Tonin Blogi: Camppii ja kitschii

Camp- ja kitsch-käsitteet kulkevat käsi kädessä aina euroviisuista puhuttaessa. Kyseiset ilmiöt toki ulottuvat myös muuhun kulttuuriin ja arkipäiväänkin. Käsitteet tulevat todeksi niin pop-taiteessa kuin matkamuistomyymälöiden hyllyillä. Mutta mitä nämä käsitteet oikeastaan tarkoittavat?

Camp-sana tulee ranskan kielen verbistä "se camper", joka tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin suomen "tehdä vaikutus". Camp-kulttuurin ilmentymiksi kutsutaan juuri niitä populaarikulttuurin ilmiöitä, jotka ovat suosittuja juuri siksi, koska ne ovat mauttomia, outoja tai yliampuvia - joskus jopa huonoja. Kitsch taas tulee saksan kielestä, jossa se tarkoittaa rojua tai krääsää. Kitschillä tavallisesti tarkoitetaankin tyylittömiä taide- tai koriste-esineitä - ja ylipäänsä teollista Hongkong-rihkamaa. Kitschiin liittyy usein myös vahva tunnelataus, tosin hyvin epäaito sellainen. Kitsch ei kuitenkaan rajoitu pelkästään tavaraan, vaan sillä on myös kulttuurissa oma merkityksensä. Kitsch voi olla nostalgista, värikästä ja humoristista. Esimerkiksi Abbaa pukeutumisineen pidettiin kitschinä eikä kovin moni silti pitänyt Abbaa musiikillisesti mauttomana, outona tai epäaitona. Kitsch on myös aina yhteydessä vallitsevan yhteiskunnan ja kulttuurin makuseikkoihin. Itse olen ollut todistamassa sitä, kun kouluttajakollegalleni annetaan räikeän sateenkaarimaalattu vilkkuva ja soiva fajanssinen jouluhirvitys, joka varmasti Thaimaassa ansaitsisi aitiopaikan olohuoneessa, mutta pohjoismaisessa Ikea-kodissa se piilotetaan kellarin pimeimpään nurkkaan.

Euroviisuissa kitsch ja camp ovat olleet läsnä jo alusta lähtien. Alussa se kaikki oli ehkä enemmän aikasidonnaista - eli siis sitä, jolle me tänään naureskelemme, kun vanhoja euroviisuvideoita katsomme. Kitsch ja camp saivat täysin erilaisen arvon kuitenkin silloin, kun niiden merkitys euroviisuissa ymmärrettiin. Viimeistään 1970-luvulla euroviisuesityksetkin alkoivat täyttyä värikkäistä vaatteista, kimalteista ja koreografioista, joilla pyrittiin tehostamaan musiikin vaikutusta. Mikäpä olisi euroviisufanille sen uskottavampi rakkauslaulu, kuin tuulikonein ja pukutempuin tehostettu sävelmä kolmella modulaatiolla, joka vielä päättyisi artistin kyynelehtimiseen. Tuossa esimerkissä ehkä kiteytyy euroviisumaailman camp- ja kitsch-ajatusmaailma. Tänä vuonna viisulavalla nähdään ainakin aprikoosinkivi, paljettishortsit, perhosen siivet ja tietenkin tuulikone. Kaikki tuo on campia ja kitschiä tyynni.

Euroviisujen pukutempuista kohahdettiin vuosituhannen vaihteessa. Lehdistö reagoi merkittävästi siihen, miten euroviisuista on tullut yhdenlainen visuaalinen telmimiskenttä, jossa rajoittavana tekijänä on ainoastaan kolme minuuttia sekä televisioyhtiön euroviisubudjetti. Euroviisujen pukutemppujen historia on kuitenkin jo vähintäänkin 70-luvulla - riippuen tietysti siitä, mikä lasketaan pukutempuksi. Tuulikoneet taas tulivat euroviisuihin Carolan viisuvoiton myötä vuonna 1991. Tosin Carolan jälkeen tuulikonetta käytettiin seuraavan kerran näkyvämmin vasta reilusti seuraavalla vuosituhannella. Viimeistään Carolan toinen euroviisuyritys vuonna 2006 laukaisi uudestaan tuulikonevillityksen. Vuonna 2009 Moldovan laulun aikana ihmettelin suuresti, miksi niin lennokas koreografia edes tarvitsee tuulikonetta. Samaten saman vuoden Viron laulun yhteydessä taivastelin, miten erikoiselta näyttää Viron laulajan tukka, joka on tärkätty niin huolellisesti, että tuulikoneen käynnistyessä neidon hiukset avautuvat kuin ladon ovet. Kaikki tämä johtuu tämän päivän euroviisujen ajatusmaailmasta. Tämän päivän euroviisut tarvitsevat camp- ja kitsch-elementtejä. Kuka jaksaisikaan katsoa neljääkymmentä lauluesitystä täysin ilman muita virikkeitä. Onhan meillä taivasteltavaa oltava!

Seuraavassa esimerkkejä eri vuosikymmenten camp- ja kitsch-arvoja ihannoivista esityksistä. Mikä on sinun mielestäsi campeintä ja kitscheintä euroviisuissa? Miksi? Kommentoi ja kerro!

Iso-Britannia 1959: Teddy Johnson & Pearl Carr - Sing little birdie