maanantai 7. maaliskuuta 2016

Puolikas elämä, osa 9/?

En ole varmaankaan koskaan onnistunut kirjoittamaan mitään yhtäjaksoisesti näin pitkään, kuin tätä ruikutuksen riivaamaa blogisarjaa. Alussa pelkäsin, etten jaksaisi keskittyä edes yhden kappaleen kirjoittamiseen tai tekstini olisi pelkkää kirjoitusvirhettä, mutta yllättäen tekstiä tulee helpohkosti, eivätkä neuropsykologiset häiriöt ole ainakaan silmiinpistävästi ilmoitelleet itsestään. Kun lueskelin kirjoittamiani tekstejä, niiden sävy oli silmiinpistävän negatiivinen, jopa masentava. Tokihan elämässä nyt tapahtuu positiivisiakin asioita, mutta yleensä joka päivä olen kyllä harmistunut jostakin. Tässä kirjoituksessa ajattelin kuitenkin keskittyä positiivisiin asioihin, "puolikas elämä" voikin olla puoliksi täyttä.

Mitä kuntoutumiseen tulee, niin kädessä alkaa olla jo liikettä ja kädestä on alkanut olla suunnilleen suhteessa yhtä paljon haittaa kuin hyötyä. Se, että käsi oli "koko ajan tiellä", olikin oikeastaan hyvä asia sitten lopulta. Olin huomioinut käden ja se sai aivot remonttihommiin! Jalka on kuntoutunut myös ihan mukavasti. Toki toivoisin jo käveleväni normaalisti, mutta se tuskin on mahdollista ennen tunnon kokonaisvaltaista palaamista. Pääsen kuitenkin liikkumaan joka puolelle ja se on pääasia! Tunto palannee aikanaan. Tunto on alkanut jo palata sekä käteen että jalkaan - ja mikäpä sitä pysäyttäisi. Nopeasti se ei välttämättä tapahdu, mutta itse en voi tehdä oikeastaan muuta kuin odottaa ja liikkua totutusti. Sekin on huojentava tieto, kun sen kuulee ammattilaiselta. Aktiivinen tietokoneen käyttäminen ja epäilemättä kirjoittaminenkin ovat nähtävästi kuntouttaneet myös neuropsykologista puolta. "Kynään" ei ole enää niin ahdistavaa tarttua ja tuotos ei ole juuri sen kummempaa kuin ehkä muutenkaan.

Vaikka aiemmin kirjoitinkin sarkastiseen sävyyn "onnenpotkuistani", on kuitenkin täysin tosiasia, että juuri näistä minun pääkopassani tapahtuneen tyyppisistä aivoverenvuodoista ei selvitä läheskään aina edes hengissä tai sitten vauriot ovat aivoissa hyvin merkittäviä. Saan todellakin olla iloinen siitä, ettei pettänyt suoni ollut mikään suuri suoni, vaan ilmeisesti seinämät pettivät useammasta hiussuonesta. En menettänyt käytännössä mitään muuta kuin tunnon raajoistani. Lihakseni vastaavat aivojen komentoihin. Vähän jähmeästi, mutta kuitenkin. Osaan myös puhua ja muistan kaiken, vaikka myös esimerkiksi talamus oli lähellä vuotoaluetta. Wikipedia kertoo, että "kaikki sensoriset hermoradat, lukuun ottamatta hajuaistimuksia välittäviä hermoratoja, kulkevat isoaivokuorelle talamuksen tumakkeiden kautta." En tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta en haluaisi tietää, mitä veriklimppi saisi siellä aikaan.

Nautin suuresti yhteisestä ajasta puolisoni kanssa. Ironista kyllä, meillä on vihdoinkin enemmän yhteistä huolehdittavaa kuin koskaan. Toisilla se on pankkilaina, toisilla perhe, meillä se on minun vasen puoleni. Minusta tämä tapahtuma on lähentänyt meitä entisestään. Ihan kirjaimellisestikin, koska täällä pienessä asunnossa seinätkin ovat lähempänä. Kaupassakäynti ei ole ollut koskaan näin helppoa! Puhut vain kauppalistasta ääneen puolisen tuntia, niin yleensä tunnin sisään ovi käy ja ainakin jotakin mainitsemaasi ilmestyy kotiin kuin tilauksesta. Lisäksi ihan nautin kotona olemisesta. Ei minulla ole tarvettakaan mennä mihinkään. Voisin vain maata ja katsoa Modernia perhettä kellon ympäri, kuten käytännössä hyvin usein melkein teenkin.

Moderni perhe eli Alex, Haley, Luke, Phil, Claire, Gloria, Jay, Cam, Mitchell ja Lily; uusin korvikeperheeni. Välillä laitan sarjan pyörimään Netflixistä keskellä yötä vain nukahtaakseni Sofia Vergaran vaakkuvaan puhetyyliin. Joistakin voi olla outoa, mutta sairaalassakin mukanani oli kokonainen tuotantovuosi, yhteensä noin 80 jaksoa Tiina Siikasaaren ja Johanna Reenkolan ensin Radiomafialle ja ihan loppuvaiheessa YleX:lle tuottamaa komediallista kuunnelmaa, "Leilaa ja Annukkaa", jota kuuntelin yön läpeensä monien ulkomaanmatkojen "hop on hop off" -busseista saaduilla kuulokkeilla. Onnistuin laitosaikana tuhoamaan kolmet kuulokkeet ja kuuntelemaan tuotantovuoden 2003 alusta loppuun vähintään kolmesti. Mitä voimme oppia tästä? Reissatkaa matkoilla "Hop on, hop off" -busseissa, sillä ne auttavat hahmottamaan hyvin etenkin isompien kaupunkien rakennetta ja samalla näet varmuudella ainakin kohteiiden päänähtävyydet. Ja muistakaa hamstrata uudet kuulokkeet mukaan aina noustessanne bussiin.

Moderni perhe on muutenkin katsomisen arvoinen sarja! Huumori on helposti ymmärrettävää ja se kumpuaa lapsiperheiden arjesta. Sarja sopii koko perheelle, eikä huumori ole ketään loukkaavaa, vaan tarkoituksena taitaakin olla tuoda aidosta perhearjesta kumpuavia ilmiöitä esiin huumorin avulla. Ilmiöt eivät ole amerikkalaisia, vaan monet niistää ovat täysin globaaleja. No mutta se televisio- ja radioviihteestä tällä erää.

Ja vielä yksi mukava asia! Lyhensin juuri Master-korttiani toista tuhatta euroa, jotta kortilla olisi varaa ostaa alkuviikosta lentoliput. Tarkoituksena olisi toteuttaa taas yksi matka Balkanille. Alun perin suunnittelin yhdistelmämatkaa Islantiin ja New Yorkiin, mutta matkabudjettimme ei ollut siihen riittävä. Lisäksi mikään matkaluotto ei olisi tullut kyseeseen, sillä lyhennän vielä puolisen vuotta kolmisen sataa euroa kuukaudessa matkaluottoa sellaisesta matkasta, jota en voinut tammikuussa tehdä. Matkaluottokin on täysin mahdollinen taas sitten, kun nykyinen on maksettu ja olen palannut takaisin työelämään ja kuukausituloni ovat hitusen suuremmat.

Kuin irvokkaaksi pisteeksi I:n päälle, mainittakoon tämänkertaisen kirjoituksen päätteeksi, että tuloni ovat tosiaan sangen mukavat näin sairauslomallakin, vaikken tuota yhteiskunnalle muuta kuin hiilidioksidia uloshengittäessä. Siinä mielessä Suomessa voi sairastaa rauhassa. Huonoa omaatuntoakaan minun ei tarvitse kantaa, kun oikein lääkäri on omalla allekirjoituksellaan oikeaksitodistanut Kelalle kaikki vammani ja kyvyttömyyteni. Otetaan nyt tästäkin kaikki irti! Voihan se olla, etten enää sairastukaan tarpeeksi merkittävästi tienatakseni maksamiani veroeuroja takaisin! Äläkä suinkaan aliarvioi maksamieni verojen määrää! Olenhan ollut esimerkiksi kerran elämässäni osakkeenomistaja ja maksanut saunallista yksiötä myydessä myyntivoitosta 40 prosentin luovutusvoittoveron, koska en ollut itse asunut asunnossa yli kahta vuotta. Puhutaan kymmenien tuhansien veroeuroista hyvinvointivaltion yhteisbudjettiin. Pidän siis itseäni hyvänä sossialistina ja iloisena veronmaksajana. Olen myös hyvää hyvyyttäni ja silkkaa tietämättömyyttäni jättänyt anomatta verottajalta työmatkavähennystä vuosina 2007-2009, kun kuljin vieläpä pääkaupunkiseudulla töissä Riihimäeltä asti. En myöskään älynnyt, että niitähän voi anoa vielä jokusen vuoden takautuvasti. Kyllä niilläkin rahoilla olisi pari henkeä Islantiin ja New Yorkiin vienyt. Aikavähennyksiä kerään nyt täällä kotona, kun on laatuaikaa oman murusen kanssa.

Ei kommentteja: