Eurovision laulukilpailu käynnistyy tänään illalla kello 22.00 Suomen aikaa ensimmäisellä semifinaalilla. Juuri tällä hetkellä Fornebun Telenor Arena valmistautuu ensimmäisen semifinaalin toiseen kenraaliharjoitukseen. Moskovaan verrattuna erikoista on se, että artistit joutuivat esiintymään kaikissa kenraaliharjoituksissa lähes tyhjälle salille.
Tämän vuoden euroviisuja juontaa kolmikko, kaksi naista ja yksi mies. Juontajien englannin kielen taidosta olisi kommentoitavaa, mutta toisin kuin viime vuonna, tänä vuonna juontajat tuntuvat suoriutuvan omista töistään kunnialla.
Kilpailun avaa Moldova. Vielä teknisissä harjoituksissa viime viikolla Moldovan laulajattarella oli jonkin verran äänessään vireongelmia, mutta mitä lähemmäs h-hetki tulee sitä paremmin Olia tuntuu laulamistaan petraavan. Todella voimakas aloitus tämän vuoden kilpailulle. Olia on verhottu voimakkaaseen siniseen silmämeikkiin, jota on käytännössä ympäri naamaa. Laulajattaren Lady Gaga-henkinen pukeutuminen sekä saksofonistin kaksimieliset instrumenttiinsa kohdistuvat tanssiliikkeet herättävät mielipiteitä varmasti puolesta ja vastaan.
Toisena lavalle esitetään Venäjän pateettinen (huumori)vuodatus. Jostakin syystä Venäjän esitys tuntuu tällä kertaa vaikuttavan huomattavasti voimakkaammalta livenä kuin esimerkiksi Venäjän karsinnassa, josta esikatseluvideokin oli pätkästy. Huumoria tai ei, hyvin mies laulaa. Peter on puettu tähänkin esitykseen arkisesti halpahallivaatteisiin. Tuulikoneen merkitystä en tässä esityksessä ymmärrä, mutta ehkäpä sekin on sitten osa tätä huumoria, jota en ymmärrä. Ei jatkoon.
Viron esitys on yksinkertaisen tyylikäs ja ammattitaitoinen. Porukka laulaa hyvin ja pukeutuminen mukailee ehkä 1960-luvulta tuttuja samettisia linjoja. Kovin David Bowie-hengessä mennään. Mahdollisesti tuomaristomenestyjä. Esitys sinänsä ei ole muuttunut Viron kansallisesta karsinnasta juurikaan (jos joku on sattunut sellaista katsomaan). Musta hevonen?
Slovakian Kristina ei ole muuttanut esitystään juurikaan sitten Slovakian karsinnan. Vihreissä sävyissä mennään ja töppöset iskevät suorastaan kipinää. Kaunis Kristina laulaa paremmin ja varmemmin kuin koskaan aikaisemmin ja se onkin selkeästi paras parannus esityksessä sitten Slovakian kansallisen karsinnan. Esitys on erittäin visuaalinen ja toimii televisiokuvassa varsin mukavasti. Tiedossa ehkäpä Slovakian surullisen viisuhistorian paras euroviisusijoitus?
Toistaiseksi illan suurimpien aplodien myötä esiintymään astuu Suomi. Suomen esityksessä lava on sini-valkoinen - tuskin välttämättä delegaation omasta pyynnöstä, sillä tänä vuonna sinisävyisiä lavoja on monellakin maalla. Sini-valkoinen sopii Suomen esitykseen kuitenkin loistavasti. Suomi esiintyy erittäin lennokkaasti ja inspiroi kansainvälistä lehdistöä tanssiin asti. Esitys toimii erittäin lennokkaasti ja näyttävästi. Luonnollisuutta, positiivisuutta, tyylikkyyttä! Yllätyksen ainekset saattavat hyvinkin olla kasassa!
Suomen esityksen jälkeen on lyhyt paussi.
Latvian Aisha on myös parantanut laulamistaan jopa tämän turnauksen aikana huomattavasti. Ensimmäisissä harjoituksissa Aisha veti vielä vahvasti epävireessä ja jopa ihan rehellisesti nuotin vierestä. Vielä tälläkin hetkellä Aishalla on hankaluuksia matalampien äänien kanssa, mutta ensimmäisen minuutin jälkeen esitys alkaa miellyttää myös korvia. Esitys kuvakulmineen on visuaalisesti kaunis. Lava on pääosin jälleen sinivoittoinen ja Aishalla on päällä satiinia ja kasvoissaan kevyen luonnollinen meikki. Latvian karsinnasta tutut pyykkimuijat on jätetty kotiin. Jos Aishan livelaulu onnistuu myös suorassa lähetyksessä, on finaalipaikka melko varma.
Balkan-musiikin elävä legenda Goran Bregovic on Serbian sävelmän takana. Esittäjäksi laululle valittiin Milan Stankovic, jonka pottamainen hiuskuosi ei ole muuttunut Osloonkaan mennessä. Esityksessä on mukana kaksi naistaustalaulajaa ja kaksi miestanssijaa. Kuten ei ollut Latvialla pyykkimuijia, ei ole Serbiallakaan kansantanssijoita. Esitys itsessään jättää laimeaksi, vaikka laulu itsessään pistääkin nilkan väpättämään. Hyvin todennäköinen finalisti kuitenkin.
Viikon varrella diivamaisesta asenteestaankin tutuksi tullut Bosnian Vukašin Brajić esittää laulunsa rock-henkisen musta-valkoisissa puitteissa punaisessa pikkutakissa. Ei kannattaisi diivailla, jollei ole parempaa biisiä. Sekavaa lavahengailua, keskinkertaista laulamista ja turhaa mahtipontisuutta heikosti kantavalla sävelmällä. Harvinaisen epäkiinnostava biisi, esitys ja artisti. Ei missään nimessä jatkoon.
Viisuviikkojen symppispalkinnon voittajaksi taas voisi olla hyvinkin ehdolla Puolan Marcin, joka on laulanut lähes täydellisesti kaikissa harjoituksissa - eikä tämäkään harjoitus ole poikkeus. Laulu itsessään on toki ehkä hieman vaikeasti avautuva, mutta mikäli tuomaristot arvostavat hyvää laulajaa, on tämä finalistimateriaalia. Lava on taas sininen ja seuraa lavalle Marcin on saanut kansanasuisista puolalaisdaameista. Loppua kohden sävelmä kasvaa uskomattomiin mittoihin. Erittäin mahtipontista. Toisin kuin Bosnialla, Puolalla esitys on hallittu loppuun asti.
Belgian Tom esiintyi erittäin karismaattisesti. Belgian karsintojen aikaisesta risupartaisesta muusikonrentusta on kuoriutunut söpö anopin unelma, joka varmasti varastaa ainakin pikkutyttöjen tekstiviestiäänet. Belgian balladi on kilpailun ensimmäinen balladi, jonka jaksaa kuunnella ja katsella loppuun saakka. Pitäisin Belgiaa myös lähes varmana finalistina.
Belgia ei esityksessään turvautunut korniuksiin, toisin kuin Malta, joka on tuonnut lavalle lokin. Maltan nuori Thea uskalsi bilettää vielä koko viime viikon, kun äiti ei ollut saapunut kaupunkiin. Myöhäiset illat eivät silti kuulu Thean lauluäänessä, joka toimii erittäin hienosti. Jälleen kerran sinistä taustaa vasten esiinnytään. Vaikka tämä laulu olisi voinut edustaa Maltaa jo lähes 20 vuotta sitten, uskon, että lauluääni ja paatos kantaa finaaliin saakka. Onhan Maltan kilpailunumerokin sille otollinen.
Seuraavasta esityksestä ei kyllä tule ensimmäiseksi mieleen Albania. Albanian taustalla on tummahipiäisiä amerikkalaisvahvistuksia ja Julianakin on ottanut tyyliinsä enempi vaikutteita Madonnalta kuin albanialaisilta supertähdiltä. Albanian artistilla laulu kulkee ja kyllähän tuo biisikin svengaa kuin hirvi, vaikka kovin tuttuja sanoituselementtejä onkin käytetty. Sini-puna-valkoinen lava on toistaiseksi ehkä tämän semifinaalin näyttävin. Finaaliin.
Ja kansainvälinen toimittajarahvas nosti taas takamuksensa penkeistä jo Kreikan laulun ensitahtien soidessa. Karismaa ei voi ostaa - näin se kyllä on. Muutama äijämäinen tanssiliike on Giorgokselle lisätty, mutta muuten tanssikoreografia on suurimmaksi osaksi taustalla tanssivien miespuolisten kreikkalaisten jumalolentojen vastuulla. Ja parempi niin. Laulaminen on ehdottomasti enemmän Giorgoksen juttu. Kyllä tämä rytmi menee suoraan jalan alle. Pressikeskuksen raikuvien aplodien myötä ehdottomasti finaaliin.
Portugalin nuoren Filipan lauluoppi ei ole mennyt hukkaan. Violetti-pinkki-sävyisellä lavalla tyttö esiintyy aikuisen varmuudella ja löytää kamerakulmat vaivatta. Tällä ilmeikkäällä söpöläisellä on myös kaikki mahdollisuudet finaaliin, jos vain Disney-balladi avautuu myös puhelinäänestäjille. Näyttävä esitys.
Taas pieni paussi.
Makedonia on päättänyt pistää kaikki valttikortit kolmeen minuuttiin. Sinänsä Gjoko ei ole hullumpi laulaja, jos ei nyt mikään mieleenjäävinkään. Karisma-asioissa Gjoko kilpailee samassa sarjassa Kreikan artistin kanssa. Musiikillisesti yhdistyy ihan kiva peruspoppi, rock-elementit ja täysin turha hiphop. Ainoa asia, mikä esityksestä puuttuu on taustatanssijoiden vaatetus. Melkein poskia punottaa. Kokonaisuus kusee. Jos tämä pökäle menee näillä keinoin finaaliin, menetän täydellisesti uskoni euroviisuinstituutioon. Eieiei.
Tänä vuonna Valko-Venäjän laulu lauletaan kielellä nimeltään valkovenäjänenglanti. Jos perhosista laulaminen tuntuu mielestäsi kornilta, se ei kuitenkaan ole mitään verrattuna audiovisuaaliseen kokemukseen, jonka tulette kaikki kokemaan tänä iltana. Neidot jollottavat vahvan camp-hengessä kullan, hopean ja pronssin värisissä paljettihirvityksissä. Miehet ovat reilusti siisteissä puvuissa. Loppukiihdytyksissä neitosten selkään rävähtävät perhosten siivet ja Tiimarin joulualennusmyynti onkin valmis alkamaan. Tämän esityksen jälkeen ripuloin glitterisuihketta. Eiköhän tämä finaaliin kuitenkin mene.
Illan viimeinen esitys tulee Islannista. Hera Björk on opiskellut laulutekniikkaansa Tanskassa ja upeastihan tuo vetää. Tämä hi-energy-esitys on ehdotonta finalistimateriaalia etenkin siitä syystä, koska itse kilpailussa ei ole edellisvuosista poiketen paljonkaan tanssittavaa dance- tai teknomusiikkia. Sini-valkoiselle lavalle Hera kävelevine taustakuoroineen saapuu punaisissa.
Postikorteista kerrottakoon sen verran, että tänä vuonna on pysytty simppelillä linjalla. Areenataustaa vasten näytetään kussakin maassa kuvattua kuvamateriaalia kyseisten maiden viisufaneista. Suomen oma postikorttihan kuvattiin Senaatintorilla huhtikuussa.
Toni kiittää ja toivottaa kaikille miellyttävää semifinaali-iltaa. Nyt täytyy lähteä valmistautumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti