Dana International voitti Euroviisut vuonna 1998. Silloin keskustelut kääntyivät tuon tuosta naisen ulkomusiikillisiin avuihin, joihin eivät kuuluneet pelkästään hyväluustoiset kasvot, taivaallinen uuma ja uhkea povi. Tuohon aikaan kiinnosti enemmän se, miten ne oli saatu aikana. Dana International ei ollut kummoinen laulajatar eikä laulunsakaan ollut ennenkuulumaton. Israelin edustus oli enemmän kauniisti koristeltu paketti, jossa transsukupuolisuus näytteli keskeistä osaa. Ei ollut siis lainkaan ihmeellistä, että laulajattaren transsukupuolisuus otettiin laulukilpailussa keskeiseksi puheenaiheeksi. Tämän jälkeen Eurovision laulukilpailu on houkutellut enemmän ja vähemmän tyttöileviä miehiä. Niinpä niin. Tyttöileviä. Danahan ei ole "tyttöilevä" sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan viralliselta sukupuoleltaan nainen, miehiseen vartaloon syntynyt, mutta naisena elämäänsä elänyt.
Dana kuitenkin raivasi polkua transsukupuolisuuden lisäksi myös muille laajemmille sukupuolikäsityksille, paitsi Eurovision laulukilpailussa, myös mediassa. Nyt toki Eurooppa on unohtanut jo Dana Internationalinkin. Eurovisiokansan keskuudessa hänen mullistava työnsä heteronormatiivisuutta vastaan vielä muistetaan. Nykyisin mediaa ei hetkautetakaan ihan helpolla. Uutisotskikoihin tänä päivänä päästäkseen on vähintäänkin oltava raskaanaoleva mies. Sekin alkaa olla jo vanhaa uutisointia. Lukijakunnat on kyllästetty sukupuolten kirjolla niin, ettei sukupuolisuudesta löydy enää ammennettavaa. Kukapa tietää, minkälaista sukupuolinäkökulmaa tulevaisuus tarjoaa.
Elämäni toinen virallinen ja julkinen tyttöilykokemukseni osui tälle kesälle. Osallistuin viisufanileirin Miss Jongunjoki-kilpailuun, joka on humoristinen sekä miehille että naisille tarkoitettu "kauneuskilpailu". Viime vuoden toinen sijoitus kirkastui tänä vuonna ykköseksi. Vaikka en tunnekaan olevani omimmillani naisten vaatteissa, niin kieltämättä voitto tuollaisessa friikkisirkuksessa hivelee sieluni narsistisimpia nystyjä. Tyttöily oli aika vapauttava kokemus - olla vapaa kaikista yhteiskunnan normeista. Kaikista?! Eikö heteronormatiivisuus ole vain yksi yhteiskunnan normi muiden joukossa? Ehkäpä sukupuolen merkitys on meille suurempi kuin ajattelemmekaan. Kaikesta huolimatta luulen, että on ihan tervettä olla yhteydessä oman itsen kaikkiin sukupuoliin. Liika musta-valko-ajattelu rajoittaa maailmaa. Täytyy olla mahdollista myös romuttaa raja-aitoja ja kokeilla omia rajoja. Me itse olemme itsemme pahimmat kriitikot. Jokainen meistä voi olla tyttö - ja nättikin, olematta kuitenkaan transvestiitti, transsukupuolinen, drag-neito, hermafrodiitti tms. Eikä se ole naurun asia. Silloin muitakin naurattaa, jos osaa nauraa itselleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti