perjantai 5. syyskuuta 2008

Ei se koko, vaan miten sitä käyttää

Nimimerkki "Juha" kirjoitti Helsingin Sanomien keskustelupalstalla 27.8.2008 seuraavaan sävyyn:
Suomen tulisi tunnustaa Ahvenanmaan itsenäisyys ja samalla sulkea kaikki rahahanat Ahvenanmaalle. Säästyisipähän verovaroja ja paljon. Ahvenanmaa on rahareikä Suomelle josta tulisikin päästä eroon.

Ja sitten Putinille työsarkaa: seuraavat valtiot kaipaavat myös itsenäisyysjulistuksia: Aramoana, Brittiläinen Etelä-Florida, Forvik, Ladonia, Lagonia-Saaret, Minerva, Rose Island, Sealand, Trinidad, Somalimaa, Nagorno-Karabakh, Transnistria, Pohjois-Kyproksen Turkkilainen Tasavalta, Taiwan, Kurdistan, Formosa, Manchukuo, Tiibet, Anjouan, Aceh, Rhodesia, Katanga, Yucatánin Tasavalta.

Venäjä taas voisi omalta alueeltaan tunnustaa seuraavat alueet itsenäisiksi: Adygea, Bashkortostan, Tsetsenia, Chuvashia, Dagestan, Don Cossackia, Ingushetia, Kabardino-Balkaria, Kaliningradin Oblasti, Kalmykia, Karachay-Cherkessia, Karjala, Komi, Kuba, Mari, Pohjois-Ossetia, Mordovia, Saame, Tatarstan, Udmurtia, Vepsia, Votia.


Sitten kaikilla olisi itsenäisyys ja kaikki olisivat tyytyväisiä. Jos tälle tielle on lähdetty niin jatketaan sitten sillä loppuun asti eikä mitään tuplastandardeja.

Koko ei todellakaan ole maailman politiikassa näkyvyyden este. Joskus tarvitaan vain iso tunnettu maa ja riittävästi kääpiövaltioksi pyrkivän maapläntin alueella sijaitsevia luonnonvaroja yllykkeeksi. Edellä mainittu lainaus oli reaktio edellisen päivän uutiseen, jossa kerrottiin Venäjän tunnustaneen Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyyden. Etelä-Ossetian ja Abhasian tilanteeseen puuttumatta ja kenenkään osapuolen puolelle asettumatta, ryhdyin tänään pohtimaan, onko pikkuvaltioiden synnylle oikeasti maailmassa tarvetta vai ovatko kääpiövaltiot vain emovaltojensa pelinappuloita. Onhan Ranskallakin Monaconsa ja Luxemburginsa, Italialla San Marinonsa, Espanjalla Andorransa sekä muinaisella Itävalta-Unkarilla Liechtensteininsä. Isolla Britanniallakin on toki Gibraltarinsa, mutta tuota eivät ole sentään älynneet vielä itsenäistää. Tosin tarpeetontahan se olisi, koska Iso-Britannia hyötyy huomattavasti enemmän kansanyhteisöstään, jota on saanut riistää jo pian sata vuotta.


Kuinka suuri on todellisuudessa näiden kääpiövaltioiden merkitys emämaillensa? Onko yksinkertaisesti ymmärrettävä niin, että esimerkiksi monacolaiset ovat vain niin kulttuurisesti ja kielellisesti yhtenäistä ja isänmaallista kansaa, ettei kyseinen maa olisi voinut olla muodostumatta. Tähän saamme vastauksen Monacon historiasta. 1918 tehdyn Versailles'n rauhansopimuksen mukaan "Monacon tulee myötäillä ranskaa kaikissa poliittisissa, sotilaallisissa ja taloudellisissa asioissa". Käytännössähän tämä tarkoittaa siis myös yhtä ylimääräistä ääntä YK:ssa sekä muissa maailmanpolitiikan kannalta tärkeissä elimissä. YK:n jäsen tosin Monaco on ollut vasta vuodesta 1993 lähtien.


"No siitä ministeri on semmosta mieltä että Ahvenanmaa kannattais ensin esimerkiks vuokrata hurreille...", sanaili Uuno Turhapuro lehdistölle appiukkonsa pyrkiessä tasavallan herra presidentiksi. Ironista kyllä, tämä lause ei liene junttikansan keskuudessa myöskään erityisen vieras. Vai onko ajatus Ahvenanmaan myymisestä ruotsalaisille tai Ahvenanmaan itsenäistämisestä niinkään erikoinen? Jo alun perinkin Ahvenanmaa liitettiin Suomeen vuonna 1921 vastoin ahvenanmaalaisten toiveita. Herää kysymys, miksi he eivät ole siis itsenäistyneet?! Onhan Ahvenanmaalla huomattavan laaja itsehallinto sekä jonkin verran myös kansallisia tunnuksia, kuten oma lippu, oma postilaitos sekä hiljattain ilmestynyt oma verkkotunnuspääte (.ax).


Abhasian ja Etelä-Ossetian sekä Ahvenanmaan asemassa olevia epäitsenäisiä alueita maailmassa on vähintäänkin kymmeniä. Jos mukaan lasketaan vielä mikrovaltiot ja kiistanalaiset reservaatit ym., niin määrä voidaan laskea jo useissa sadoissa. Onko maailmassa jo liikaa valtioita, kysyn minä? Forvikin kruununalusmaan (Crown Dependency of Forvik) johtaja, Stuart Hill, vastaisi tähän kysymykseen epäilemättä "ei". Stuart on nimittäin julistanut 21.6.2008
itsenäiseksi Skotlantiin kuuluville Shetlannin Saarille oman itsenäisyyteen pyrkivän tukikohtansa, tarkoituksenaan itsenäistää ennemmin tai myöhemmin koko Shetlannin saaret. Stuart on kirjoittanut myös kirjeen itse Yhdistyneiden Kuningaskuntien kuningattarelle, Elisabeth toiselle, mutta vastausta kirjeeseen ei ole tähän mennessä tullut. Forvikin Saaren historiasta ja nykypäivästä voit lukea lisää täältä. Kyseisellä sivustolla voit myös anoa saaren kansalaisuutta.


Minäkin perustin pienenä takapihalle oman valtion. Tein sille lipun, loin sille kielen ja olisin säveltänyt kansallislaulunkin jos olisin osannut. En vaan millään muista sen nimeä...

Ei kommentteja: