takana ja se alkoikin mukavasti Ukrainan delegaation isannoimilla juhlilla EuroDomissa (joka taas on akkreditoitujen tyyppien oma huviluola). Tarjolla oli esityksia useista taman vuoden maista. Kuviin paasivat jo mm. Maltan, Azerbaidzanin ja Moldovan edustajat seka Ruslana ja viime vuoden Ukrainan Ani Lorak. Verka Serduchka muisti meita videotervehdyksella. Kooltaan tuo euroklubi on historian suurin, kuinkas muuten. Euroklubilla oli myos mahdollisuus tutustua muiden maiden delegaatioiden jaseniin ja sainpa sielta muutaman uuden facebook-tuttavankin, mm. australialaisen Lindyn kanssa tuli keskusteltua pitkat patkat. Eniten helmea oli kylla myos se, etta Ukraina tarjosi kaikille vierailleen oluet koko illan. Eilisen illan jalkeen kamerassa oli 220 kuvaa. Sattuneesta syysta aamulla kuvista tuli poistettua puolet. ;)

Saa on hellinyt turisteja taalla Moskovassa. Toistaiseksi aurinko on helottanut kirkkaalta taivaalta ja lampotila pysyy miellyttavasti 20 ja 25 asteen valimaastossa. Pieni tupamme hostellissa on tayteen ahdettu ja taydemmaksi viela muuttuu, kun lehdistokraasa lisaantyy viikon kuluessa. Tanaan on tiedossa rentoilua pressikeskuksessa ja illalla viralliset avajaisbileet. Taysin tipaton ei taida tulla tastakaan illasta siis. Huomenna alkaa sitten kisailu toden teolla, kun ensimmaisen semifinaalin kenraaliharjoitukset kaynnistyvat. Harjoitusten perusteella voisi sanoa, etta Norjan lisaksi myos Ukraina on kova sana.

2009-05-09T09:54:00.001+03:00

Oikein loistavan viisuisaa paivaa taalta Moskovasta. Niin kuin naette, ne hassut suomalaiset aakkoset eivat toimi nailla paikallisilla koneilla, joten jatkan keskusteluani ilman pisteita vokaalien paalla. Myos nappaimisto on hitusen hassu. Saavuimme tana aamuna puoli yhdeksan aikaan Moskovaan ja talla hetkella kadet ovat melko kuolleet laukkujen kantamisesta. Euroviisufiilis alkaa vahitellen valtaamaan mielta ja tuntuu kuin olisi jo ihan joku stara vahintaankin.

Itse areena on ihan kasittamattoman suuri. Lavalle mahtuisi rakentamaan pari-kolme omakotitaloa poikineen. Kyllahan tanne tuhansia katsojia myos mahtuu. Venalainen olut on melkoisen hyvaa ja se maistuu jo nain brunssi-aikaan. Matkalaukut tungettiin johonkin vasyneeseen sailytyspisteeseen, jossa enemman ja vahemman kielitaitoiset vosukat niita yrittavat vahtia.

Tanaan on tiedossa Kyproksen ja Kreikan yhteisjuhlallisuudet. Mita pitavat sisallaan, se selvinnee lahitunteina! Valitettavasti juuri talla hetkella ei ole kuvia teille rakkahille nayttaa, mutta lupaan, etta myos kuvamateriaalia tulee myohemmin. Ai niin! Ja venajan kielellakin on parjatty jopa mukavasti!

Glitterin loistoisin terveisin,

Toni

Moskova lähestyy täälläkin!

2009-04-28T14:44:00.001+03:00

Rakkaan ystäväiseni innoittamana, päätin minäkin pitkästä aikaa kirjoittaa blogiini ja yritän päivittää sitä Moskovassakin - kuvien kera, kuinkas muuten!

Vuoden odotus alkaa lähestyä loppuaan ja Moskovan reissu häämöttää horisontissa. Lähtöön on aikaa enää kymmenen päivää ja yötä, joten paniikinomainen pakkaus-ostos-siivousrulianssi saanee alkunsa lähipäivinä. Moskovan matkalaukku tullee näyttämään tältä:

VAATTEET:
- 10 x bokserit
- 10 x sukat
- pari räsyteepaitaa (yöksi)
- 7-10 paitaa
- 4 farkut + shortsit?
- puku + kravatti + kengät
- parit kengät

HYGIENIA JA TERVEYS:
- matkashampoo/suihkugeeli
- hiuskiinne
- kosteusvoide?
- hammasharja + tahna
- laastaria
- desinfiointiainetta
- buranaa :D
- hakaneuloja
- korvatulpat

ELEKTRONIIKKA JA LISUKKEET:
- puhelimen laturi
- mahdollisesti tietokone + johdot
- videokamera + laturi + jokunen kasetti
- kamera + 2 pakettia paristoja + asiaan kuuluvat johdot

MUUTA:
- pääsykoekirja + paperia + kyniä

Kymmenen päivän kuluttua tuon kaiken tulisi olla ahdettuna pieneen siniseen matkalaukkuun. Junaan noustaan alkuillasta perjantaina 8. toukokuuta.

Kauneutta (?) kruunun hinnalla

2008-09-16T15:50:00.000+03:00

Miss Brasilia 2008:n operaatiot:

- Rinnat (vaatekoko suureni koosta 38 kokoon 42)
- kaksi nenäleikkausta
- korvaleikkaus
- hampaat
- botox
- alimpien kylkiluiden poisto
- vatsan rasvaimu

Kerrassaan kuvottavaa! Hampaat vielä ymmärrän ja tissitkin jotenkin, mutta kylkiluiden poistot ja botoxin ruiskuttamiset menevät jo nuoren ja kauniin naisen kohdalla yli hilseen! Mikä mahtaa olla naisen asema maassa, jossa menestyminen omassa elämässä voi olla kiinni itsensä silpomisesta?!

Ehdin opiskella syksyllä 2007 ja keväällä 2008 harmikseni vain muutaman opintoviikon verran kehitysmaatutkimusta. Ei tarvitse kuitenkaan olla tohtorin tupsukelakkia päässään ymmärtääkseen myös naisen aseman ja kauneuskilpailujen välisen yhteyden. En tarkoita tällä yhteydellä pelkästään eräiden feministipiirien kantaa naisten esineellistämisestä, vaan etenkin Latinalaisessa Amerikassa länsimainen kauneusihanne ja sen mukanaan tuomat kauneuskilpailut koskettavat naissukupuolta myös muilla tasoilla. Naisten heikko asema monissa Latinalaisen Amerikan maissa on epäilemättä jo johtanut uudenlaiseen vaiettuun valkoiseen orjakauppaan, joka pyörii kauneusbisneksen ympärillä.

Ei liene täysin kaukaa haettua kuvitella yhtälöä, jossa suuren missi- tai mallifirman gangterien bongaajat kiertelevät Kolumbian ja Venezuelan syrjäkyliä etsien potentiaalista nuorta tyttöä, josta saisi koulutettua maan uuden menestyksekkään kauneuskuningattaren ja mahdollisesti myös supermallin. Köyhimmillä alueilla ei liene myöskään ihme, että vanhemmat lähettävät tyttärensä näiden missimogulien matkaan, jotka lupaavat tyttärelle ja perheelle maat ja mannut, jos ja JOS tytär sattuu menestymään kansallisissa ja kansainvälisissä koitoksissa. Naiset viedään pääkaupunkien missikouluihin prepattaviksi ja heille tehdään epäilemättä jo nuorella iällä kruunun vaatimat kauneusleikkaukset. Mikäli menestystä tulee kansallisissa kauneuskilpailuissa, unelmat voivat käydä toteen. Mikäli menestystä ei tule, todennäköisesti tyttö palaa takaisin maaseudulle nenä poskella ja huulet turpeina tai löytää sitten onnen jonkun armollisen herran näyttelymisuna pääkaupungista. Paineet menestymiseen ovat tästä syystä nuorelle naiselle suuret. Ei ole siis ihme, että he antavat silvotuttaa itsensä avaruusolioiksi niin kamalan usein.

Edeltävä on tietysti huomattavan karrikoitu esimerkki missibisneksen raadollisuudesta. Yleensä nuoren naisen väylä missiksi ei ole läheskään näin traaginen todellisuudessa. Tahdoinpa vain muistuttaa siitä, minkälaisessa maailmassa elämme. Suomessahan asiat ovat täysin toisin. Kyllähän Latinalaisen Amerikan meininkiin verrattavia esimerkkejä löytyy myös Amerikasta, jossa vanhemmat kasvattavat lapsistaan kauneuskuningattaria jo kapaloikäisestä lähtien. Päivänsäteistä tulee lapsimissejä, lapsimisseistä teinimissejä, teinimisseistä varsinaisia ja varsinaisista rouvamissejä. Tietääpä media kertoa mummomisseistäkin.

Miss Puerto Rico 2008:

Tämän päivän autot halkovat tuulta kuin vesipisarat ilmaa maahan tippuessaan. Myös tämän päivän kauneuskilpailuissa missit halkovat catwalkia todennäköisesti aerodynaamisempina kuin koskaan. Suomessa kauneuskirurgian päälle ei ole missikisoissa koskaan ymmärretty. Sitä pidetään jopa tuomittavana. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että mikäli kauneuskirurgiaan liittyy henkilökohtaisia syitä, silloin sen tulisi olla missillekin sallittua. Sen sijaan misseyden nimissä ei kenenkään tulisi lähteä itseään leikkelemään. Se, jos mikä, kertoo naisten aseman heikkoudesta. Surullista kyllä, kansainvälisten kauneuskilpailujen osanottajakaartin ulkomuoto kertoo myös kansainvälisen naisten aseman hauraudesta.

Ei ole yllätys, että valitsin esimerkikseni juuri Brasilian 22-vuotiaan Natália Anderlen. Brasiliassa tehdään nimittäin Yhdysvaltain jälkeen eniten maailmassa kauneusleikkauksia henkeä kohden. Vuonna 2004 Brasiliassa suoritettiin arviolta noin 800 000 kauneusleikkausta, joista noin 13 prosenttia kohdistui alle 18-vuotiaisiin lapsiin ja nuoriin. Brasilian Natália Anderle ja Puerto Ricon Ingrid Rivera eivät sijoittuneet 15 kauneiman joukkoon Miss Universum -kilpailussa Vietnamissa tänä vuonna. Venezuelan voittajatytön lisäksi 15 kauneimman joukossa oli tyttöjä Kolumbiasta, Dominikaanisesta Tasavallasta ja Meksikosta. Kaikki Latinalaisen Amerikan maita, joissa naisten asema on jo ennestään alueesta riippuen heikko tai korkeintaan tyydyttävä.

Tässä tekstissäni en käsitellyt esimerkiksi Afrikan sekä Etelä- ja Kaakkois-Aasian maita, joissa naisten asema on erityisen huono, koska kyseisillä alueilla ei ole suurta missibisneksen ympärillä pyörivää koneistoa verrattuna Karibian sekä Väli- ja Etelä-Amerikan alueisiin. Kauneusleikkausbisneksen mukaantulo (liekö sitten sponsoroituja leikkauksia) on tullut kyllä suuremmassa määrin myös Aasiaan. Eurooppa on Itä-Eurooppaa lukuunottamatta pysynyt missikilpailuissa kauneusleikkausten kanssa jokseenkin hyvän maun rajoissa. Kauneuskilpailujen arvot ovat selkeästi muuttuneet kylmempään suuntaan. Kilpailu kovenee, joten myös panokset bisneksessä kovenevat vuosi vuodelta.

Maailma edessä

2008-09-12T18:56:00.000+03:00

Törmäsinpä tosielämään eräs päivä työpaikalla, kun opiskelijani ei suostunut vastaamaan "Mikä sinun nimesi on?" ja "Missä sinä asut?" -tyyppisiin kysymyksiin. Hän tunsi itsensä uhatuksi ryhmän keskellä, koska on ollut vainojen uhri ja vielä journalisti. Kyllä siinä meni S2-opettaja hetkeksi hiljaiseksi. Opetussuunnitelman mukaan suomen kielen ykköskurssin suorittamisen ehtona on sosiaalisen alkeistason kielenkäytön hallitseminen. Keskustelimme tilanteesta ja pääsimme kompromissiin. Minä olin ammattilainen ja hän oli vastaanottavainen. Arkipäivän suomen kielen opetuksen funktionalismia siis.

En ollut koskaan aikaisemmin ajatellut näin suuren konkretian saattelemana omien opiskelijoitteni taustoja. Tauollani mietin, mitäköhän eri opiskelijoiden taustoista löytyisi. Useimmilla thaimaalaisilla ja vietnamilaisilla nuorilla opiskelijattarillani oli suomalaiset sukunimet - tämä yhtälö oli nopeasti ratkaistu. Mutta mikä mahtaa olla näiden naisten motiivi Suomeen tulemiseksi? Tulivatko he rakkaudesta vai paremman tulevaisuuden toivossa? Onko heidän tulevaisuutensa todellisuudessa parempi Suomessa kuin lähtömaassaan? Tätä ei varmasti saisi selville kuin haastattelemalla yksilöitä, mutta työni puolesta ylittäisin siinä reippaasti valtuuteni. Sen verran ryhmästäni kuitenkin tiesin, että vainottu journalistini on joutunut elämässä kokemaan kovia. Hän oli myös kovia kokeneen oloinen. Turkin lähihistoriasta tiedän sen verran, ettei ryhmäni kurdien historiaa tarvitse kovin syvältä kaivella. Myös Kosovon kriisi on lähietäisyydellä. Muutamien maahanmuuttajanaisten luki-ongelmatkaan eivät olleet tavattomuus. Päätin kahvitaukoni mietinnät lopputulokseen: tieto lisää tuskaa. Tämän päätelmän lisäksi ymmärsin, etten voi luoda opiskelijoilleni historiaa enkä nykypäivää omasta päästäni. He ovat opiskelijoitani. Tiedän heistä jo tarpeeksi. Kaikilla meillä on historiamme. Minulla varmasti huomattavasti helpompi, kuin monilla heistä. Maailma näpäytti minua.

Biafran nälänhätä 60-luvulla, Etiopian nälänhätä ennen ja nyt, maailman kriisit, venepakolaiset...
Jos nuo asiat tuntuvat kaukaisilta ja vieraita nyt, kun televisio ja internet on olohuoneissamme, voimme vain kuvitella, kuinka kaukaiselta nuo asiat ovat tuntuneet silloin, kun olohuoneessa oli vain isä, äiti ja kaksi lasta. PS. Perulainen kummityttöni Roselia täyttää pian viisi vuotta. Mitä viisivuotias perulaistyttö tarvitsee?!

Viidet missikisat - viisi muistoa

2008-09-08T22:39:00.000+03:00

Miss Suomi 1988

Amerikka oli silloin saapunut koleaan Pohjolaan, kun komeakroppaisen säihkysilmäisen Barbien, Nina Björnströmin päähän kiinnitettiin Suomen kauneimman naisen kruunu. Tuo on tiettävästi ensimmäinen kristallinkirkas muistoni kauneuskilpailuista. Vielä tuohon aikaan en ymmärtänyt kauneuskilpailujen päälle juurikaan, vaan lähinnä tuo viihdetapahtuma kuului perheemme jokavuotisiin "pakkoihin" yhdessä Euroviisujen ja Syksyn Sävelien kanssa. Tuo kilpailu tuo mieleen myös muistoja mummon ruskeasta tv-toosasta, joka otti toimiakseen vasta napakalla iskulla keskelle otsaa - ja senkin jälkeen kuva alkoi näkyä vasta minuuttien kuluttua. Tuo rujo rakkine tarjosi minulle kuitenkin ensimmäisen kauneuskilpailumuiston.

Miss Skandinavia 1991

Varsinainen missikisafanaatikko minusta tuli 1990-luvun alussa. Hörhöyttä kesti ehkä 4-5 vuotta, kunnes murrosikäisenä päätin, etteivät missikisat sovi ikäiseni pojan tv-viihdeohjelmistoon. Sen sijaan Euroviisuista en päässyt koskaan eroon. Erityisen hyvin mieleeni on jäänyt Miss Skandinavia 1991-kilpailu, joka oli ensimmäisiä VHS-kasetille nauhoittamiani kauneuskilpailuja. Tuohon aikaan, ehkä hieman yllättäenkin, missikisat olivat minulle se #1 -viihde ja euroviisut tulivat selvänä kakkosena. Kaseteiltani löytyi niin Miss Model of the World -kilpailuja kuin Suomessa televisioitu Miss America -kilpailukin. Näiden lisäksi tietenkin kaikki muut suurimmat kansainväliset ja kotimaiset kilvat. Teini-iän vuosina nuo nauhoitteet tosin tuhottiin nauhottamalla päälle ilmeisestikin mielestäni ikäiselleni sopivampaa ohjelmistoa.

Vuoden 1991 Miss Skandinavia-kilpailu on jäänyt mieleeni monestakin syystä. Ei ainoastaan Sirpa Viljamaan upeiden glamourin ja väkevän camp-henkisten juontojen takia, vaan myös Nina Björkfeltin, minun kaikkien aikojen Miss Suomi-perintöprinsessani takia. Ninahan sen komeimman kruunun sitten vei. Vielä vuosia myöhemmin osasin tapailla ulkoa Sirpan juontoja ja äänenpainoja: "Asta Sigriduuur Einarsdottir". Miss Skandinavia-kilpailu oli tuohon aikaan tyylikkään ja arvokkaan oloinen kauneuskilpailu, joka mittelöitiin useana vuonna Turun Rantasipi Ikituurin kongressitiloissa juhlavan punaisella lavalla ja hehkuvan MS-kyltin alla, soveliaan yksinkertaisena, yksinkertaisen tyylikkäänä. Yksinkertaisen tyylikkäitä olivat myös nuoret neidot. Eivät ole nykyään missitkään niin kuin ennen, täytyy todeta, vaikka toki Miss Skandinavia-kilpailuun harvemmin lähetettiinkään niitä muiden Pohjoismaiden kaikkein kauneimpia, Suomea lukuun ottamatta tietenkin. Oli miten oli, Nina Björkfelt oli illan kuningatar ja mikä jottei - olihan hän vuonna 1990 Miss Maailma-kilpailussa viiden parhaan joukossa.

Miss Universum 1992

Vuoden 1991 Lupitan kilpailutkin jollain tavalla muistan, mutta yksi kaikkien aikojen kauneuskuningattarista kruunattiin Bangkokissa, Miss Universum 1992 -kilpailussa. Michelle McLean oli tuolloin Jumalattareni ja on sitä yhä. Erityistä nostalgiaa kilpailuun toivat Kirsi-Marja Niemen hassunhauskat selostukset, josta olisin mielelläni toivonut perinnettä tulevillekin vuosille. Mielestäni 1990-luvun alun Miss Universum -kilpailut olivat vielä sellaiset, jotka tursusivat glamouria ja aitoja kaunottaria. Nykyisin voittajalta odotetaan jo lähes kliinistä täydellisyyttä. Michelle McLean oli juuri klassinen kaunotar. Itse olen verrannut häntä Anne Pohtamoon, jonka kanssa olivatkin tuohon aikaan kuin kaksi marjaa, vaikka ikäeroa Annella ja ikäistään huomattavasti vanhemman oloisella Michellellä oli jo 18 vuotta. Ehkäpä vuosittaisen glamour-annoksen väheneminen ja kaupallisen muovimaisuuden lisääntyminen vei minulta sitten sen viimeisenkin innon katsoa kauneuskilpailuja. Pidin laskujeni mukaan kauneuskilpailujen säännöllisestä seuraamisesta kahdeksan vuoden tauon. Hyi minua!

Miss Universum 1996

Kun 2000-luvun taitteen jälkeen aloin kysellä tuttavilta missitallenteita eri vuosilta, oli Miss Universum 1996 -tallenne ensimmäisiä, joita näin. En muistanut nähneeni Lola Odusogan upeaa esiintymistä koskaan aiemmin, Alicia Machadon voitosta puhumattakaan. Miss Universum 1996 -kilpailu oli kuitenkin jo huomattavan erilainen verrattuna neljä vuotta aikaisempaan Michelle McLeanin kilpavuoteen. Camp-henki oli vuonna 1996 lähes kokonaan syrjäytetty ja pikkusiskotkin oli iltapukukierrokselta heivattu johonkin. Järkytys oli valtava. "You are my star" -pikkusiskobiisi oli niin itkettävän hyvä! <3> jalat-maassa-ihminen (jos jotain kiinnostaa Tarynin kuulumiset).

Miss Maailma 2002

Tartossa aloin seurata kauneuskilpailuja oikein urakalla taas pitkästä aikaa. Suomessahan kansainvälisiä kauneuskilpailuja ei oltu näytetty enää miesmuistiin. Virossa sen sijaan oli mahdollisuus katsoa sekä Miss Universum- että Miss Maailma -kilpailuja. Kolmen tunnin ajan vääntelin antennia eri ilmansuuntiin, jotta saisin Miss Maailma -kilpailun 2002 näkymään. Viron televisiolle kilpailut juonsi Viron euroviisukarsinnoistakin tuttu viihdetoimittaja Marko Reikop. Viron televisiossa oli näytetty jo usean päivän ajan "esikatseluja" Miss Maailma -kilpailuista ja minä tietysti opiskelijaelämääni tylsistyneinä tein myös omat listani noiden videoklippien perusteella. Muistaakseni jatkoon päässeissä oli minun listallani ainoastaan kolme samaa kuin tuomareiden listoissa. En tuohon aikaan ymmärtänyt vuoden 2004 euroviisupostikorteista tutun turkkilaisen Azra Akininkaan Miss Maailma -titteliä. Suomelle ei tuona vuonna menestystä tullut, mutta vuoden 2004 Miss Maailma -kilpailua voidaan pitää jonkinlaisena uuden eran alkuna omalle missifaniudelleni.

Tämän vuoden Miss Universum -kilpailu tarjosi mielestäni hieman paluuta 80- ja 90-luvun alkuun. Kilpailussa oli taas värikkyyttä ja ihan reilua camp- ja kitsch-henkeä havaittavissa. Tänä vuonna myös voittaja sekä ensimmäinen perintöprinsessa olivat suuresti mieleen. Missifaniudellekaan ei näy näillä näkymin loppua.

Viidet Euroviisut - viisi muistoa

2008-09-05T18:52:00.001+03:00

Zagreb 1990

Tästä se koko hulluus alkoi. Täytyy tunnustaa, etteivät muistikuvat ole erityisen selkeät tämän kisan suhteen - siis nimen omaan ne muistikuvat vuodelta 1990. Olin tuolloin 9-vuotias ihme hiippari ja samana vuonna hurahdin myös missikisoihin. Vuonna 1990 muistan elävästi, että suosikkini oli Jugoslavian "Marilyn" Tajci, jonka tajuntaan lyövä esitys laulusta "Hajde da ludujemo" tatuoitui nuoren miehen verkkokalvoille ikuisiksi ajoiksi. Itkuhan siinä pääsi, kun Jugoslavia ei voittanutkaan kilpailua. Muistan myös, kuinka kannustin kärkisijoille Brittien nuorta Emmaa. Edellisenä vuonna olin katsonut ainakin osia Euroviisuista ja silloinkin muistan nuoruuden olleen valtti omissa suosikeissani. Jostain syystä olen ollut aina hulluna teiniartisteihin viisuissa. Vieläkin!

Millstreet 1993

Millstreetin hevostalliviisuissa oli mielestäni jotain todella camp-henkistä. Ensinnäkin ajatus siitä, että kilpailu järjestetään hevostallissa (myöhemmin ymmärsin, että maneesi ja talli eivät ehkä ole ihan sama asia) oli erittäin mielenkiintoinen. Kaikki se työ, mitä oli tehty, että tallista (siis maneesista) oli saatu tyylikäs tuon päivän konserttiareena popille ja iskelmälle. Se iski 12-vuotiaan Tonin tajuntaan. Tuota voi kai pitää eräänlaisena tyyppiesimerkkinä camp-aatteellisesta ajattelusta. Jostain syystä tv-ruudusta näkyvä hallin puukatto ja pienestä kylästä näytetyt postikortit tekivät tuosta tapahtumasta maalaispojalle ikimuistoisen. Koska isäpuoli oli unohtanut ostaa minulle viisukasetin, vuoden 1993 kilpailut eivät vielä tallentuneet videomuotoon, mutta Outi Poppin ja Sanna Kojon selosteet biiseineen kyseisistä kisoista kuunneltiin lähinnä puhki. Luojan kiitos perheellämme oli tuohon aikaan ajanmukaiset poppivehkeet, joilla pystyi nauhottamaan audiota hyvätasoisesti radiosta! Millstreetin kisojen lauluista 12-vuotiasta Tonia miellyttivät mm. Tanskan ja Kroatian laulut. Tanska on yhä oma pieni perversioni ja Kroatia pysyy yhä listaykkösenä kaikesta korniudestaankin huolimatta. Minähän Lego-palikoistani rakensin niitä lavojakin ja asettelin sitten Lego-ukot samaan asentoon, kuin Tanskan ja Kroatian laulajat. Sitten soitettiin kasettia taustalla ja fiilisteltiin. Mielikuvitusta riitti tuollaiseen.

Jerusalem 1999

Jerusalemin kisat ovat omanlaisensa muisto, sillä olin ollut OGAEn jäsen jo reilun vuoden ajan ja olin saanut klubin kautta jo ystäviäkin. Vuoden 1999-kilpailut katsoin mielenkiintoisessa seurassa, sillä saksalainen viisufaniystäväni Stefan oli tullut Suomeen vaihto-oppilaaksi tuolloin ja päätimme järjestää omat viisukatsojaiset. Vuonna 1999 ylivoimainen suosikkini kilpailussa oli Kypros. Olin suorastaan järkyttynyt siitä, että Kyproksen laulua muistettiin kilpailussa vain kahdella pisteellä. Kulttimaineeseenhan tuo laulu oli vielä nouseva fanien keskuudessa tulevina vuosina. Vuoden 1999 kilpailuista ei tullut ehkä eurooppalaisyleisölle ikimuistoista tapahtumaa, mutta tärkeitä muistoja tärkeistä tilanteista nousee silti mieleen.

Tukholma 2000

Tukholma ei ole minulle kaupunkina vieras, eivätkä olleet euroviisutkaan enää tuohon aikaan. Tukholman viisureissu oli myös ensimmäinen viisumatkani sekä ensimmäinen tapaaminen useiden minulle rakkaiden ihmisten kanssa. Tukholman viisumatkalla on myös erittäin tärkeä merkitys omassa "kaapista tulemisessa" - niin viisufanina kuin muutenkin. Tukholmaan lähdettiin Vikingin paatilla Helsingistä aurikoisena toukokuisena päivänä. Majoituin samaan hyttiin kolmen lähes vieraan miespuolisen ihmisolennon kanssa. Tukholmassa vietimme aikaa kokonaisen viikon. Sen matkan aikana viimeistään rakastuin Tukholmaan ja euroviisuihin iäksi. Oli muuten aika eksoottista majoittautua Tukholmassa hotellilaiva Gustaf af Klintiin, joka oli ankkuroitu jonnekin Slussenin tienoille. Kyseisen paatin sängyt olivat kooltaan n. 170 x 70cm ja kaiken lisäksi jalkopääty kapeni kolmiomaisesti, koska sängyt olivat laivan keulassa, seinän puolella. Lisäksi laivassa oli yhteissuihkut sekä yhteis-wc:t! Kuinka ihanaa (lauseen ironian ymmärtävät varmasti ihmiset, jotka tietävät minun mukavuudenhaluni)!

Tukholman viikko meni Globenin yhteyteen rakennetun hotellin aulassa kytätessä, josko joku tunnistettava artistikasvo viipottaisi ohi. Tuon viikon aikana sain mukavasti nimmareita ja lähes kaikista artisteista kuviakin. Sen verran pitkästyttävää tuo aulassa kyttääminen kuitenkin oli, että ehdin tutustua kolmeen minulle erittäin rakkaaseen ihmiseen. Yksi heistä oli toki jo ennaltakin tuttu. Tuohon aikaan ei ollut puhettakaan fanien akkreditoinneista eikä moinen ylellisyys käynyt edes suomalaisten fanien mielessä! Harjoituksia seurasimme näppärinä poikina ja tyttöinä Globe-hotellin ylimpien kerroksien räppänäikkunoista, joista oli suora näkymä toiselle puolelle hallia sijoitettuun lavaan. Tukholman viikon jälkeen koitti ensimmäinen viisukrapula. Sittemmin olen viisuhumaltunut vielä kolmeen otteeseen eri viisukaupungeissa: Tallinnassa, Helsingissä ja Belgradissa.

Helsinki 2007

Nyt kun vertaa ensimmäistä euroviisumatkaa kolmanteen euroviisumatkaan, niin ero on huima. Ensinnäkin lentokoneiden ja laivojen sijaan suoritin matkan kisapaikalle R-junalla. Tosin Virossa asuessahan reissasin Tallinnankin viisuihin bussilla. Harvinaista herkkua moinen kuitenkin. Toiseksi, sain mahdollisuuden nukkua useimmat viisuviikkojen yöt omassa sängyssä. Kolmanneksi, tällä erää kaulassa oli se mystinen identiteettiläpykkä, jolla pääsi seuraamaan viikon aikana harjoituksia ja lehdistötilaisuuksia sekä sai kutsuja kaupungin kuumimpiin bileisiin! Olin siis viisutaivaassa. Aivan. Suomi oli minun viisutaivaani.

Ylpeyden tunne oli suunnaton, kun sai istua EuroClubin terassilla Vanhalla ja poltella säimää tuijotellen ohikulkijoita ja katsellen saman vuoden esikatseluja valtavalta katu-screenilta. Oli ihanaa reissata Messukeskukseen joka aamu sormenpäät jännityksestä kihelmöiden tarkastamaan, mitä "Joulupukki" oli tällä kertaa repussaan tuonut lehdistölokeroihimme. Vuoden 2000 parin-kolmenkymmenen valokuvan sijaan kuvia tuli otettua viitisensataa. Pääsinpä yhteiskuvaan palvomani Karolina Gocevankin kanssa. Sain mahdollisuuden viettää hänen kanssaan myös mukavan hetken Esplanadin puistossa. Tuon viikon olin "joku". Puolentoista viikon glamourintäyteinen elämä päättyi Eurovision laulukilpailun finaaliin, jota olin katsomassa rivillä kuusi. Jälleen unohtumatonta. Kaiken kruunasi vielä after party, jossa artistit olivat nielemässä pettymyksen kyyneliään ja menestyksen iloaan - siis NE artistit, jotka paikalle suvaitsivat ilmaantua.

Moni ihminen kysyy, mikä niissä viisuissa niin viehättää. Yksinkertaista vastausta on vaikea antaa juuri sen takia, koska euroviisuihin liittyy niin paljon muistoja ja tuntemuksia: lapsuuden itkuja ja ystävyyssuhteiden luomista. Euroviisut ovat minulle paljon enemmän kuin laulukilpailu.

Ei se koko, vaan miten sitä käyttää

2008-09-05T15:20:00.000+03:00

Nimimerkki "Juha" kirjoitti Helsingin Sanomien keskustelupalstalla 27.8.2008 seuraavaan sävyyn:

Suomen tulisi tunnustaa Ahvenanmaan itsenäisyys ja samalla sulkea kaikki rahahanat Ahvenanmaalle. Säästyisipähän verovaroja ja paljon. Ahvenanmaa on rahareikä Suomelle josta tulisikin päästä eroon.

Ja sitten Putinille työsarkaa: seuraavat valtiot kaipaavat myös itsenäisyysjulistuksia: Aramoana, Brittiläinen Etelä-Florida, Forvik, Ladonia, Lagonia-Saaret, Minerva, Rose Island, Sealand, Trinidad, Somalimaa, Nagorno-Karabakh, Transnistria, Pohjois-Kyproksen Turkkilainen Tasavalta, Taiwan, Kurdistan, Formosa, Manchukuo, Tiibet, Anjouan, Aceh, Rhodesia, Katanga, Yucatánin Tasavalta.

Venäjä taas voisi omalta alueeltaan tunnustaa seuraavat alueet itsenäisiksi: Adygea, Bashkortostan, Tsetsenia, Chuvashia, Dagestan, Don Cossackia, Ingushetia, Kabardino-Balkaria, Kaliningradin Oblasti, Kalmykia, Karachay-Cherkessia, Karjala, Komi, Kuba, Mari, Pohjois-Ossetia, Mordovia, Saame, Tatarstan, Udmurtia, Vepsia, Votia.

Sitten kaikilla olisi itsenäisyys ja kaikki olisivat tyytyväisiä. Jos tälle tielle on lähdetty niin jatketaan sitten sillä loppuun asti eikä mitään tuplastandardeja.

Koko ei todellakaan ole maailman politiikassa näkyvyyden este. Joskus tarvitaan vain iso tunnettu maa ja riittävästi kääpiövaltioksi pyrkivän maapläntin alueella sijaitsevia luonnonvaroja yllykkeeksi. Edellä mainittu lainaus oli reaktio edellisen päivän uutiseen, jossa kerrottiin Venäjän tunnustaneen Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyyden. Etelä-Ossetian ja Abhasian tilanteeseen puuttumatta ja kenenkään osapuolen puolelle asettumatta, ryhdyin tänään pohtimaan, onko pikkuvaltioiden synnylle oikeasti maailmassa tarvetta vai ovatko kääpiövaltiot vain emovaltojensa pelinappuloita. Onhan Ranskallakin Monaconsa ja Luxemburginsa, Italialla San Marinonsa, Espanjalla Andorransa sekä muinaisella Itävalta-Unkarilla Liechtensteininsä. Isolla Britanniallakin on toki Gibraltarinsa, mutta tuota eivät ole sentään älynneet vielä itsenäistää. Tosin tarpeetontahan se olisi, koska Iso-Britannia hyötyy huomattavasti enemmän kansanyhteisöstään, jota on saanut riistää jo pian sata vuotta.

Kuinka suuri on todellisuudessa näiden kääpiövaltioiden merkitys emämaillensa? Onko yksinkertaisesti ymmärrettävä niin, että esimerkiksi monacolaiset ovat vain niin kulttuurisesti ja kielellisesti yhtenäistä ja isänmaallista kansaa, ettei kyseinen maa olisi voinut olla muodostumatta. Tähän saamme vastauksen Monacon historiasta. 1918 tehdyn Versailles'n rauhansopimuksen mukaan "Monacon tulee myötäillä ranskaa kaikissa poliittisissa, sotilaallisissa ja taloudellisissa asioissa". Käytännössähän tämä tarkoittaa siis myös yhtä ylimääräistä ääntä YK:ssa sekä muissa maailmanpolitiikan kannalta tärkeissä elimissä. YK:n jäsen tosin Monaco on ollut vasta vuodesta 1993 lähtien.

"No siitä ministeri on semmosta mieltä että Ahvenanmaa kannattais ensin esimerkiks vuokrata hurreille...", sanaili Uuno Turhapuro lehdistölle appiukkonsa pyrkiessä tasavallan herra presidentiksi. Ironista kyllä, tämä lause ei liene junttikansan keskuudessa myöskään erityisen vieras. Vai onko ajatus Ahvenanmaan myymisestä ruotsalaisille tai Ahvenanmaan itsenäistämisestä niinkään erikoinen? Jo alun perinkin Ahvenanmaa liitettiin Suomeen vuonna 1921 vastoin ahvenanmaalaisten toiveita. Herää kysymys, miksi he eivät ole siis itsenäistyneet?! Onhan Ahvenanmaalla huomattavan laaja itsehallinto sekä jonkin verran myös kansallisia tunnuksia, kuten oma lippu, oma postilaitos sekä hiljattain ilmestynyt oma verkkotunnuspääte (.ax).

Abhasian ja Etelä-Ossetian sekä Ahvenanmaan asemassa olevia epäitsenäisiä alueita maailmassa on vähintäänkin kymmeniä. Jos mukaan lasketaan vielä mikrovaltiot ja kiistanalaiset reservaatit ym., niin määrä voidaan laskea jo useissa sadoissa. Onko maailmassa jo liikaa valtioita, kysyn minä? Forvikin kruununalusmaan (Crown Dependency of Forvik) johtaja, Stuart Hill, vastaisi tähän kysymykseen epäilemättä "ei". Stuart on nimittäin julistanut 21.6.2008 itsenäiseksi Skotlantiin kuuluville Shetlannin Saarille oman itsenäisyyteen pyrkivän tukikohtansa, tarkoituksenaan itsenäistää ennemmin tai myöhemmin koko Shetlannin saaret. Stuart on kirjoittanut myös kirjeen itse Yhdistyneiden Kuningaskuntien kuningattarelle, Elisabeth toiselle, mutta vastausta kirjeeseen ei ole tähän mennessä tullut. Forvikin Saaren historiasta ja nykypäivästä voit lukea lisää täältä. Kyseisellä sivustolla voit myös anoa saaren kansalaisuutta.

Minäkin perustin pienenä takapihalle oman valtion. Tein sille lipun, loin sille kielen ja olisin säveltänyt kansallislaulunkin jos olisin osannut. En vaan millään muista sen nimeä...

Katso, mihin matkustat...

2008-08-31T18:12:00.000+03:00

Aasia

* Afganistan

o Homoseksuaalisuuden lainsäädännöllinen asema maassa on epäselvä. Taliban-hallituksen aikana homoja vastaan käytettiin kuolemanrangaistusta.

* Arabiemiirikunnat

o Homoseksuaalisuus on kriminalisoitu sodomiana.

* Bahrain

o Bahrainin laissa seksuaalinen kanssakäyminen miesten kesken on kielletty luonnonvastaisena. Rangaistuksena voidaan tuomita enintään kymmenen vuotta vankeutta.

* Bangladesh

o Laki kieltää homoseksuaalisen kanssakäymisen vankeuden ja sakkojen uhalla.

* Bhutan

o Laissa kielletään "luonnonvastainen seksi", joka on määritelty vähäiseksi rikkomukseksi. Siitä tuomitaan enintään vuoden vankeusrangaistus.

* Brunei

o Homoseksuaalisuus on laitonta, ja maksimirangaistus on kymmenen vuoden vankeus. Siitä voidaan myös sakottaa.

* Filippiinit

o Lakia homoseksuaaleja vastaan ei ole. Heitä ei kuitenkaan päästetä armeijaan.

* Indonesia

o Laki ei kiellä homoseksuaalista kanssakäymistä. Jos se on kuitenkin tapahtunut alle 18-vuotiaan henkilön kanssa, rangaistuksena voi olla enintään viiden vuoden vankeus. Aceh'ssa saatetaan kuitenkin soveltaa šaria-lakia, joka tuomitsee homoseksuaalit ankarasti. Vuonna 2003 tehty ehdotus homoseksuaalisuuden kriminalisoimiseksi maanlaajuisesti kaatui.

* Intia

o Homoseksuaalisuus on laitonta, mutta käytännössä siitä rangaistaan harvoin.

* Iran

o Homoseksuaalisuus on kiellettyä. Lain mukaan seksuaalinen kanssakäyminen miesten kesken on sodomiaa, joka johtaa kuolemanrangaistukseen. Lesboja rangaistaan 100 ruoskaniskulla, paitsi jos kyseessä on nelinkertainen rikoksenuusija, jolloin tuomitaan kuolemanrangaistus. Vuonna 2005 sai kansainvälistä huomiota tapaus, jossa teini-ikäiset Mahmoud Asgari ja Ayaz Marhoni hirtettiin homoseksuaalisuudesta tuomittuina. Iranin viranomaiset sanoivat heidän myös raiskanneen itseään nuoremman pojan, mutta ihmisoikeusjärjestöt pitivät väitettä tekaistuna ja tuomitsivat teloituksen.

* Jemen

o Rikoslaki kieltää homoseksuaalisuuden jopa kuolemanrangaistuksen uhalla.

* Jordania

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen on laillista, mutta maassa on ilmennyt homoihin kohdistuneita kunniamurhia.

* Kuwait

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen on laitonta. Jos toinen partneri on ollut tekohetkellä alle 21 vuotta, maksimirangaistus on kymmenen vuotta vankeutta, muussa tapauksessa seitsemän.

* Libanon

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen on laitonta. Vuoden 1943 rikoslaki määrää siitä enintään vuoden vankeusrangaistuksen. Vuonna 2003 tätä lainkohtaa laajennettiin siten, että rangaistus on vankeutta yhdestä kuukaudesta yhteen vuoteen ja sakko.

* Malediivit

o Laki homoja ja lesboja vastaan on voimassa. Seksuaalinen kanssakäyminen miesten kesken on rangaistavaa 9 kk–1 v maastakarkotuksella tai 10–30 ruoskaniskulla. Lesboja rangaistaan 9 kk–1 v kotiarestilla, mutta myös heitä tiedetään rangaistaneen ruoskaniskuin.

* Malesia

o Malesian rikoslaissa ei suoraan mainita homoseksuaalisuutta, mutta siinä kielletään luonnonvastaiseksi luonnehdittu yhdyntä suuhun tai anukseen. Laki määrää siitä enintään 20 vuotta vankeutta. Tunnettu tapaus sattui 8. elokuuta 2000, kun poliitikko ja entinen varapääministeri Anwar Ibrahim tuomittiin "sodomiasta" yhdeksän vuoden vankeuteen. Oikeudenkäynti oli kiistanalainen, ja sekä Amnesty International ja Human Rights Watch kyseenalaistivat tuomion. Ibrahim päätettiinkin vapauttaa syyskuussa 2004.

* Myanmar

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen on laitonta. Rikoslaki säätää rangaistukseksi elinikäisen maastakarkotuksen tai sakon ja enintään kymmenen vuoden vankeuden.

* Nepal

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen on laitonta ja johtaa enintään vuoden vankeusrangaistukseen tai sakkoon.

* Oman

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen on laitonta ja johtaa vankeusrangaistukseen kuudesta kuukaudesta kolmeen vuoteen.

* Pakistan

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen on laitonta ja voi rikoslain mukaan johtaa elinkautiseen vankeusrangaistukseen.

* Pohjois-Kypros

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen on laitonta.

* Qatar

o Voimassa oleva rikoslaki määrää homoseksuaalisesta kanssakäymisestä elinkautisen. Samassa lainkohdassa kriminalisoidaan aviorikos ja raiskaus, joista rikosoikeudellinen rangaistus on sama.

* Saudi-Arabia

o Maassa sovelletaan tiukkaa šaria-lakia. Homoseksuaalisesta kanssakäymisestä seuraa kuolemanrangaistus. Tuomitseminen edellyttää, että todistajina on neljä tervejärkistä ja luotettavaa mieshenkilöä.

* Singapore

o Rikoslaki kriminalisoi homoseksuaalisen kanssakäymisen. Seurauksena voi olla pitkä vankeusrangaistus (elinkausi tai max. 10 vuotta) ja sakko.

* Sri Lanka

o Laki kieltää homoseksuaalisen kanssakäymisen, josta seuraa enintään kymmenen vuotta vankeutta.

* Syyria

o Laki kieltää homoseksuaalisen kanssakäymisen. Rangaistuksena on enintään kolmen vuoden vankeus.

* Turkmenistan

o Turkmenistanilainen rikoslaki määrää miesten keskisestä seksistä enintään kahden vuoden vankeusrangaistuksen.

* Uzbekistan

o Miesten välinen seksi on rikos, joka johtaa enintään kolmen vuoden vankeuteen.

Afrikka

* Algeria

o Laki kieltää homoseksuaalisen kanssakäymisen, josta säädetään rangaistuksena 500–2 000 Algerian dinaarin sakko ja vankeutta kahdesta kuukaudesta kahteen vuoteen. Jos toinen partneri on kuitenkin alle 18-vuotias, vanhemman partnerin maksimirangaistukset ovat kolme vuotta vankeutta ja 10 000 dinaarin sakko.

* Angola

o Maan nykyinen rikoslaki kieltää homoseksuaalisen kanssakäymisen.

* Benin

o Homoseksuaalisuus on laitonta. Siitä seuraa rangaistuksena 1–3 vuotta vankeutta ja 100 000–500 000 frangin sakko.

* Botswana

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen kielletään, ja siitä seuraa enimmillään seitsemän vuoden vankeusrangaistus. Myös sen yritys on kriminalisoitu viiden vuoden vankeuden maksimirangaistuksella.

* Djibouti

o Laki kieltää homoseksuaalisuuden.

* Egypti

o Lain mukaan homoseksuaalisuus ei ole rangaistavaa, mutta käytännössä homoja vastaan on sovellettu muita lakeja.

* Eritrea

o Eritrean lain mukaan homoseksuaalisuus johtaa vankeusrangaistukseen, jonka kesto määritellään tapauskohtaisesti (min. 10 päivää, max. 3 vuotta).

* Etiopia

o Laki säätää homoseksuaalisesta kanssakäymisestä vankeusrangaistuksen.

* Gambia

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen on lainvastaista ja johtaa 14 vuoden vankeuteen.

* Ghana

o Ghanan laki kieltää homoseksuaalisen kanssakäymisen. 21. lokakuuta 1994 Capital Gay -lehti uutisoi ghanalaisen homomiehen saaneen Etelä-Afrikasta turvapaikan. 1. syyskuuta 2006 hallitus kielsi homojen oikeuksia käsitelleen konferenssin, joka oli tarkoitus pitää Ghanassa muutaman päivän kuluttua.

* Guinea

o Homoseksuaalisuus on laitonta. Rangaistuksia ovat vankeus (6 kk–3 v) ja sakko. Jos toinen partnereista on ollut tekohetkellä alle 21-vuotias, tulee Guinean rikoslain mukaan soveltaa maksimirangaistusta.

* Guinea-Bissau

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen on laitonta.

* Kamerun

o Maan laki kieltää homoseksuaalisuuden. Siitä on säädetty mahdollisiksi rangaistuksiksi vankeutta kuudesta kuukaudesta viiteen vuoteen ja 20 000–200 000 frangin sakko.

* Kenia

o Homoseksuaalisuus on laitonta ja saattaa johtaa 14 vuoden vankeuteen. Jos törkeän tekomuodon tunnusmerkistö täyttyy, rangaistus on 21 vuotta. Myös homoseksuaalisen kanssakäymisen yritys on kriminalisoitu ja voi johtaa 7 vuoden vankeuteen.

* Kongon demokraattinen tasavalta

o Laissa ei mainita homoseksuaalisuutta, mutta homoja vastaan voidaan soveltaa erästä lainkohtaa ("rikkeet moraalia vastaan"). Seuraamuksia ovat sakko ja vankeutta kolmesta kuukaudesta viiteen vuoteen.

* Lesotho

o Laissa kielletään seksuaalinen kanssakäyminen miesten kesken.

* Liberia

o Homoseksuaalisuus on laitonta.

* Libya

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen on laitonta ja johtaa enintään viiden vuoden vankeusrangaistukseen.

* Malawi

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen on vankeusrangaistuksen uhalla kielletty.

* Marokko

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen johtaa vankeuteen kuudesta kuukaudesta kolmeen vuoteen. Lisärangaistuksena tulee sakko, joka on kooltaan 120–1 000 dirhamia.

* Mauritania

o Rangaistus homoseksuaalisuudesta aikuisille muslimimiehille on julkinen kivitys. Seksuaalinen kanssakäyminen myös naisten kesken on laitonta.

* Mauritius

o Rikoslaki määrää homoseksuaalisesta kanssakäymisestä enintään viiden vuoden vankeusrangaistuksen.

* Mosambik

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen on laitonta.

* Namibia

o Miesten keskeisestä seksuaalisesta kanssakäymisestä puhutaan rikoslaissa "luonnonvastaisena seksuaalirikoksena".

* Nigeria

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen on laitonta ja johtaa enintään neljäntoista vuoden vankeuteen. Joissain pohjoisissa osavaltioissa sovelletaan islamiin pohjautuvaa šaria-lakia, mikä johtaa homoseksuaalisuudesta tuomittujen kuolemanrangaistukseen kivittämällä.

* Sambia

o Laki kieltää homoseksuaalisen kanssakäymisen luonnonvastaisena. Rangaistukseksi on säädetty neljäntoista vuoden vankeus.

* São Tomé ja Príncipe

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen on laitonta.

* Senegal

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen on laitonta. Rangaistuksena on vankeus yhdestä viiteen vuoteen ja sakko. Jos toinen partneri on ollut tekohetkellä alle 21-vuotias, sovelletaan aina rangaistusasteikon yläpäätä.

* Seychellit

o Homoseksuaalisuus on rikos, josta rangaistaan enintään neljäntoista vuoden vankeudella.

* Sierra Leone

o Nykyinen rikoslaki mahdollistaa homoseksuaalisuudesta elinkautisen. Yrityskin on kriminalisoitu, vaikka siitä tuomitaan lievempi rangaistus.

* Somalia

o Somalian rikoslaki määrää homoseksuaalisuudesta vankeutta kolmesta kuukaudesta kolmeen vuoteen. Toisinaan saatetaan soveltaa islamin opetuksiin pohjautuvaa šaria-lakia, joka säätää homoseksuaalisesta kanssakäymisestä kuolemanrangaistuksen.

* Sudan

o Laki kieltää homoseksuaalisen kanssakäymisen sodomiana, josta säädetään ensimmäisellä ja toisella kerralla sataan ruoskaniskuun ja enintään viiden vuoden vankeuteen. Kolminkertainen rikoksenuusija saatetaan tuomita elinkautiseen vankeusrangaistukseen tai kuolemaan.

* Swazimaa

o Laki kieltää miesten välisen anaaliyhdynnän.

* Tansania

o Laki kieltää homoseksuaalisen kanssakäymisen. Rangaistuksena on elinkautinen tai vähintään 30 vuoden vankeus, ja jos toinen partneri on ollut tekohetkellä alle 10-vuotias, aina elinkautinen.

* Togo

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen on rangaistavaa kolmen vuoden vankeudella ja sakolla.

* Tunisia

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen kielletään Tunisian rikoslaissa "sodomiana". Rangaistuksena on enintään kolme vuotta vankeutta.

* Uganda

o Nykyinen rikoslaki mahdollistaa homoseksuaalisuudesta elinkautisen vankeusrangaistuksen.

* Zimbabwe

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen on sakon ja vankeuden uhalla kielletty.

Etelä-Amerikka

* Guyana

o Homoseksuaalisuudesta saatetaan tuomita elinkautiseen vankeuteen.

Eurooppa

* Serbia

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen laillistettiin Vojvodinassa 1981 ja koko Serbiassa 1994. Homoja ei kuitenkaan päästetä asepalvelukseen. Marraskuussa 2006 voimaan astunut uusi perustuslaki kieltää homoliitot ja rekisteröidyt parisuhteet.

Oseania

* Cookinsaaret

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen on kiellettyä, vaikka Cookinsaaret ovat osa Uutta-Seelantia. Siitä voi seurata vankeusrangaistus.

* Kiribati

o Kiribatin rikoslaki säätää homoseksuaalisesta kanssakäymisestä 14 vuoden vankeusrangaistuksen.

* Nauru

o Homoseksuaalisuus on rikos, josta saatetaan tuomita 14 vuoden vankeusrangaistus.

* Niue

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen on laitonta ja johtaa kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen.

* Palau

o Palaulla homoseksuaalinen kanssakäyminen lasketaan "sodomiaksi", josta seuraa lain mukaan kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen.

* Papua-Uusi-Guinea

o Homoseksuaalisuus on rikos, joka johtaa enintään neljäntoista vuoden vankeusrangaistukseen.

* Salomonsaaret

o Homoseksuaalisuus on rikos, josta tuomitaan 14 vuotta vankeutta.

* Samoa

o Homoseksuaalisuus on rikos, josta saatetaan tuomita vankeuteen.

* Tokelau

o Lain mukaan rangaistus homoseksuaalisesta kanssakäymisestä on 10 vuoden vankeus.

* Tonga

o Homoseksuaalisuus on rangaistavaa enintään kymmenen vuoden vankeudella.

* Tuvalu

o Laki määrää homoseksuaalisuudesta 14 vuoden vankeusrangaistuksen.

* Uusi-Seelanti

o Homoseksuaalisuus on laillista ja parisuhteen rekisteröinti mahdollista. Laki ei koske kuitenkaan Cookinsaaria, Tokelauta ja Niuea, joilla homoseksuaalinen kanssakäyminen on vankeusrangaistuksen uhalla kielletty.

Pohjois- ja Väli-Amerikka

* Antigua ja Barbuda

o Anaaliyhdyntä miesten kesken on laitonta. Jos aikuinen on kohdistanut sen alaikäiseen, rangaistus on elinkautinen vankeus. Muussa tapauksessa aikuinen rikoksentekijä tuomitaan 15 vuoden ja alaikäinen 5 vuoden vankeuteen.

* Bahama

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen on laillista, paitsi jos se tehdään julkisesti, jolloin seurauksena on vankeusrangaistus. Homoseksin suojaikäraja on 18 vuotta eli kaksi vuotta korkeampi kuin heteroilla.

* Barbados

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen on virallisesti vankeuden uhalla kiellettyä, mutta lakia ei sovelleta usein.

* Belize

o Homoseksuaalisuus on rangaistavaa kymmenen vuoden vankeudella.

* Dominica

o Dominican lain mukaan homoseksuaalisuudesta saatetaan tuomita enintään kymmenen vuotta vankeutta. Vankeus voidaan myös korvata pakkohoidolla psykiatrisessa hoitolassa.

* Grenada

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen on lailla kiellettyä ja voi johtaa kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen.

* Honduras

o Voimassa ei ole lakia homoseksuaalisuutta vastaan. Vuodesta 2005 lähtien homoliitot ja homojen oikeus adoptioon on kuitenkin kielletty Hondurasin perustuslaissa.

* Jamaika

o Homoseksuaalisuus johtaa enintään kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen.

* Nicaragua

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen on laitonta.

* Saint Kitts ja Nevis

o Rangaistavaa enintään kymmenen vuoden vankeudella.

* Saint Lucia

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen on laitonta.

* Saint Vincent ja Grenadiinit

o Homoseksuaalinen kanssakäyminen on vankeusrangaistuksen uhalla kielletty.

* Trinidad ja Tobago

o Miesten välinen anaaliyhdyntä on rangaistavaa 25 vuoden vankeudella. Seksuaalinen kanssakäyminen myös naisten välillä on laitonta, mutta siitä rangaistaan lievemmin.

Keräilijäluonne

2008-08-28T21:39:00.000+03:00

En voi ymmärtää niitä ihmisiä, joiden olohuoneessa loistavat kirkkaina kiiltävät neliömetrit. Olohuonetta koristaa yksi pieni Ikean hylly ja saman riistoliikkeen kaunis 40x40cm sohvapöytä ja muodikas divaani. Vaikka tasoja on vähän ja ne ovat pieniä, vaikuttaa siltä, että niillä voisi järjestää illalliskutsut vaikka kymmenelle hengelle. Heidän makuuhuoneissaan on siististi sänky ja pari kaappia, joihin mahtuvat nätisti ne muutamat nätit kengät, eri kausien takit, farkut, paidat ja alusasut, joita nuo omituisimmista omituisimmat ihmiset käyttävät. Heidän keittiöstään löytyy yksi tyylikäs astiasarja ja samaa sarjaa olevat kupit ja lautasliinat, eikä heidän maustekaapissaan näytä olevan yhtäkään ylimääräistä maustetta. Hätänsä he toimittavat pienessä, mutta kodikkaassa wc:ssä, jossa pari rasvapurteloa ja palasaippua odottavat hinkkaajiaan. En voi ymmärtää, koska minun kotini ei ole koskaan ollut sellainen. Tunnustan, olen keräilijäluonne.

Ehkä nämä ihmiset onnistuvat piilottamaan ylitsevuotavat tavarapaljoutensa ullakoille tai kellareihin. Ehkä heissä on miestä tai naista heittämään tarpeettomat roskiin. .... Edeltävän lauseen kirjoittaminen tuotti minulle suurta tuskaa. Minun kellaristani löytyvät lukioaikaiset koulukirjani sekä kielimatkani peruja oleva STS:n englannikielen kirja vuodelta 1996. Kellarikomerossani on lukuisa määrä mystisiä kansioita, joiden sisällöstä en itsekään enää menisi vastuuseen. Komeron laatikoista paistaa teinivuosien angsteissa maalattuja psykedeelisiä taideteoksia, joita en hirviäisi enää huoneistooni pistää - mutta eihän niitä poiskaan voi heittää. Hyvänenaika! Jokainen noista kapineista voi olla minulle joskus vielä tärkeä.

Onko tämä nyt sitä tavaran palvontaa ja materialismia, joista maamme isät ja kansamme kynttilät ovat meitä aina varoittaneet?! Tavaran karman saamme kokea viimeistään silloin, kun meidän täytyy muuttaa asunnosta toiseen. Voi kun muuttomiehet (tai hyvät ystävämme, jotka pahaa aavistamattomina olemme puhuneet ympäri muuttoavuksi) tietäisivät, mitä nuo mystiset laatikot sisältävät. Varmuuden vuoksi kirjoitan angstitaidelaatikon päälle "keittiötavaroita" - ja lukiokirjojen päälle vain yksinkertaisesti "kirjoja". Olisin heidän silmissään varmastikin jollakin tavalla perverssi hamstraaja, mikäli uskaltaisin kertoa heille oikean luonteeni: olen keräilijäluonne.

Kun astut aistikkaaseen olohuoneeseemme, näet ensimmäisenä tuhansien cd-levyjen kokoelman, joka kiertää ympäri huoneistoa niin, että se tekee tapettien kuvioiden erottamisesta mahdotonta. Cd-levyjen silhuetin välissä matalampana kohoavat dvd-koteloiden pinot. Jokainen hyvä elokuva on ostettava, vaikka niitä ei tulisi koskaan enää katsottuakaan. Koskaan et tiedä, milloin tahtoisit nähdä juuri "Elektra" -elokuvaklassikon. Makuuhuoneeseen kävellessäsi näet hyllyssä satoja dvd-levyjä, jotka sisältävät viihteen klassikoita - euroviisuista missikisoihin, syksyn sävelistä Dannyn konsertteihin, unohtamatta Cat Catin parhaita musiikkivideoita sisältävää dvd-levyä. Samasta hyllystä löytyy saman tematiikan kirjallisuutta useita kappaleita. Monilta vierailta jäävät kuitenkin huomaamatta ne metrin korkuiset paperipinot, jotka on taiten sijoitettu huoneeseen niin, etteivät ne osuisi kenenkään silmään. Kirjahyllymme laatikot, ne sisältävät todellisia aarteita: vanhoja postimerkkikokoelmia, valokuvia, nimikirjoituskokoelmia, rahakokoelmia - sekä tietysti vanhan vauvakirjani vuodelta 1981.

Olen keräillyt milloin mitäkin aina lapsesta asti. Ensimmäisiä keräilykohteitani olivat olutpullojen korkit. Ne olivat värikkäitä ja kauniisti maalattuja ja haisivat kuin rutto. Lapsena minua kiinnostivat myös pienet kehyksissä olevat kissakuvat, mutta se harraste jäi melko nopeasti. Ala-asteikäisenä keräsin myös pieniä muovitutteja, tosin niitä keräilivät aikoinaan muutkin. Niiden tarkoitus ei ole vieläkään täysin selvinnyt. Esiteininä minut valtasi postimerkkiharrastus. Parhaimmillaan kokoelmaani kuului tuhansia merkkejä yli 100 maasta. Yläasteikäisenä aloin keräillä ulkomaisia kolikoita ja seteleitä sekä missi- ja euroviisutallenteita. Samoihin aikoihin kuvioon tuli myös nimikirjoitusten keräily, joukossa mm. Johanna Raunion sekä Arja Korisevan nimikirjoitukset. Aikuisiällä olen alkanut kerätä enemmän eurovisioaiheista kapistusta, promopaketteja, cd-levyjä, cd-singlejä ja kirjallisuutta. Viimeisin keräilykohteeni on Mitä Missä Milloin-kirjasarja, jossa olen päässyt 60-luvulle asti. Yhdestäkään kokoelmastani en voisi koskaan luopua. Haluaisitko tulla minulle muuttoavuksi!?

Viisi kaupunkia - viisi muistoa

2008-08-22T19:02:00.000+03:00

TUKHOLMA

Ensimmäinen ulkomaanmatkani suuntautui Tukholmaan syksyllä vuonna 1986. Olin kitarisaleikkauksen toipilas ja jälkitarkastuksen jälkeen äiti ja isäpuoli yllättivät minut Tukholman reissulla. Viking Linen tuon ajan suurin paatti, Mariella, sai vieraakseen uteliaan, ylipainoisen ja ujon pikkupojan. Tuolta matkalta muistan parhaiten ensimmäisen pallomerikokemuksen sekä karkkikepit, joita ei taida enää mistään saada.

Pääministeri Olof Palme oli kuollut juuri aikaisemmin samana vuonna ja minä draamantajuisena 5-vuotiaana tahdoin myös vierailla Palmen kuolinpaikalla. Oli aika sykähdyttävä kokemus. Tuohon aikaan Tukholmassa oli myös valtava lelukauppa "Stor & Liten", josta tuli pienen Tonin pyhiinvaelluskohde vielä useaan otteeseen. Vuoden 1987 jälkeen olen käynyt Tukholmassa vähintään 15 kertaa. Joka ainoa kerta rakastun tuohon kaupunkiin vähän lisää. Tukholma on ehdottomasti kaupunki, jossa voisin kuvitella joskus asuvani.

TARTTO

Vuoden 2001 syksyllä eräs myöhäisteini-ikäinen nurmijärveläinen poika lähti etsimään itseään Viroon, tavoitteena tulla takaisin valtiotieteiden maisterina. Kuten historia kertoo, tämä unelma jäi toteuttamatta. Tartto oli kuitenkin minulle unelmien kaupunki lähes kolmen vuoden ajan. Asuntoni sijaitsi kamalassa vanhassa "Hrushovkassa", joka oli rakennettu aivan kaupungin vanhaan keskustaan, 1000 vuotta vanhan kirkon viereen. Tartto oli ensimmäinen kaupunki, jossa sain kokeilla omia siipiäni. Ikaros lensi minun tapaani kuitenkin liian lähelle aurinkoa ja vahasiivet sulivat. Palasin Suomeen keväällä 2004 ja samana vuonna aloitin sosionomiopinnot. Tartto on yhä minulle omanlaisensa suojalinnake, jossa tunnen, että ajatukset voivat kulkea vapaasti. Suojalinnakkeessani voin olla oma itseni kaikkine erikoisuuksineen eikä kukaan voi sanoa, kuinka minun tulisi elämääni elää. Tarttoon ikävä on aina suuri - ehkä vielä joskus palaan.

NIZZA

Nizzaan liittyy paljon henkilökohtaisia kokemuksia. Nizzaan matkustin yhdessä lukion ranskan ryhmän kanssa - eli minä ja parikymmentä tyttöä. Ei tarvitse käyttää paljon mielikuvitusta ymmärtääkseen, että olin tuossa seurassa aika yksin. Yksinäisyys ei ollut täysin huono asia. Illat kuljin Nizzan rantabulevardia, istuin betoniporsailla ja tuijotin merelle niemennokasta lähteviä lentokoneita. En ole ehkä koskaan tuntenut vastaavaa vapaudentunnetta. Nizzassa olin vähällä uskaltautua raottamaan kaappini ovea myös itselleni. Selasin ahkerasti turistioppaasta kaupungin vähemmistöbaarien tarjontaa, mutta en kuitenkaan uskaltanut lähteä sellaiseen tutustumaan, vaikka laillisessa iässä olinkin.

TAORMINA

Taormina on paratiisi maan päällä. Rakkauteni Italiaan syttyi tuossa pienessä kaupungsissa, joka tuntuu hengittävän päivin ja öin, mutta etenkin öin - aivan kuten minäkin. Vaikka Taorminan matkastani on aikaa kohta 20 vuotta, voin vielä kuulla sirkkojen sirityksen viileässä yössä. Menipä taas runolliseksi. Taorminassa maistoin ensimmäistä kertaa italialaista jäätelöä, joka oli taivaallista. Sen jälkeen suomalaiset jäätelöt eivät ole maistuneet enää miltään.

PARIISI

Olen ollut pariisissa vain muutaman päivän, mutta silti kaupungin tunnelma ja romanttinen miljöö jäivät mieleeni pysyvästi. Söpö latinalaiskortteli oli niin romanttinen tunnelmaltaan, että melkein pahaa teki. Pariisin kansainvälinen ja hektinen tunnelma sai minut hetkeksi tuntemaan itseni incognitoksi. Olin yhtenä muiden joukossa - outo muukalainen, sivusta seuraaja. Pariisi tarjosi myös mukavasti kontrastia. Pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta Ranskaan suunnanneena olin järkyttynyt nähdessäni suurkaupungin laitamilla lautoja ikkunoissa ja suoranaisia ghettoja. "Welcome to the real world", Toni...

Mikä naistenvaatteessa naurattaa?

2008-08-22T10:56:00.000+03:00

Dana International voitti Euroviisut vuonna 1998. Silloin keskustelut kääntyivät tuon tuosta naisen ulkomusiikillisiin avuihin, joihin eivät kuuluneet pelkästään hyväluustoiset kasvot, taivaallinen uuma ja uhkea povi. Tuohon aikaan kiinnosti enemmän se, miten ne oli saatu aikana. Dana International ei ollut kummoinen laulajatar eikä laulunsakaan ollut ennenkuulumaton. Israelin edustus oli enemmän kauniisti koristeltu paketti, jossa transsukupuolisuus näytteli keskeistä osaa. Ei ollut siis lainkaan ihmeellistä, että laulajattaren transsukupuolisuus otettiin laulukilpailussa keskeiseksi puheenaiheeksi. Tämän jälkeen Eurovision laulukilpailu on houkutellut enemmän ja vähemmän tyttöileviä miehiä. Niinpä niin. Tyttöileviä. Danahan ei ole "tyttöilevä" sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan viralliselta sukupuoleltaan nainen, miehiseen vartaloon syntynyt, mutta naisena elämäänsä elänyt.

Dana kuitenkin raivasi polkua transsukupuolisuuden lisäksi myös muille laajemmille sukupuolikäsityksille, paitsi Eurovision laulukilpailussa, myös mediassa. Nyt toki Eurooppa on unohtanut jo Dana Internationalinkin. Eurovisiokansan keskuudessa hänen mullistava työnsä heteronormatiivisuutta vastaan vielä muistetaan. Nykyisin mediaa ei hetkautetakaan ihan helpolla. Uutisotskikoihin tänä päivänä päästäkseen on vähintäänkin oltava raskaanaoleva mies. Sekin alkaa olla jo vanhaa uutisointia. Lukijakunnat on kyllästetty sukupuolten kirjolla niin, ettei sukupuolisuudesta löydy enää ammennettavaa. Kukapa tietää, minkälaista sukupuolinäkökulmaa tulevaisuus tarjoaa.

Elämäni toinen virallinen ja julkinen tyttöilykokemukseni osui tälle kesälle. Osallistuin viisufanileirin Miss Jongunjoki-kilpailuun, joka on humoristinen sekä miehille että naisille tarkoitettu "kauneuskilpailu". Viime vuoden toinen sijoitus kirkastui tänä vuonna ykköseksi. Vaikka en tunnekaan olevani omimmillani naisten vaatteissa, niin kieltämättä voitto tuollaisessa friikkisirkuksessa hivelee sieluni narsistisimpia nystyjä. Tyttöily oli aika vapauttava kokemus - olla vapaa kaikista yhteiskunnan normeista. Kaikista?! Eikö heteronormatiivisuus ole vain yksi yhteiskunnan normi muiden joukossa? Ehkäpä sukupuolen merkitys on meille suurempi kuin ajattelemmekaan. Kaikesta huolimatta luulen, että on ihan tervettä olla yhteydessä oman itsen kaikkiin sukupuoliin. Liika musta-valko-ajattelu rajoittaa maailmaa. Täytyy olla mahdollista myös romuttaa raja-aitoja ja kokeilla omia rajoja. Me itse olemme itsemme pahimmat kriitikot. Jokainen meistä voi olla tyttö - ja nättikin, olematta kuitenkaan transvestiitti, transsukupuolinen, drag-neito, hermafrodiitti tms. Eikä se ole naurun asia. Silloin muitakin naurattaa, jos osaa nauraa itselleen.

Uusi harraste - kirjallisuus!

2008-08-21T22:06:00.000+03:00

Kirjallisuus on selvästikin yksi uusi intohimo. Tosin minunlaisella ihmisellä on intohimoilla taipumus ennen pitkää laantua. Olen nyt kuitenkin päättänyt, että luen sellaista kirjallisuutta, mikä minua todella kiinnostaa. Koko juttu lähti oikeastaan siitä, kun kaivoin hyllystä John Irvingin klassikon "Garpin maailma" ja yritin tuskaisesti juoda tuon musteisen tervan ja hyvinhän tuo maittoi. Maittoi jopa niin hyvin, että huusin lähes koko Irvingin tuotannon. Ahmin lähes kymmenkunta kirjaa muutamassa viikossa ja kuinka ollakaan eräällä viikolla YLE:n aamu-tv:ssä haastateltiin ruotsalaista toimittajaa, Caroline Salzingeria, joka on kirjoittanut mielenkiintoisen dokumenttikirjan "Terveisiä pahan akselilta". Tuota kirjaa varten hän matkusti sellaisiin maihin, jotka Yhdysvallat oli nimennyt "pahan akselivalloiksi". Näihin kuului mm. melkoinen joukko lähi-idän maita sekä tietysti kommunistiset Kuuba ja Pohjois-Korea - ja tietenkin maa, jossa nämä molemmat "pahat" yhdistyvät: Libya.

Tuo kirja oli saatava välittömästi. Ja hyvä, että ostin, sillä se on paras lukuelämykseni koskaan. Salzingeria seurasi melko joukko fundamentalismia ja ihmisoikeuksia käsittelevää fakta- ja fiktiokirjallisuutta. Siinä joukossa myös kirjailija Khaled Hosseinin teoksia. Teoksista "Tuhat loistavaa aurinkoa" kosketti jokaisessa mielessä eniten. Lopulta koittaa hetki, jolloin ahmatilta loppuu ruoka. Ahmatti kun ei ole vieläkään kylläinen. Palkattoman loman jälkeen kukkarosta ei kuulu enää kolikoiden kilinää, seteleiden suhinasta puhumattakaan. Silti oli pakko ostaa adlibriksestä Sofi Oksasen "Puhdistus". En vain yksinkertaisesti jaksanut jäädä odottamaan, että Riihimäen kaupunginkirjaston jonot lyhenisivät. Tiedän kuitenkin, että tuosta kirjasta tulee yksi suosikeistani. Kovat paineet on langetettu Oksaskan teokselle. Saa nähdä, lunastaako nuo.

Odotellessa on pakko lukea sitä, mitä hyllystä löytyy. Nyt on menossa aivan karmaisevan huono Abba-yhtyeen tarina, joka sisältää niin paljon asiavirheitä ja suoranaisia oletuksia ja keksintöjä, etten oikein tiedä, voinko uskoa enää koko kirjoittajan tarinaa. Vesittynyttä tekstiä ja jotenkin huonosti jäsenneltyäkin. On se kumma, miten muutaman huippukirjailijan (esim. Irving ja Hosseini) jälkeen ns. "taviskirjailijan" teos voi tuntua onnettomalta. Pystynköhän enää ikinä lukemaan mitään kirjallisuutta ilman kamalaa murskakritiikkiä. En voi kuitenkaan jäädä aloilleni odottamaan, että suosikkikirjailijani ehkä tekisivät joskus Anno Domini uuden menestysteoksen.

Mikä parasta, nyt meillä on yksi kirjahylly lisää, joten kaikki kaunokirjalliset teoksemme mahtuvat kerralla hyllyyn. Melkein naurattaa puhua kaunokirjallisuudesta ja meidän kirjahyllymme sisällöstä samaan aikaan. Samassa hyllyssä makaa niin Suomen kansallisklassikoita, palkittuja maailman bestsellereitä kuin Leilan ja Annukan huumoridialogejakin. Todellisuudessa kaunokirjalliseen rivistöömme kuuluu ehkä kymmenkunta kirjaa, jotka kehtaisin näyttää kirjallisuuden opiskelijalle. Voi hyvä tavaton, että hävettää. Itseasiassa loput kirjahyllystä täyttääkin pitkä Mitä Missä Milloin -kirjasarjan rivistö, jonka ensimmäiset opukset ovat jo 60-luvun alusta. Täytyy ehkä tunnustaa, että olen vähän tietokirjafriikki. Mikään ei poista sunnuntaiaamun krapula-ahdistusta niin tehokkaasti, kuin pieni mutta kattava tietosanakirjani, josta voi sitten lukea vaikka Yhdistyneiden Arabiemiraattien tärkeimmistä elinkeinoista. Perverssiä, mutta en ole muuta väittänytkään.

Ikuisesti opiskelija...

2008-08-21T19:45:00.000+03:00

"Oppi ei ojaan kaada", sanotaan. Näinhän sen on pakko olla. Tuntuu vaan, että kohta kaataa. Pari viikkoa sitten iskin hanskat naulaan kehitysmaatutkimuksen perusopintojen kanssa. No sainhan minä toki 15 opintopistettä siitä tehtyä ja loppu on mahdollista suorittaa myöhemmin, mutta harmittaahan tuo silti. Toinen murheenkryyni on opinnäytetyö.

Opinnäytetyötä on tehty pian kaksi vuotta, joten toivoisi sen olevan valmis jossain vaiheessa. No on tietenkin aika paljon itsestäkin kiinni se, että valmistuminen venähtää. Ja nyt kahden vuoden jälkeen sitä tahtoo, että se arvosanakin olisi kaiken vaivan - veren, hien ja kyynelten arvoinen. Nelosta siis lähden tavoittelemaan. En oikein tiedä, mitä opinnäytetyö-Hannani tavoittelee. Välillä tuntuu, ettei oikein mitään. Ymmärrän, ettei hänellä liikene juuri ylimääräistä aikaa, mutta toisaalta tämä tilanne hankaloittaa suuresti minunkin elämääni. Noh. Tiedänpähän ainakin, että tulevaisuudessa teen opinnäytetyöni yksin. Ei kaunoja Hannalle - ei missään nimessä. Se vain tuntuu olevan jo fakta, että itsenäisesti tehtynä opinnäytetyön saa tehokkaammin purkkiin. Ellei sitten parissa olisi toista Hitleriä, joka potkisi persuksille. Meidän tapauksessamme näin ei ole. Meidän tiimissä on kaksi slarvia hedonistia, jotka tekevät kaikkensa, jottei opinnäytetyön eteen tarvitsisi tehdä tikkua ristiin. Erityisen hyviä olemme vieroksumaan työtä, aikatauluja ja ruikuttamaan turhasta.

Iiri, unkari, puola.... Mitä oudompi - sen parempi. Tulinpa tuossa tilanneeksi itselleni unkarin jatko-oppikirjan, vaikken niistä Tartossa opituista alkeistakaan juuri mitään muista. No voipa sitten joskus lueskella itsenäisesti jos on aikaa ja viitseliäisyyttä. Samaan aikaan tulin tilanneeksi myös jonkinlaisen iirinkielen kurssin. Iiriä itseopiskelin jossain vaiheessa aika tehokkaastikin, mutta taisin päästä itseopinnoissa "kirjan" viidenteen kappaleeseen ja sen jälkeen loppui puhti. Mikä näissä oudoissa kielissä oikein viehättää?! Vastaus taisi tulla samassa lauseessa. Ehkä se outouden haaste. Suomi itsessään on todella friikki kieli ja tavallaan moisen kammotuksen taitajana sitä tahtoisi itselle jotakin haastavampaa.

Ja friikkien kielten lisäksi ikuinen opiskelija tahtoisi oppia myös ihan käyttökielen, nimittäin saksan. Olen huomannut, että työnantaja toisensa perään nostelee peukkua ansioluetteloni nähdessään ja huomatessaan, että puhun peräti kuutta kieltä. No jaa. "Puhun". Suomen lisäksi viro ja englanti menevät hyvin, ruotsi joten kuten. Sen sijaan ranskaksi osaan tilata ehkä täytetyn patongin ja venäjäksi osaan kertoa asuinpaikkani. Kielitaitoa toki sekin, mutta enpä lähtisi kehuskelemaan. Kuitenkin tämän kielitaidon lisäksi on ihmetelty saksan kielen puuttumista kielirepertuaaristani. Tämä taas johtuu siitä, että saksa on niin helvetin ruma kieli. Viime aikoina olen toisaalta ajatellut, että tässä jo jonkin aikaan yhdentyneessä Euroopassa saksa olisi ehkä ihan käyttökelpoinen kieli. Etenkin itäisessä Euroopassa saksa ja ranska ovat usein äidinkielen jälkeen ne ainoat osatut kielet. Englanti ei ole läheskään niin takuuvarma maailmankieli kuin luulisi - Itä-Euroopassa ainakaan. Tämän lisäksi saksa on vieläpä melko helppoa. Näin olen ymmärtänyt ainakin. Saksassa on kolme sukua, kuten venäjässä. Lisäksi melko suuri osa sanastosta on johdettavissa englannista ja ruotsista. Ehkäpä aloitan saksan kurssin, kun saan muut opinnot pakettiin.

Kesän jälkeen syksy tulee ja kesäläskit löllyää. Näin tupakkalakon aloitettuani olen vakaasti sitä mieltä, että minun pitäisi aloittaa myös terveellisiä harrasteita. Paskanmarjat. Viime viikolla mietin seesteisenä sitä, kuinka ihanaa olisi nousta viiden aikaan aamulla ja lähteä virkistävälle aamulenkille pirteään loppukesän ilmaan. Paskanmarjat x 2. Ensinnäkin, minä en ole aamuihminen. Toiseksi, minä en ole urheiluihminen. Kolmanneksi, minä urheilin viimeksi ala-asteella (yläasteen ja lukion urheilutunnit menivät lusmutessa). Tämän yhtälön lopputulos taitaa olla se, että aamuisen juoksulenkin todennäköisyys on jokseenkin pieni. Samana seesteisenä iltana tutkiskelin myös Hydrobic-kursseja kansalaisopiston esitteestä. Siihen ehkä jopa kykenisin. Vain 45 minuuttia, maanantai-iltana - ja vieläpä vedessä, jota niin kovin rakastan. Ehkä siinä olisi tarpeeksi matala kynnys minulle. Vielä on aikaa ilmoittautua, nimittäin Hydrobic alkaa vasta syyskuussa. Ehkäpä ehtisin käydä ihan oikeasti sillä aamulenkilläkin ennen sitä. Tai sitten en.

Work work work darling...

2008-08-21T19:36:00.000+03:00

Työsuunnitelmia on ihmisellä oltava. Vuosi tulee Adultassa suomen kielen kouluttajana kohta täyteen, mutta tulevaisuus tuntuu silti epävarmalta. Eikä vähiten epäpätevyyteni takia, vaan jo ihan sopimuksenkin tähden. Tänään muut opettajat kutsuttiin kehityskeskusteluun, mutta ilmeisesti minä saan (tai oikeammin - minun täytyy) jättäytyä keskustelusta pois, koska olen "vain" sijaissopimuksella. Sijaissopimus päättynee syyskuussa ja silloin toivon, että saisin oikean määräaikaisen sopimuksen, jolloin voisin hyvällä omallatunnolla kutsua itseäni "kouluttajaksi" ja vieläpä tarkoittaa sillä ammattinimikettäni.

Mitä työhön tulee, olen löytänyt kutsumustehtäväni. Mikään voima maailmassa ei saisi minua luopumaan tämän tehtävän tavoittelusta. Opetus antaa minulle haasteita ja mahdollisuuksia toteuttaa itseäni. Työssä minulla on mahdollisuus olla luova juuri niillä tavoin, kuin itse tahdon. Välillä tunnen itseni narriksi, välillä stand-up-koomikoksi. Mikä parasta, yhtäkään päivää en ole joutunut katumaan. Jokainen päivä olen ollut kiitollinen siitä mahdollisuudesta, jonka Kristiina (pomo) ja Aurora (kouluttajakollega) minulle antoivat ottaessaan minut, sosionomiopiskelijaraukan, sijaistamaan joskus syksyllä 2007. Toivon, että palvelus on ollut molemminpuolinen.

Kamalinta olisi ehkä kuulla, että joku toinen kouluttaja sanoisi, etteivät opiskelijat ole kehittyneet tai saavuttaneet toivottua tasoa. Kun pistää opena kaiken peliin, niin toivoo, että tasot saavutetaan. Aina se ei mene kuitenkaan niin. Niin kävi mm. ensimmäisen oman ryhmäni kanssa. No toisaalta, voihan se olla, että ensimmäinen ryhmäni oli vain epätasainen. Tämä ryhmä taas on jollakin kummallisella tavalla aivan käsittämättömän hyvä. Heille on siinä mielessä helppo opettaa - mutta toisaalta myös vaikeaa, koska koko ajan täytyy yrittää ylläpitää motivaatiota luokassa.

Suunnitelmana on tulevaisuudessa aloittaa suomen kielen maisteriopinnot ja ehkä jossain vaiheessa hankkia se prkleen S2-pätevyys. Sosionomin koulutuksella en valitettavasti tee paljoakaan. Tietysti se antaa valmiuksia tämänhetkisessä työssä, mutta en viitsi lähteä korkeakoulutettuna pyyhkimään mäkkäripalkalla mummojen perseitä. Niin paljon solidaarisuutta ja hyväntekijää minusta ei löydy. Eikä kai tarvitsekaan.

Ymmärrän vihdoin, mistä olympialaisissa on kysymys...

2008-08-21T19:17:00.000+03:00

Olympialaisia on kestänyt jo lähes kaksi viikkoa ja olen melko urheasti jaksanut seurata kyseistä spektaakkelia. Avajaiset jäivät näkemättä tietyistä syistä johtuen, mutta suurimman osan suomalaisten onnenhetkistäkin olen nähnyt. Aamu on ihana aloittaa kahvikupposella ja annoksella yleisurheiluviihdettä.

Itse olen aina ollut jonkin luokan yleisurheilufani, vaikken penkkiurheilijaksi itseäni laskekaan. Joskus teininä tuli katsottua eliittikisoja ja kansainvälisiä kisoja enemmänkin ja tiesin urheilusta yhtä ja toista. Siihen aikaan suosikkiurheilijani oli pika-aituri Manuela Bosco, joka taitaa olla näyttelijän opissa Italiassa tällä hetkellä. Harmillista, sillä Manuela oli todella suuri lupaus ja olisi voinut tahtoessaan rikkoa kaikki ennätykset ja juosta jopa alle 13 sekunnin. No mutta... Tällä viikolla onnistuin faniutumaan jossain määrin uuteen urheilijaan, Jelena Isinbajevaan. Isinbajeva tempaisi mojovat itkukonsertot omissa kultajuhlissaan ja se jollakin tavalla sai minutkin ajattelemaan, kuinka suuri juttu kilpaurheilu monille ihmisille on.

Jos kenttäratsastus ei kiinnosta, niin välillä olympialaisista tulee omaksuttua toisenkinlaisia kokemuksia... Tänään olin vähällä muljauttaa silmäluomeni, kun näin portugalilaisen Nelson Évoran hyppäämässä kolmiloikkapaikalla. Vaikka yleensä pidän tämän sortin mielipiteet oman pääni sisällä, niin pakko on todeta, että miehelle on kyllä annettu melko suurella kauhalla navan alle. Samalla tavalla on luoja palkinnut myös kanadalaista ponnahduslautahyppääjää, Alexandre Delaspieta. Potria poikia molemmat!

Suomalaisten olympiamenestys on ollut melko mukavaa ja ehkäpä noita mitaleja tulee vielä lisääkin viikonlopun aikana, kun keihäskolmikko ja kajakkimelojat pääsevät esittämään finaalisuorituksensa.