sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Puolikas elämä, osa 15/?

Voi Facebook-ryhmät sentään! Taas olin nähtävästi huono vammainen mielipideautomaattien mielestä. Ilmeisesti mielipiteeni olivat vääriä, kun mielestäni sikamaiset hinnat eivät olleet tarpeeksi sikamaisia. Leimauduin kai myös jonkin sortin porvariksi, mikä oli ehkä se pahin läpsäisy punoittavalle poskelleni. Minusta noin 20 % lisähinta esteettömistä erityispalveluista ei ole rikos ihmisyyttä kohtaan. Se ei ole myöskään tyhmä, joka pyytää. Eipä niiden invakyytien ja -järjestelyiden organisoiminen itsekään täysin ilmaista ole. Ja jos tahtoo budjettimatkailla, niin siitä sitten järjestelemään. Itse kykenisin toimintakykyni puolesta liikkumaan jo enimmäkseen ihan itsenäisestikin, mutta huonoraajaisena sysään mieluummin liikkumishaasteet muiden ongelmiksi, vaikka sitten härskimmästäkin lisämaksusta. Se on tyhmä, joka maksaa tieten tahtoen liikoja.

No se siitä. Mielensäpahoittaja olen minäkin luonteeltani. Eilen sai oikein kisailla saadakseen pahan mielensä asianmukaisesti kuuluville, kun niin moni oli Melodifestivalen-voittajasta tai -kilpailusta joko pöyristynyt tai muuten vaan eri mieltä kuin minä. Tänään pyörin taas imurin kanssa keskilattialla ihan hyötyliikuntahengessä. Nyt alaselkä ja kyljet lyövät lieskoja. Kyseinen urheilusuoritus kesti alle 10 minuuttia. Sinne katosi hetkeksi mielenpahoituskin.

Palasin ryhmään. Joku Helena ei oikein osannut käyttää sosiaalista mediaa. Onneksi olen nuorisoa, ajattelen, minä 35-vuotias, nuori AVV (ICH) -selviytyjä. Palasin ryhmään ja kerroin aikuisen rehellisesti, että olen itse aika tuore tämän vammani kanssa, joten en oikein edes tiedä, miten lähteä itsenäisesti liikkeelle esim. hotellien ja oheispalvelujen (kuten kyytien) etsinnässä, vaikka olen toki varannut jo vuosien ajan itse lennot ja hotellit sun muut entisen toimintakyvyn omanneena. Mieluummin maksan jopa reiluhkon ekstrahinnan siitä hyvästä, ettei minun tarvitse pohtia liikkumiseen liittyviä asioita. Kieltämättä tuo Matka-agentit-firman Islannin matka, alkaen 1600eur neljältä vuorokaudelta on aika suolainen hinta esteettömästä matkasta, vaikka pakettiin kuuluukin retki(ä) ja kuljetus/kuljetuksia.

Kaikista mieluiten pahoittaisin mieleni kollektiivisesti samanmielisten kanssa. On hyvin hankalaa löytää ihmisiä, jotka jakaisivat täysin samanlaisia mielipiteitä kanssani. Osittain siksikin, ettei minua hirveästi kiinnosta muiden ruikutukset, kun omillekaan ei tunnu löytyvän ymmärtäjiä. Mitäpä, jos olenkin itse väärässä? Mutta se ei ole mahdollista. Kuten tänään jo kerroin vieraallenikin, olen absoluuttisen oikeassa. Se henkilö, joka on eri mieltä, on absoluuttisesti väärässä. Mitä muutakaan hän voisi olla, jos minä kerta olen absoluuttisesti oikeassa? Minä tiedän kyllä, mihin suuntaan elämäni pitäisi mennä. En tarvitse vaihtoehtoja. Jos koen tarvitsevani, ilmoitan siitä kyllä.

Tänään on ollut hauskin sunnuntai aikoihin! Meillä kävi vieraita. Minulle tuotiin intialaista ruokaa ja vähän punaviiniäkin. Saavutin ehkä pienen hiprakan. Yksi vieras haki vähän olutta. Mutta minä en tunne arkea. Punaviinin juomista seurasi ystäväni, lääkäri. En tiedä, tekikö se mistään yhtään hyväksyttävämpää. Nyt ovat kotiutuneet niin lääkäriystäväni kuin tulevat rauhannobelistiystäväni. Olen ehkä nyt hieman juovuksissa sunnuntai-iltana. Miten kohtuutonta teitä työssäkäyviä raukkoja kohtaan - joku siellä jossain Kantsussa dokaa arkena ja saa päivärahaa. Olenko pohjalla? Noidunko ilmoille uutta aivoverenvuotoa? Minä tiedän kyllä, mihin suuntaan elämäni pitäisi mennä. En tarvitse vaihtoehtoja. Jos koen tarvitsevani, ilmoitan siitä kyllä.

Ei kommentteja: