Ensimmäinen ulkomaanmatkani suuntautui Tukholmaan syksyllä vuonna 1986. Olin kitarisaleikkauksen toipilas ja jälkitarkastuksen jälkeen äiti ja isäpuoli yllättivät minut Tukholman reissulla. Viking Linen tuon ajan suurin paatti, Mariella, sai vieraakseen uteliaan, ylipainoisen ja ujon pikkupojan. Tuolta matkalta muistan parhaiten ensimmäisen pallomerikokemuksen sekä karkkikepit, joita ei taida enää mistään saada.
Pääministeri Olof Palme oli kuollut juuri aikaisemmin samana vuonna ja minä draamantajuisena 5-vuotiaana tahdoin myös vierailla Palmen kuolinpaikalla. Oli aika sykähdyttävä kokemus. Tuohon aikaan Tukholmassa oli myös valtava lelukauppa "Stor & Liten", josta tuli pienen Tonin pyhiinvaelluskohde vielä useaan otteeseen. Vuoden 1987 jälkeen olen käynyt Tukholmassa vähintään 15 kertaa. Joka ainoa kerta rakastun tuohon kaupunkiin vähän lisää. Tukholma on ehdottomasti kaupunki, jossa voisin kuvitella joskus asuvani.
TARTTO
Vuoden 2001 syksyllä eräs myöhäisteini-ikäinen nurmijärveläinen poika lähti etsimään itseään Viroon, tavoitteena tulla takaisin valtiotieteiden maisterina. Kuten historia kertoo, tämä unelma jäi toteuttamatta. Tartto oli kuitenkin minulle unelmien kaupunki lähes kolmen vuoden ajan. Asuntoni sijaitsi kamalassa vanhassa "Hrushovkassa", joka oli rakennettu aivan kaupungin vanhaan keskustaan, 1000 vuotta vanhan kirkon viereen. Tartto oli ensimmäinen kaupunki, jossa sain kokeilla omia siipiäni. Ikaros lensi minun tapaani kuitenkin liian lähelle aurinkoa ja vahasiivet sulivat. Palasin Suomeen keväällä 2004 ja samana vuonna aloitin sosionomiopinnot. Tartto on yhä minulle omanlaisensa suojalinnake, jossa tunnen, että ajatukset voivat kulkea vapaasti. Suojalinnakkeessani voin olla oma itseni kaikkine erikoisuuksineen eikä kukaan voi sanoa, kuinka minun tulisi elämääni elää. Tarttoon ikävä on aina suuri - ehkä vielä joskus palaan.
NIZZA
Nizzaan liittyy paljon henkilökohtaisia kokemuksia. Nizzaan matkustin yhdessä lukion ranskan ryhmän kanssa - eli minä ja parikymmentä tyttöä. Ei tarvitse käyttää paljon mielikuvitusta ymmärtääkseen, että olin tuossa seurassa aika yksin. Yksinäisyys ei ollut täysin huono asia. Illat kuljin Nizzan rantabulevardia, istuin betoniporsailla ja tuijotin merelle niemennokasta lähteviä lentokoneita. En ole ehkä koskaan tuntenut vastaavaa vapaudentunnetta. Nizzassa olin vähällä uskaltautua raottamaan kaappini ovea myös itselleni. Selasin ahkerasti turistioppaasta kaupungin vähemmistöbaarien tarjontaa, mutta en kuitenkaan uskaltanut lähteä sellaiseen tutustumaan, vaikka laillisessa iässä olinkin.
TAORMINA
Taormina on paratiisi maan päällä. Rakkauteni Italiaan syttyi tuossa pienessä kaupungsissa, joka tuntuu hengittävän päivin ja öin, mutta etenkin öin - aivan kuten minäkin. Vaikka Taorminan matkastani on aikaa kohta 20 vuotta, voin vielä kuulla sirkkojen sirityksen viileässä yössä. Menipä taas runolliseksi. Taorminassa maistoin ensimmäistä kertaa italialaista jäätelöä, joka oli taivaallista. Sen jälkeen suomalaiset jäätelöt eivät ole maistuneet enää miltään.
PARIISI
Olen ollut pariisissa vain muutaman päivän, mutta silti kaupungin tunnelma ja romanttinen miljöö jäivät mieleeni pysyvästi. Söpö latinalaiskortteli oli niin romanttinen tunnelmaltaan, että melkein pahaa teki. Pariisin kansainvälinen ja hektinen tunnelma sai minut hetkeksi tuntemaan itseni incognitoksi. Olin yhtenä muiden joukossa - outo muukalainen, sivusta seuraaja. Pariisi tarjosi myös mukavasti kontrastia. Pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta Ranskaan suunnanneena olin järkyttynyt nähdessäni suurkaupungin laitamilla lautoja ikkunoissa ja suoranaisia ghettoja. "Welcome to the real world", Toni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti